Mökillä oleminen tekee ruuanlaitosta aina omalla tavallaan erikoista. Perheelläni on kesäpaikka, jossa ruokaa säilytetään eri paikassa kuin valmistetaan ja syödään, sillä jääkaappi sijaitsee saunatuvassa mutta ruuanlaitto tapahtuu joko kesäkeittiössä kaasugrillillä tai ulkona kaasupolttimella tai nuotiolla. Ruokailupisteitä taas on monia sekä ulkosalla että sisällä. Lisäksi ruuanvalmistusvälineet ovat kahdessa eri paikassa tilanpuutteen vuoksi, ja vihanneskylmäpiste on eri paikassa missä muut jääkaappituotteet. Juoksevaa vettä ei ole ja tiskaaminen tapahtuu ulkona saunassa lämmitetyllä vedellä. Ruuanlaitto on siis hieman monimutkaisempi projekti, mutta onhan sitä lomalla aikaa! Mökillä kaiken pitääkin olla hieman mökkimäistä, tietenkin.
Lomalla myös haluttaisi syödä hyvin, mutta kun kylmätilaa on rajallisesti, välineet ovat iänikuisia, puhtaanapito hankalaa ja työtilat ahtaat, mitään kovin pitkällisiä prosesseja vaativia ruokalajeja ei tule sitten laitettua. Uuniakaan ei ole (sen sijaan savustuspönttö, jos vaikka kalaa sattuisi saamaan) joten täytyy valita grillattavia, keitettäviä ja wokattavia ruokalajeja. Maustekaapissakin on vain muutamia mausteita, eikä muutaman mökkipäivän takia viitsi ehkä ostaa kokonaista maustearsenaaliakaan. Grillin yhteydessäki on vain yksi kaasupolttimellinen keittolevy… ja niin edelleen.
Mökkiruuaksi valitsimme muun muassa ananas-aurajuustolohta (ks. ohje vanhemmista kirjoituksista), jonka valmistimme grilliin soveltuvalla tavalla foliossa. Laitoin annospalat kalafileetä folioon ja mukaan silputtuja sipulinvarsia, aurajuustopaloja ja ananasta. Mökkiolosuhteista johtuen käytin tällä kertaa tölkkiananasta ylimääräisen työn ja sotkun minimoimiseksi. Kääräisin folionyytit kiinni ja kypsensin grillissä. Samalla valmistui lisäke, joka oli sillä kertaa grillattuja vihanneksia: erivärisiä paprikapaloja, kesäkurpitsaa, tomaattia, sipulia varsineen sekä valkosipulia. Maustoin vihannekset suolalla ja pippurilla sekä ”välimeren yrtit” –nimisellä mausteseoksella jota mökillä sattui olemaan, valelin päälle oliiviöljyä ja kypsensin foliovuoassa. Hyvää tuli, mutta kuvaa ei ole nyt mistä laittaa.
Toinen mökkiruoka oli broilerivokin tyyppinen mutta hieman muhennosmaisempi broileri-vihannespata, johon käytin loput siitä ananaksesta. Alun perin meidän piti wokata vihannekset ja broilerisuikaleet isolla muurikkapannulla kaasupolttimella, mutta emme me mökkitohelot saaneet poltinta kiinni kaasupulloon (!) joten suunnitelmat muuttuivat ja vokkasimme vihannekset grillin kaasuliedellä. Paistoin ensin wok-paloiteltuja porkkanoita, paprikaa, kesäkurpitsaa, sipulia ja vihreitä papuja öljyssä paistinpannulla, maustoin ne suolalla, curryjauheella, inkiväärijauheella, paprikajauheella, pippurilla sekä juustokuminalla ja siirsin ne kattilaan odottamaan. Sitten paistoin broilerisuikaleet ja laitoin niihin myös noita edellä mainittuja mausteita. Kaadoin broilerisuikaleet kattilaan vihannesten sekaan ja lisäsin ananaspalat ja nostin kattilan vuorostaan takaisin liedelle. Kuumensin ja lisäsin hieman (n. 1dl) kermaa, jolloin ruuasta tuli muhennosmaista. Hyvin se varmaan toimisi myös ilman kermaa, jolloin lopputulos olisi hieman vokkimaisempi.
