Lihapullataivas on nyt herkkutattitaivas! Olen saalistanut näitä syksyisiä herkkupaloja tattihullun kiilto silmissä jo monena viikonloppuna, ja saalis pakastimessa alkaa olla ihan kohtalainen. Moneen syksyyn en ole näitä herkkuja saanutkaan, mutta nyt onkin kuulemma poikkeuksellisen hyvä tattivuosi, ainakin täällä Pirkanmaalla. Kerron parista tattisovelluksesta (vaikka tätä kirjoittaessani olen törkeästi myöhässä olevassa junassa nälkäisenä ilman ruokaa ja ilman ravintolavaunua, niin että kärsin nyt sitten vesi kielellä edes näitä herkkuja ajatellessani). Ensimmäinen on kalkkunapihvit herkkutatti-kermakastikkeessa. Tähän voi varmastikin käyttää muutakin lihaa, esimerkiksi porsaan- tai broilerin fileetä. Sinänsä yksinkertainen, enkä väitä etteikö tällaista olisi nähty jo monesti, mutta oli hyvää! Suosittelen lisukkeeksi esimerkiksi sinihomejuusto-punajuurikiusausta.
Minusta on niin mukavaa, kun kesä kääntyi syksyksi! Ihan eri lailla on taas intoa kokkaillakin, kun hellan ääressä on ainoastaan mukavan lämmintä. Syksy on muutenkin lempivuodenaikani näin ruokailun näkökulmasta, kun kaikki metsäin, kasvimaiden ja puutarhain antimet ovat parhaimmillaan ja sato korjattavissa. Ajankohtaisia herkkuja tattien lisäksi ovat myös esimerkiksi omenat, joista voi loihtia herkkuja viime syksyn tapaan (katso syksyn 2009 ohjee omenahyveestä) tai sitten keksiä uusia. Omenasosetalkoot ovat tulevien viikonloppujen ohjelmassa varmasti. Teimme viikonloppuna myös melko tulista omenaista kanacurrya erään intialaisen ohjeen mukaan, ja se se vasta hyvää oli! Ehkä saan aikaiseksi kirjoittaa siitäkin.
Toinen herkkutattimullistus keittiössäni oli linssi-herkkutattimuhennos, eli eräänlainen risottoa matkiva “linssitto”. Siitä kokeilin jo kahtakin eri versiota, ja molemmat olivat vallan hyviä. Linssithän ovat proteiinipitoisia, joten kasvisruokana tämä menee oikein hyvin pelkästäänkin, mutta kokeilimme sitä myös lihan lisukkeena hieman eri versiona. Pelkkä linssi-tattimuhennos on hyvä ja nopea esimerkiksi iltapalaksi, jos ei ole suuri nälkä. Esittelen tässä molemmat tavat, vaikka kummastakaan ei ole kyllä valokuvaa kun sekä kokki että valokuvaaja olivat jo aivan vesi kielellä. Ensimmäinen versio oli tomaattinen, toinen parmesaaninen. Tarkoitus olisi kokeilla tätä vielä sellaisista hyvistä puy-luomulinsseistä, jolloin lopputulos olisi vieläkin enemmän gourmet! Käytin GoGreenin valmiiksi kypsennettyjä linssejä (koska en edelleenkään tiedä, miten niistä saa itse keittämällä sellaisia pulleita ja kiinteitä). Nyt siis ohjeisiin:
Kalkkunapihvit herkkutatti-kermakastikkeessa
2-3 ruokailijalle
- 1 pkt (n. 450 g) maustamattomia kalkkunan fileepihvejä (esim. Atrian “ohut leike”)
- 1,5 tl Dijonin sinappia
- suolaa
- mustapippuria
- lehtipersiljaa
- 5 rkl öljyä
- (kuivattua rosmariinia)
- voita paistamiseen
- 2 dl kuohukermaa
- n. 2 dl paloiteltuja herkkutatteja
- 1 sipuli
- suolaa
- pippuria
- lehtipersiljaa
Sekoita kulhossa sinappi, öljy ja mausteet ja laita kalkkunapihvit seokseen. Hiero marinadia pihveisin ja anna maustua seoksessa niin kauan kuin aikatauluusi sopii. Ota huoneenlämpöön puolisen tuntia ennen paistamista. (Odotellessa voit valmistaa vaikka lisukkeet, kuten uunijuurekset ynnä muut vihannekset.)
