Tämä on maukas ja ruokaisa salaatti, joka pitää nälän pitkään loitolla. Tölkkipavut ja tonnikala ovat käteviä koska niitä voi ostaa varastoon, ja näin helteelläkään ne eivät pilaannu varastossa. Valkoiset pavut, kikherneet tai muut vastaavat sopivat tähän salaattiin. Me olemme käyttäneet ainakin joskus sitä Go green -merkkista luomupapusekoitusta jota myydään pahvitetrassa. Lehtipersilja antaa tähänkin ruokaan runsaasti makua, ja valkosipuliakin voi kastikkeeseen laittaa (ei ole välttämätön). Tämä salaatti kannattaa valmistaa suoraan pöytään, ei siis kovin ajoissa ennen tarjoilua, koska pavuista ja muista aineksista irtoaa nestettä joka vetistää salaatin helposti. Vetisyyttä voi yrittää ehkäistä poistamalla tomaatista siemenet ja valuttamalla pestyt salaatit, pavut ja tonnikalat huolella. Sitruunamehun kanssakaan ei ehkä kannata lotrata. Jos tuoretta pinaattia ei ole saatavilla, voi ihan hyvin käyttää esim. romainea tai keräsalaattia. Pinaatti on silti tähän parasta! Kuvassa olevassa salaatissa ei valitettavasti ole pinaattia kun sitä ei juuri silloin ollut saatavana. Tämä käy kesällä hyvin lounaaksi tai iltapalaksi, ja myös piknikkieväänä olemme tätä kokeilleet. Tiiviit Tupperware-kulhot ovat kätevyyden huippu. Jälkiruuaksi sopii esimerkiksi rahka tuoreista mansikoista ja nektrariineista, mm… Näin kesällä tulee hedelmiä ja marjoja syötyä enemmän, kun helteillä ei jaksa aina tehdä lämmintä ruokaa, ja hedelmät ja marjat ovat juuri parhaimmillaan. Nektariinit ovat makeita, mutta minulle ainakin sopivat kohtuudellä käytettynä.
Tonnika-papusalaatti
- n. 100 g tuoretta pinaattia
- 2 tlk tonnikalaa (paloina)
- 1 tlk valkoisia papuja tai muita papuja
- 3 tomaattia
- n. 20 cm pätkä kurkkua
- 1 paprika
- lehtipersiljaa
- hieman punasipulia
- oliiviöljyä
- sitruunamehua
- suolaa
- mustapippuria
Huuhtele ja kuivaa ainekset ja revi pinaattia suureen kulhoon. Valuta pavut ja tonnikala huolellisesti. Kuutioi kurkkua ja paprikaa ja silppua hieman punasipulia ja reilusti lehtipersiljaa. Poista tomaateista mehu ja siemenet ja kuutioi. Sekoita ainekset suuressa kulhossa ja mausta sitruunamehulla, suolalla ja pippurilla sekä kostuta hieman oliiviöljyllä. Sekoittele huolellisesti ja tarjoile.