Mökillä haluttaa tietenkin paistaa myös makkaraa. Ilokseni löysin Suomussalmen S-marketista Vatajan lisäaineetonta, nitriititöntä, jauhotonta ja 78% lihaa sisältävää grillimakkaraa! Tällainen tuote oli minulle ihan yllätys, ja sitä piti tietenkin heti ostaa ja kokeilla. Makkaran suolapitoisuus oli hieman alhaisempi (1,7%) kuin vertailuna olleessa Kabanossissa (2,0%), joten senkin puolesta se sopii muun muassa lapsille paremmin. Yhtä ainoaa E-koodia ei makkarassa siis ollut, eikä siis myöskään arominvahvennetta eikä glukoosia, ei perunakuitua eikä säilöntäaineita. Makkaran koostumus oli tietenkin hieman erilainen kuin tavallisissa makkaroissa, koska rakennetta parantavat lisäaineet puuttuivat, mutta maku oli erinomainen! Mausteena oli käytetty oikeita mausteita, ei siis natriumglutamaattia ja sokeria – savuaromikin tuli oikeasta nuotiosta eikä mistään kemikaalista. Paistoin nuotiotulella heti kaksi. Kuori oli hieman tavanomaista paksumpi ja sitkeämpi ja halkesi hiilloksella makkaratikussa paistettaessa. Sisus taas oli pehmeämpi ja siihen poltti helposti suunsa, mutta kuten sanottu, maku oli hyvä. Kabanossin tuoteselostetta lukiessa tämä Vatajan makkara alkoi maistua vieläkin paremmalta… Makkaraa tietenkin tulee ainakin minulla syötyä sen verran harvoin, että joku voisi tässä nyt olla sitä mieltä, että mitä sitten jos niinä harvoina 
kertoina sitten syökin jotain tavallista lisäaine-Wilhelmiä. Toisaalta ja toisaalta. Voihan sitä ajatella, että sitten kun kerran harvoin grillimakkaraa syö, niin syödään nyt sitten kunnollista. Ja jotenkin ne lisäainemäärät vaan tökkivät pahasti, eikä makukaan hivele aisteja kun se on kaikkea muuta kuin luonnollinen. Vatajan makkara oli kalliimpaa kuin tavalliset lihaisat A-luokan makkarat, paketti maksoi muistaakseni melkein 4 euroa. Mutta kyllä suosittelen! Toinen hyvä vaihtoehto grillattavaksi ovat tietenkin esimerkiksi oikeat saksalaiset braatwurstit, mutta mökkeilypaikkakunnaltani ei moisia ollut saatavilla.
Mökillä helppoja ruokia ovat toki myös monenlaiset salaatit, joita voi esivalmistella jo ennen mökille lähtöä vaikkapa huuhtelemalla kirsikkatomaatit ja salaatit valmiiksi ja kuljettamalla ne salaattilingossa tai muussa astiassa. Vaikkapa valmiit mausteöljyssä kelluvat fetakuutiot ovat oikotie onneen, kun niitä laittaa salaattipedille tomaatin, kurkun ja paprikan kanssa ja maustaa sitruunamehulla. Myös halloumi on tietenkin grillaajan mieleen, sitä voi laittaa salaattiin mm. minun ohjeeni mukaisesti (ks. ohje vanhemmista kirjoituksista).
Ensi kerralla mökille mennessäni varaan mukaan noiden salaattijuustojen lisäksi ainakin jotain currytahnaa ja valmista inkiväärisosetta mausteongelmaa ratkaisemaan. Myös esim. säilykepavut ja kikherneet olisivat varmaan käteviä, samoin kuin pakastevihannekset, kun on kuitenkin pakastelokero käytössä. Seuraavalle mökkireissulle mennessämme onkin sitten jo marjastusaika, jolloin pöytään saadaan tuoreet mustikat ja lakat, ja vihannesmaastakin lienee jo satoa saatavilla.
Yksi juttu oli kuitenkin kaikista rajoituksista ja hankaluuksista huolimatta mökillä kätevämpää kuin kotikeittiössä: korvasienien ryöppäys! Löysimme mökin läheltä vielä melkein ämpärillisen korvasieniä, jotka olivat Etelä-Suomessa tänä vuonna erikoisen harvinaisia. Niitä oli sitten hyvä keitellä ulkokeittiössä hyvässä ilmanvaihdossa. Keitin varmuuden vuoksi kolmeen kertaan ja valmistin myöhemmin niistä keiton. Mieskin sai ensimmäistä kertaa elämässään korvasienikeittoa, ja santsikertojen määrästä päätellen oli ihan hyvää… Auvoisaa mökkikesää itse kullekin!
Tein siis lihapullataikinan, jonka maustoin vain suolalla ja pippurilla, ja levittelin sen neliön muotoiseksi leivinpaperille. Jaoin taikinan kuuteentoista pieneen neliöön ja asettelin täytteitä neliöiden keskelle. Sitten nostelin lihapullataikinaneliön reunat täytteen päälle ja sommittelin pullan kiinni kylmällä vedellä kostutetuin käsin. On tärkeää saada taikina tiiviisti “liimattua” täytteen ympärille, muuten täytteet tursuvat ulos pullasta paistamisen aikana. Paistoin uunissa vajaassa 200 asteessa n. 15 minuuttia. Lihapullat kypsyvät kokoonsa nähden nopeasti sillä taikinakerros on tietenkin ohut. Täytteitä voi mainiosti muuttaa oman mielen mukaan, mutta nämä ainakin olivat molemmat hyviä. Veikkaisin että myös oliivit ja feta toimisivat mainiosti jos niistä pitää. Myös muut juustot ja yrtit tässä ehdotettujen lisäksi olisivat varmaan hyviä.