Halkaise sipuli ja leikkaa ohuiksi viipaleiksi. Kuumenna voita ja tilkka öljyä hyvällä paistinpannulla. Paista kalkkunapihvejä kuumalla pannulla parin minuutin ajan tai kunnes saavat hieman väriä pintaan. Käännä pihvit ja lisää pannuun sipulisuikaleet, alenna lämpöä hieman. Sekoittele hieman sipulia niin että se pehmenee. Lisää tatit ja anna paistua vielä n. 3 minuuttia vähän sekoitellen. Lisää kerma, suolaa ja pippuria ja osa tuoreesta lehtipersiljasta. Käännä levy miedolle lämmölle ja anna pihvien hautua kypsiksi ja kerman kiehua hieman kasaan. Kun liha on kypsää, nosta pannu pois liedeltä ja koristele lopulla lehtipersiljalla. Tarjoile esimerkiksi uunijuuresten ja ruusukaalien kanssa, tai niin kuin kuvassa – punajuurikiusauksen ja parsakaalin kera.
Herkkutatti-tomaatti-linssimuhennos
kahdelle
- 1 pieni sipuli
- 2 dl paloiteltuja herkkutatteja
- 2 valkosipulin kynttä
- 2 suurta kypsää tomaattia
- oliiviöljyä ja voita
- 1 pkt kypsiä punaisia linssejä (GoGreen tetrapakkaus)
- kuivattuja yrttejä, esim. timjamia, oreganoa ja basilikaa
- suolaa ja pippuria
- (parmesaaniraastetta tarjoiluun)
Huuhtele ja valuta linssit siivilässä. Silppua sipuli ja valkosipuli ja kuutioi tomaatit. Kuumenna pannulla öljyä ja reilu nokare voita ja kuullota rasvassa sipuli läpikuultavaksi. Lisää tatit ja tomaatit sekä kuivatut yrtit ja anna kiehua välillä sekoitellen kunnes ylimääräinen neste on haihtunut. Lisää linssit, suolaa ja pippuria ja laita levy miedommalle lämmölle. Anna kuumentua huolella ja tarkista maku. Raasta annoksen päälle parmesaania.
Hieman toisenlaisen “linssiton” saat jättämällä tomaatit ja yrtit pois ja sekoittamalla sen sijaan runsaasti parmesaania linssimuhennoksen joukkoon juuri ennen tarjoilua. Myös muita linssejä voi laittaa, esimerkiksi kypsiä vihreitä linssejä tai niitä puy-luomulinssejä (joita en ole vielä tähän ruokaan itse kokeillut, mutta jotka varmastikin toimivat). Ja miksei voisi hyvin käyttää muitakin sieniä, esimerkiksi suppilovahveroita sitten kun niiden saalistusaika on. Tatit ovat mielestäni kuitenkin sienistä parhaita!
Minulla oli eräänä arkipäivänä poikkeuksellisen paljon aikaa, niin että tein vähän astetta paremman illallisen. Lähikauppiaalla sattuu olemaan usein kuhaa, ja se on siellä kilohinnaltaan noin kympin edullisempaa kuin esimerkiksi Sokosen herkussa, niin että ostan sitä siitä aina silloin tällöin. Ostin puolen kilon nahattoman fileen ja päätin sitten tehdä sille oikein fiinit vihanneslisäkkeet. Toiseen laitoin parsakaalia, palsternakkaa ja porkkanaa, ja toiseen sipulia, paprikaa ja kesäkurpitsaa. Ensin mainittu toimi paremmin kuhan kanssa, mutta molemmat ovat hyviä ja helppoja lisäkkeitä. Tein molempia lisäkkeitä hyvin pienet määrät kun halusin testata kerralla kahta erilaista, mutta laitan nyt vain nuo raaka-aineet ja valmistusohjeen näkyviin, määrät voi sitten suhteuttaa ruokailjoiden mukaan. Ensin mainittu lisäke vaatii hieman pidemmän valmistusajan, kun taas toinen valmistuu hyvinkin nopeasti. Kuhan valmistin yksinkertaisesti uunissa. Maustoin sitruunamehulla, suolalla ja pippurilla sekä muutamalla voinokareella ja tuoreella tillisilpulla. Muuta ei tarvittu kun oli hyvät raaka-aineet! Valmistusaika riippuu tietenkin fileen paksuudesta ja koosta. Paistoin n. 180 asteessa, mutta paistoaikaa en huomannut taaskaan mitata (anteeksi suurpiirteisyyteni!), lienee 20-25 minuutin hujakoilla. Pienemmät fileet valmistuvat 15 minuutissa.