Terassilla käynnit ovat tälle kesälle jääneet väliin, vaikka terassisäitä on kyllä piisannut. Suosin tietenkin vähäsokerisia juomia, joista suosikkini on valkoviinispritseri – kuivaa valkkaria jäillä ja soodavedellä, mieluiten tuopista. Oikea sekoitussuhde on yllättävän tärkeä, ettei juoma maistu ainoastaan vähän laimennetulta valkoviiniltä. Happoja pitää olla kunnolla, mutta jäitä ei saa olla liikaa ettei juoma vallan väljähdy. Hyvä sääntö on, että tuoppiin laitetaan 12 cl kuivaa tai puolikuivaa valkoviiniä (esim. Rieslingiä), korkeintaan yksi kauhallinen jäitä ja loput oikein pirskahtelevaa soodavettä. Kotona olemme kokeilleet raikkaita kesäjuomia muun muassa limestä ja verigreipistä. Sain tuon verigreippi-idean oikeastaan anopilta (kai voi jo näin sanoa vaikka pääsen virallisesti sukuun vasta parin viikon päästä), vaikkakin hänen saunajuomatarjoilunsa oli miellyttävästi alkoholiton versio: tuoreista appelsiineista ja verigreipistä puristettua mehua mustikkakivennäisvedellä lantrattuna, joukossa jäitä. Juoma kannattaa valmistaa isoon kannuun. Tuo mustikkakivennäisvesi (Bonaqua) sopi hyvin, mutta varmaan muutkin makuvissyt sopivat hyvin. Sellainen raparperi-mansikka voisi olla aika passeli appelsiinin ja greipin kanssa. Siinäpä kelpo juoma limpparin sijasta, kelpaa minullekin! Sopii takuulla myös alkoholittomaksi booliksi vaikka kesäjuhliin. Siispä sitruspuristinta ostamaan…
Raikas verigreippidrinkki
- 1/2 verigreipin mehu
- 4 cl votkaa
- 4-5 jääkuutiota
- kivennäisvettä
Drinkki on raikkaimmillaan kun valmistat sen jääkaappikylmistä aineksista, eli votkapulloakin kannattaa säilyttää kylmässä. Valmista juoma korkeaan lasiin. Purista verigreipin mehu ja kaada se lasiin jäiden päälle. Lisää votka ja kuplavesi ja sekoita kevyesti. Tämä on erittäin hyvää myös alkoholittomana.
Limedrinkki
- 1/2-1 lime
- tuoreita mintunlehtiä
- 4 cl vaaleaa rommia (light) tai votkaa
- jäitä tai jäämurskaa
- kivennäisvettä
Lohko 1/2-1 limeä drinkkiä kohden. Murskaa se ison lasin pohjalle mintunlehtien kanssa jollain asiaankuuluvalla välineellä (minä olen käyttänyt morttelin nuijaa). Lisää jäät tai jäämurska ja mittaa rommi tai votka päälle ja lantraa kuplavedellä. Tämä on melkein kuin mojito, mutta koska mojitoon käytetään kai sokeria, niin sitten tämä ei ole sitä. Väitän että tämä on raikkaampaa ja parempaa kuin kaupan esanssisiiderit, vaikka olisivatkin sokerittomia.
Minulla oli eräänä arkipäivänä poikkeuksellisen paljon aikaa, niin että tein vähän astetta paremman illallisen. Lähikauppiaalla sattuu olemaan usein kuhaa, ja se on siellä kilohinnaltaan noin kympin edullisempaa kuin esimerkiksi Sokosen herkussa, niin että ostan sitä siitä aina silloin tällöin. Ostin puolen kilon nahattoman fileen ja päätin sitten tehdä sille oikein fiinit vihanneslisäkkeet. Toiseen laitoin parsakaalia, palsternakkaa ja porkkanaa, ja toiseen sipulia, paprikaa ja kesäkurpitsaa. Ensin mainittu toimi paremmin kuhan kanssa, mutta molemmat ovat hyviä ja helppoja lisäkkeitä. Tein molempia lisäkkeitä hyvin pienet määrät kun halusin testata kerralla kahta erilaista, mutta laitan nyt vain nuo raaka-aineet ja valmistusohjeen näkyviin, määrät voi sitten suhteuttaa ruokailjoiden mukaan. Ensin mainittu lisäke vaatii hieman pidemmän valmistusajan, kun taas toinen valmistuu hyvinkin nopeasti. Kuhan valmistin yksinkertaisesti uunissa. Maustoin sitruunamehulla, suolalla ja pippurilla sekä muutamalla voinokareella ja tuoreella tillisilpulla. Muuta ei tarvittu kun oli hyvät raaka-aineet! Valmistusaika riippuu tietenkin fileen paksuudesta ja koosta. Paistoin n. 180 asteessa, mutta paistoaikaa en huomannut taaskaan mitata (anteeksi suurpiirteisyyteni!), lienee 20-25 minuutin hujakoilla. Pienemmät fileet valmistuvat 15 minuutissa.