Sunnuntaisen Särkänniemessä kieppumisen jälkeen tuli nälkä, ja tällainen iltapala tuli ensimmäisenä mieleen. Tämä oli siitä hyvä, että melkein kaikkea oli jo muutenkin jääkaapissa, piti vain ostaa noita jättipapuja tomaattikastikkeessa, sekä kurkkua ja fetaa. Muut tykötarpeet olivat omasta takaa. Fetasalaatti ei tietenkään ole mitenkään omaperäinen tai uusi juttu, mutta oletko ennen syönyt sitä tomaattikastikkeessa olevien jättipapujen ja tzatzikin kanssa? Ne tuovat tähän lisää kreikkalaista tunnelmaa ja pitävät myös vähän paremmin nälkää kuin pelkkä salaatti, koska pavut ovat tunnetusti aika proteiinipitoisia. Tässä on käytetty yksi purkillinen kahta ruokailijaa kohti. Papuja löytyy hyvin varustetuista ruokakaupasta sieltä papuhyllyltä (yleensä alaosasta) tai sitten muiden ruokasäilykkeiden kohdalta.
jättipapuja tomaattikastikkeessa
Tänään tein oikein kunnon lihapataa, chili con carnea. Se on täyttävää ja edullista perusruokaa joka on ainakin tällä minun reseptilläni erittäin yksinkertaista valmistaa. Ainesosina sika-nautaa, sipulia, valkosipulia, tomaattimurskaa, tölkkipapuja ja muutamia mausteita. Opiskeluaikana sain kerran lahjottua muuttomiehiksi kavereita lupaamalla laittaa chili con carnea ja tarjoamalla kaljat. Oli kätevää kun muuton tohinassa saattoi vain lämmittää ison kattilallisen edellisenä päivänä valmistettua lihapataa. Hyvin teki kauppansa nälkäisille muuttomiehille!
vihreää salaattia
Muistutus niille jotka himoitsevat jäätelöä: kohmeisista marjoista tehty oikein kermainen marjarahka on parempaa! Tämä on tällainen perusohje, ja tätä voi tietenkin tehdä mistä vaan marjoista. Nopea ja herkullinen, kesäinen jälkiruoka jota kelpaa tarjota vaikka vieraillekin. Tuoreitakin mansikoita voi käyttää, mutta tässä on käytetty pakastettuja kotimaisia marjoja, että päästäisiin siihen jäätelötunnelmaan.
Oikeastaan tätä ruokaa kutsutaan meillä kotoisasti vaan jauhelihapöperöksi. Tämä on sellainen paistos jossa liha ja vihannekset on yhdistetty, eikä siis kaipaa mitään lisäkettä. Sain tämän ohjeen (ja osuvan pöperö-nimityksen) siskoltani pari vuotta sitten. Tämä on alun perin intialaisesta keittokirjasta, mutta siskoni oli ohjetta hieman muokannut korvaamalla perunan palsternakalla, ja minä taas olen tehnyt omat viritykseni tähän. Lähinnä oikaissut muutamassa kohtaa ja jättänyt jonkun kaupasta vaikeasti löydettävän mausteen pois ja lisännyt ehkä joidenkin mausteiden määrää. Tämä on yksinkertainen ja nopea ruoka (siis jopa minun mittapuullani, oikeasti nopea!). Tämä on myös käsittämättömän maukasta! Unohdan ihan välillä että tällainenkin ruoka on repertuaarissani, ja sitten kun teen tätä niin olen aina vallan huuli pyöreänä, että näinkö hyvää tämä on. Miehenikin arvostaa kovin tämän ruuan mausteisuutta sekä helposti syötävää koostumusta – ei ole turhaa pilkkomista vaan ruuan voi vaan lappaa suuhunsa. Kukkakaalia vierastaville taas tämä voi olla varsinainen herätys, sillä tässä, niin kuin yleensäkin intialaisissa ruuissa, kukkakaali on rapeaa ja mausteista eikä ollenkaan sellaista vetistä mössöä, josta useat ovat kukkakaali-inhonsa alun perin saaneet. Pakastekukkakaali sopii tähän muuten aivan hyvin, taitaapa jopa olla niin että käytän itse sitä aivan pääsääntöisesti tätä ruokaa valmistaessani.
2-3:lle