Linssit ovat nykyään melko tavallinen näky ruokapöydässämme. Toistaiseksi osaan muutaman hyvän linssiruokalajin, mutta lisää on kehitteillä. Intialaisessa keittokirjassani toki on paljonkin linssiruokia, ja yksi suosikeistani on broileri-linssipata johon tulee melko paljon chiliä ja lisäksi muun muassa tomaattia, tuota lempikasvistani. Eilen tehtiin sellaista kahden makkaran pataa, johon tuli runsaasti juureksia ja punaisia linssejä. Makkaroina käytimme braatwurstia ja chorizoa, ja erityisen hyvää makua pataan antoi lipstikka! Sehän on kuuluisa luontaisesta lihaan sointuvasta aromistaan, ja on ikään kuin luonnon oma liemikuutio, paitsi että parempi! Teimme tätä ison satsin, niin että tästä sai suunnilleen viisi annosta. Pataruoka on siitäkin kätevää että sitä on nopeaa lappaa suuhunsa (joidenkin mielestä tämä on etu) ja myöskin helppoa lämmittää seuraavana päivänä kattilassa. Mitään sen kummempaa lisäkettä emme tälle tehneet, ainoastaan turkkilaista jugurttia, siis ukkelijugurttia, laitettiin annokseen nokareen verran täyteläisyyttä tuomaan. Tässä on paljon samaa henkeä kuin taannoin esittelemässäni makkarakeitossa, mutta tämä on astetta tuhdimpaa, kun tässä on käytetty kahta makkaraa ja lisäksi noita linssejä, ja tätä syötiin kyllä ihan haarukalla ja veitsellä eikä lusikalla. Chiliä sen sijaan laitoin tähän melko säästeliäästi, vaikka mieheni varmaan olisikin pitänyt hieman tulisemmasta. Minusta sitä chiliä ei tarvitse ihan joka ruuassa niin kauheasti olla.
Toinen uusi hankinta keittiössämme on teekalusto. Ostimme Marimekon Oiva-sarjan teepannun sekä neljä teekuppiparia, koska melkein joka ilta keitämme iltateetä. Marimekon teepannussa on todella kätevä haudutussysteemi, ja pannu ja koko kalusto ovat lisäksi tosi nätit. Vähensin kahvinjuontia jokin aika sitten, ja nyt varsinkin tulee keiteltyä teetä sitten sitäkin useammin. Forsmanin irtoteetä on meillä kaapissa melko valikoima, suosikkejamme ovat mm. virkistävä Mate-hauduke, mieto ja kofeiiniton Aavikkokerma-rooibos, musta ja bergamotilta tuoksuva English blend, punainen ja hedelmäinen Hibiscus sekä intialainen Chai latte, jota nautitaan maidon kanssa. Myös minttuteetä keittelemme silloin tällöin, ja sekin on hyvää, mutta Forsmanin irtoteevalikoimassa en ole minttua tavannut. Rooibos varsinkin on pehmeää eikä tippaakaan kitkerää – sitä rupesin juomaan silloin kun pyristelin irti sokerikoukusta. Vihreät ja tavalliset mustat teet kun mielestäni silloin kaipasivat makeutusta.
Hiihtolomaan asti meni ennen kuin ehdin taas kirjoittamaan – pahoittelut pienestä katkoksesta ruokaohjetoimituksissa! Hektistä on ollut, eikä tälle ruokaraportointiharrastukselle ole riittänyt aikaa. Ruuatkin ovat olleet nyt enemmän tai vähemmän samoja vanhoja tuttuja, kun kiireisessä elämäntilanteessa ei keksi niin helposti uusia juttuja. Nyt vähän aikaa sitten kuitenkin pohdiskelin koko ruokavalion olemusta ja siksi nyt sitten lopultakin aloin kirjoittaa. Yksi uusi ohjekin on tarjolla, mutta ensin paasausta (hyppää yli jos haluat vaan sen ruokaohjeen).