Linssit ovat nykyään melko tavallinen näky ruokapöydässämme. Toistaiseksi osaan muutaman hyvän linssiruokalajin, mutta lisää on kehitteillä. Intialaisessa keittokirjassani toki on paljonkin linssiruokia, ja yksi suosikeistani on broileri-linssipata johon tulee melko paljon chiliä ja lisäksi muun muassa tomaattia, tuota lempikasvistani. Eilen tehtiin sellaista kahden makkaran pataa, johon tuli runsaasti juureksia ja punaisia linssejä. Makkaroina käytimme braatwurstia ja chorizoa, ja erityisen hyvää makua pataan antoi lipstikka! Sehän on kuuluisa luontaisesta lihaan sointuvasta aromistaan, ja on ikään kuin luonnon oma liemikuutio, paitsi että parempi! Teimme tätä ison satsin, niin että tästä sai suunnilleen viisi annosta. Pataruoka on siitäkin kätevää että sitä on nopeaa lappaa suuhunsa (joidenkin mielestä tämä on etu) ja myöskin helppoa lämmittää seuraavana päivänä kattilassa. Mitään sen kummempaa lisäkettä emme tälle tehneet, ainoastaan turkkilaista jugurttia, siis ukkelijugurttia, laitettiin annokseen nokareen verran täyteläisyyttä tuomaan. Tässä on paljon samaa henkeä kuin taannoin esittelemässäni makkarakeitossa, mutta tämä on astetta tuhdimpaa, kun tässä on käytetty kahta makkaraa ja lisäksi noita linssejä, ja tätä syötiin kyllä ihan haarukalla ja veitsellä eikä lusikalla. Chiliä sen sijaan laitoin tähän melko säästeliäästi, vaikka mieheni varmaan olisikin pitänyt hieman tulisemmasta. Minusta sitä chiliä ei tarvitse ihan joka ruuassa niin kauheasti olla.
Toinen uusi hankinta keittiössämme on teekalusto. Ostimme Marimekon Oiva-sarjan teepannun sekä neljä teekuppiparia, koska melkein joka ilta keitämme iltateetä. Marimekon teepannussa on todella kätevä haudutussysteemi, ja pannu ja koko kalusto ovat lisäksi tosi nätit. Vähensin kahvinjuontia jokin aika sitten, ja nyt varsinkin tulee keiteltyä teetä sitten sitäkin useammin. Forsmanin irtoteetä on meillä kaapissa melko valikoima, suosikkejamme ovat mm. virkistävä Mate-hauduke, mieto ja kofeiiniton Aavikkokerma-rooibos, musta ja bergamotilta tuoksuva English blend, punainen ja hedelmäinen Hibiscus sekä intialainen Chai latte, jota nautitaan maidon kanssa. Myös minttuteetä keittelemme silloin tällöin, ja sekin on hyvää, mutta Forsmanin irtoteevalikoimassa en ole minttua tavannut. Rooibos varsinkin on pehmeää eikä tippaakaan kitkerää – sitä rupesin juomaan silloin kun pyristelin irti sokerikoukusta. Vihreät ja tavalliset mustat teet kun mielestäni silloin kaipasivat makeutusta.
Hiihtolomaan asti meni ennen kuin ehdin taas kirjoittamaan – pahoittelut pienestä katkoksesta ruokaohjetoimituksissa! Hektistä on ollut, eikä tälle ruokaraportointiharrastukselle ole riittänyt aikaa. Ruuatkin ovat olleet nyt enemmän tai vähemmän samoja vanhoja tuttuja, kun kiireisessä elämäntilanteessa ei keksi niin helposti uusia juttuja. Nyt vähän aikaa sitten kuitenkin pohdiskelin koko ruokavalion olemusta ja siksi nyt sitten lopultakin aloin kirjoittaa. Yksi uusi ohjekin on tarjolla, mutta ensin paasausta (hyppää yli jos haluat vaan sen ruokaohjeen).