Minulle riittää että syön sitä mitä järki sanoo ja mistä keho tykkää – ilman että asiaa täytyy enempää mutkistaa. Aloin oikein miettiä tässä eräänä päivänä, että miksi tämä on oikeastaan minulle niin helppoa ja vaivatonta. Vastaus on: keskityn siihen mikä saa oloni tuntemaan hyväksi. Laitan sellaista HYVÄÄ ruokaa, josta tulee hyvä olo, ja unohdan kaiken muun. Se on niin yksinkertaista! Miksi keskittyisin murehtimaan sitä, mitä en “saa” tai “voi” syödä (kun lopputulos olisi paha olo), tai vaivaisin päätäni sillä, mitä vieraille laittaa ruuaksi jos itse syö vähähiilihydraattisesti? Toistaiseksi olen ruokkinut vieraani pääsääntöisesti saman ruokavalion mukaan kuin meidän perheessä muutenkin syödään, eikä ole kukaan ole varmaankaan edes kiinnittänyt asiaan sen kummempaa huomiota – tai ehkä onkin, mutta valituksia ei ainakaan ole kuulunut. Tänäänkin tein niin hyvää musakaa että oksat pois.
Alkuvaiheessa, jos makeanhimo on kertakaikkiaan kestämätön, kokeile makeutusaineita (niitä jälkiruokaohjeita on netti täynnä) tai sitten voit ostaa esim. sokeritonta suklaata. Kun pääset sokerikoukusta, huomaat että sitä keinoimelääkään ei enää tee mieli, eikä sekään sitäpaitsi ole terveellistä. Alun vieroitusoireisiin niitä saattaa ehkä hetkellisesti tarvita. Mene ruokakaupan vihannesosastolle ja kerää kaikkia ihania kasviksia kärryyn. Ole kiitollinen kukkakaalista, paprikasta, munakoisosta, ruusukaalista, tuoreista yrteistä, tomaateista, avokadosta, parsasta, palsternakasta ja kaikesta muusta mahdollisesta – äläkä unohda pakastevihanneksia. Syö hyvällä omallatunnolla täysrasvaisia maitotuotteita (jos haluat), oliiviöljyä, hyviä juustoja (nam!), chorizoa, pähkinöitä ja muuta herkullista. Kun jaksat muutaman viikon, olet ylpeä itsestäsi ja tuskin haluat palata entiseen. Jos on jotain sairauksia tai pitkittyneitä vaivoja, jotka ihan selvästi liittyvät huonoon ruokavalioon, muutos ei tapahdu hetkessä, ja silloin tarvitaan pitkäjänteisyyttä. Haluatko olla pitkäjänteinen, päättäväinen ihminen, vai et? Katso vuoden päästä mitä kehosi sanoo – vieläkö haluat palata entiseen?
Thai-henkinen kanasalaatti
Olen tehnyt bolognesea tällä ohjeella jo niin monta vuotta että en muista enää mistä sen sain -luultavasti isosiskoltani, joka on ollut monien reseptieni luotettava lähde. Tämä on meillä harvoin listalla siksi, että tämähän on oikeasti pastaruoka, ja vähähiilihydraattinen versio on auttamatta korviketta. Jossain vaiheessa siirryin täysjyväpastaan, mutta nykyään teen lisäkkeeksi vokattuja kesäkurpitsasuikaleita, ikään kuin “tagliatellea”. Ajatus on sinänsä pikkuisen masentava, jos on kovasti pastan perään (niin kuin minä olin), mutta koska kastike on niin hyvää, niin teen tätä silti joskus. Aina se on kuitenkin yhtä maukasta! Vastikään pastan ruokavaliosta poisjättäneille en ehkä suosittelisi, sillä harmituksen määrä siitä että lautasella on vain jotain korviketta, saattaa olla ylitsepääsemätön, mutta itse en ole enää niin moneen vuoteen spagettia suuhuni laittanut, että enää ei tule sen kaipuutakaan. Jos muut perheenjäsenet kelpuuttavat pastan lautasilleen, niin tämä on siitäkin hyvä ruoka, että spagettia voi keittää siinä sivussa ilman sen isompaa vaivaa ja silti valmistaa lisäksi vihanneslisäkkeen.
Lisään tähän nyt vielä kuvan tällaisesta lisäkesalaatista jota teimme joskus männä viikolla, sopii esimerkiksi monenlaisten lihapullien lisäkkeeksi. Pohjalla on tammenlehtisalaattia, muina ainesosina yksinkertaisesti kurkkua, tomaattia ja paprikaa. Kastikkeeksi sitruunan (tai limen) mehua ja hyvää neitsytoliiviöljyä ja päälle hieman sormisuolaa ja rouhittua mustapippuria.