Minulle riittää että syön sitä mitä järki sanoo ja mistä keho tykkää – ilman että asiaa täytyy enempää mutkistaa. Aloin oikein miettiä tässä eräänä päivänä, että miksi tämä on oikeastaan minulle niin helppoa ja vaivatonta. Vastaus on: keskityn siihen mikä saa oloni tuntemaan hyväksi. Laitan sellaista HYVÄÄ ruokaa, josta tulee hyvä olo, ja unohdan kaiken muun. Se on niin yksinkertaista! Miksi keskittyisin murehtimaan sitä, mitä en “saa” tai “voi” syödä (kun lopputulos olisi paha olo), tai vaivaisin päätäni sillä, mitä vieraille laittaa ruuaksi jos itse syö vähähiilihydraattisesti? Toistaiseksi olen ruokkinut vieraani pääsääntöisesti saman ruokavalion mukaan kuin meidän perheessä muutenkin syödään, eikä ole kukaan ole varmaankaan edes kiinnittänyt asiaan sen kummempaa huomiota – tai ehkä onkin, mutta valituksia ei ainakaan ole kuulunut. Tänäänkin tein niin hyvää musakaa että oksat pois.
Alkuvaiheessa, jos makeanhimo on kertakaikkiaan kestämätön, kokeile makeutusaineita (niitä jälkiruokaohjeita on netti täynnä) tai sitten voit ostaa esim. sokeritonta suklaata. Kun pääset sokerikoukusta, huomaat että sitä keinoimelääkään ei enää tee mieli, eikä sekään sitäpaitsi ole terveellistä. Alun vieroitusoireisiin niitä saattaa ehkä hetkellisesti tarvita. Mene ruokakaupan vihannesosastolle ja kerää kaikkia ihania kasviksia kärryyn. Ole kiitollinen kukkakaalista, paprikasta, munakoisosta, ruusukaalista, tuoreista yrteistä, tomaateista, avokadosta, parsasta, palsternakasta ja kaikesta muusta mahdollisesta – äläkä unohda pakastevihanneksia. Syö hyvällä omallatunnolla täysrasvaisia maitotuotteita (jos haluat), oliiviöljyä, hyviä juustoja (nam!), chorizoa, pähkinöitä ja muuta herkullista. Kun jaksat muutaman viikon, olet ylpeä itsestäsi ja tuskin haluat palata entiseen. Jos on jotain sairauksia tai pitkittyneitä vaivoja, jotka ihan selvästi liittyvät huonoon ruokavalioon, muutos ei tapahdu hetkessä, ja silloin tarvitaan pitkäjänteisyyttä. Haluatko olla pitkäjänteinen, päättäväinen ihminen, vai et? Katso vuoden päästä mitä kehosi sanoo – vieläkö haluat palata entiseen?
Thai-henkinen kanasalaatti
Olen tehnyt bolognesea tällä ohjeella jo niin monta vuotta että en muista enää mistä sen sain -luultavasti isosiskoltani, joka on ollut monien reseptieni luotettava lähde. Tämä on meillä harvoin listalla siksi, että tämähän on oikeasti pastaruoka, ja vähähiilihydraattinen versio on auttamatta korviketta. Jossain vaiheessa siirryin täysjyväpastaan, mutta nykyään teen lisäkkeeksi vokattuja kesäkurpitsasuikaleita, ikään kuin “tagliatellea”. Ajatus on sinänsä pikkuisen masentava, jos on kovasti pastan perään (niin kuin minä olin), mutta koska kastike on niin hyvää, niin teen tätä silti joskus. Aina se on kuitenkin yhtä maukasta! Vastikään pastan ruokavaliosta poisjättäneille en ehkä suosittelisi, sillä harmituksen määrä siitä että lautasella on vain jotain korviketta, saattaa olla ylitsepääsemätön, mutta itse en ole enää niin moneen vuoteen spagettia suuhuni laittanut, että enää ei tule sen kaipuutakaan. Jos muut perheenjäsenet kelpuuttavat pastan lautasilleen, niin tämä on siitäkin hyvä ruoka, että spagettia voi keittää siinä sivussa ilman sen isompaa vaivaa ja silti valmistaa lisäksi vihanneslisäkkeen.
Lisään tähän nyt vielä kuvan tällaisesta lisäkesalaatista jota teimme joskus männä viikolla, sopii esimerkiksi monenlaisten lihapullien lisäkkeeksi. Pohjalla on tammenlehtisalaattia, muina ainesosina yksinkertaisesti kurkkua, tomaattia ja paprikaa. Kastikkeeksi sitruunan (tai limen) mehua ja hyvää neitsytoliiviöljyä ja päälle hieman sormisuolaa ja rouhittua mustapippuria.
Pyhäinpäivänä meillä oli ruokapöydässä erityisesti kauden kotimaisia kasviksia. Itse pääruoka – jauhelihapihvit – ovat sinänsä arkinen ja helppo juttu, mutta lisukkeet tekivät tästä ateriasta hienon: höyrytettyä ruusukaalia, värikkäitä uunijuureksia ja kermaista kantarellimuhennosta. Nämä lisukkeet sopivat tietenkin monenlaiselle liharuualle. Mielestäni tässä yhdistelmässä on hienoa se että siinä yhdistyvät vihreät vihannekset ja puna-kelta-oranssi juuresyhdistelmä, joka on monipuolinen ja tyydyttää sekä näkö- että makuaistia. Ruusukaalit sopivat erinomaisesti muuten myös aikaisemmin esittelemäni punajuuri-sinihomejuustokiusauksen kanssa, ja lopputulos on peräti juhlava, varsinkin jos valitsee lihaksi jotain hienompaa kuin jauhelihaa. Nyt viime aikoina olen en ole useinkaan ehtinyt mistään uutuuksista kirjoittamaan, ja huomasin että viimeisimmät sattuvat kaikki olemaan jauheliharuokia, mutta tässä kirjoituksessa onkin nyt huomio näissä lisäkkeissä. Ja jauheliha nyt on vain meillä usein käytössä arkisin.
Uunijuureksiin voi laittaa tietenkin mitä tahansa juureksia ja lisäksi sipulia ja valkosipulia. Minä valitsin tällä kertaa punajuurta, porkkanaa, selleriä ja palsternakkaa. Nauriita ei ollut tällä erää edes saatavilla, mutta lanttuahan tietenkin voisi esimerkiksi laittaa. Mausteeksi riittivät rosmariini, suola ja pippuri. Valkosipuli tekee hyvän säväyksen. Minulla on tällä hetkellä erityisen mehukkaita ja maukkaita valkosipulinkynsiä ostettuna suoraan mökkipaikkakuntamme luomuviljelijältä. On aika lailla eri tavalla makua kuin jossain Kiinasta asti rahdatuissa etäisissä sukulaisissaan… Ruusukaalit ovat juuri nyt ihania, mutta varmaan pakastettujakin voi ihan hyvin varsinkin sitten myöhemmin talvella käyttää. Kantarellimuhennos valmistui nopeasti pakastetuista itse kerätyistä kantarelleista. Sitä en kyllä onnistunut tekemään täysin tärkkelyksettä, koska halusin paksun koostumuksen, mutta ei tämän vertaiseen tietenkään paljoa sitä suurusta edes tarvita. Jokaisen oma valinta on sitten, että haluaako senkään vertaa käyttää. Kuohukermalla, voilla ja sipulilla silasin, herkullista tuli.
Ruusukaalit