Lihapullataivas

20.9.2009

Jauheliha-juuressoselaatikko

Filed under: Päivällisruuat — Avainsanat: , , , , — maiju @ 19:16

Jauheliha-juuressoselaatikkoRupesi tuossa eräänä päivänä haluttamaan jotain perusruokaa, jotain oikein mummulamaista. Tuli mieleen jauheliha-perunasoselaatikko. Ei kai siinä muu auttanut kuin ruveta miettimään saisiko siitä juuresversion. Tästä on taas todettava, että tämä ruoka on varmaan pikemminkin hyvä- kuin vähähiilarinen, mutta kukin tietenkin omat rajansa tietää. Tämän ruuan valmistus olikin minulle varsin mukava prosessi, sillä loppujen lopuksi osallistuin vain suunnitteluvaiheeseen. Itse ruoka odotti valmiina kun tulin eräänä iltana töistä. Jani oli ollut tehokas ja saanut ruuan valmiiksi juuri sopivasti – ylellisyyden huippu! Ruoka oli hyvin yksinkertainen mutta maukas, ja huomatkaa myös että raaka-aineet ovat perin huokeat, varsinkin jos onnistuu käyttämään kuorrutukseen jotain juuston jämäkannikoita. Juuressoseen pohjana on tästäkin blogista löytyvä selleri-porkkanasose, paitsi että lisäksi tähän on käytetty palsternakkaa ja loppuvaiheessa lisätään kananmuna. Muuten valmistusohje on samanlainen. Sitten vaan ruskistetaan jauhelihaa ja sipulia, maustetaan suolalla ja pippurilla ja laitetaan vuokaan ja juustoraastetta päälle. Lisukkeeksi ja lautaselle värin saamiseksi silpaisin vielä tomaatti-ruohosipulisalaatin pöytään, ja siinä oli hyvä arki-illallinen kasassa. Tämä meni niinsanotusti kertalinttuulla, eli kahdelta hengeltä ei jäänyt enää mitään tähteeksi santsikierrosten jälkeen. Tässä ohje!

Jauheliha-juuressoselaatikko

  • 4 isoa porkkanaa
  • 1 pienehkö palsternakka
  • n. 100 g pala selleriä
  • n. 1 dl kuohukermaa
  • 1/4 tl muskottipähkinää
  • 1 sipuli
  • 400 g sika-nauta-jauhelihaa
  • suolaa
  • pippuria
  • 1 muna
  • voita vuoan voitelemiseen
  • 1-2 dl Emmental-juustoraastetta

Jauheliha-juuresoselaatikkoKuori ja paloittele juurekset ja keitä niitä väljässä vedessä kunnes ne ovat pehmeitä. Laita uuni lämpiämään 200 asteeseen. Sillä aikaa: silppua sipulia ja ruskista jauhelihaa. Lisää sipuli jauhelihan joukkoon ja paista sekoitellen kunnes on kypsää. Mausta suolalla ja mustapippurilla – mummulamaisen lopputuloksen saamiseksi kannattaa laittaa ihan reilusti, että tulee makua. Voitele uunivuoka ja raasta juustoa valmiiksi.

Kun juurekset ovat niin pehmeitä että ne on helppo soseuttaa, kaada niistä vesi pois mahdollisimman tarkkaan. Painele ne esim. sauvasekoittimen päällä muusiksi ja lisää kermaa (erissä, että näät tuleeko sopivan paksua). Sekoita sauvasekoittimella varovasti (kuuma juuressose saattaa roiskua) ja lisää kermaa kunnes koostumus on sopivan sosemainen. Mausta muskottipähkinällä, suolalla ja pippurilla. Vatkaa yksi kananmuna ja sekoita se juuressoseeseen. Kaada juuressose ja ruskistettu jauheliha kerroksittain uunivuokaan. Voit myös sekoittaa kevyesti. Ripottele juustoraaste päälle ja paista uunissa 20-30 minuuttia, kunnes juusto on gratinoitunut.

Tomaatti-ruohosipulisalaatti

Tarjoiluun voi tehdä esim. yksinkertaista tomaatti-ruohosipulisalaattia:

  • kypsiä tomaatteja viipaleina
  • ruohosipulia
  • ripaus sormisuolaa
  • mustapippuria
  • tilkka omenaviinietikkaa
  • tilkka neitsytoliiviöljyä

11.9.2009

Makkarakeitto

MakkarakeittoannosTällä viikolla olen saanut nauttia ylellisistä töistä kotiinpaluista, kun mies on ollut vähintään jo sipulia pilkkomassa joka ilta. Tiistaina odotti puolivalmis kaalimooses (ks. blogimerkintä maaliskuulta) jo kattilassa, eikä siihen minun sitten enää kannattanut väliin puskeutua selvää asiaa sotkemaan. Ruoka valmistui käden käänteessä ja minä sain vain odotella sohvalla köllötellen. Oli muuten erinomaista. Miksi toisen tekemä ruoka maistuu paremmalta kuin omatekemä?

Keksin tällaisen makkarakeiton, kun Jani toivoi ruokalistalle enemmän keittoruokia. Juurekset ovat nyt tietenkin juurevaa ja ajankohtaista ruokaa, ja tästä tulikin oikein syksyinen ja ruokaisa soppa. Ajattelin että laitanpa vähän chiliäkin mukaan, että saadaan hieman lämpöä makuun, mutta keitosta tuli yllättäen todella tulista! Laitoin noin puoli teelusikallista kuivattua chilirouhetta ja yhden tuoreen chilin, mutta se taisi olla jotenkin ärhäkkää lajia sillä keitossa oli todella paljon potkua! Ehkä chili herää jotenkin  paremmin henkiin keittoruuassa, jossa se saa rauhassa ässistyä ja maustua kuumassa liemessä. Vokeissa ja paistoksissa tuollainen määrä ei olisi tuntunut vielä missään, mutta nyt chilin malto jotenkin oikein suli sinne liemen joukkoon. Makkaran valinnan suoritti Jani kauppareissun yhteydessä, ja veikkaan että tuoteselostetta oli tiirattu tarkkaan, sillä valinta osui huittislaiseen makkaraan – selvää kotiin päin vetämistä. En nyt muista mikä tuottaja oli kyseessä, mutta jotain lihaisaa braatwurstia se kumminkin oli, eikä sisältänyt esim. jauhoja ollenkaan. Makkaraa paketissa oli muistaakseni 320 g, mutta en viitsinyt noin kummallista määrää tuohon ohjeeseen laittaa, joten valitsemanne makkarapaketin koosta riippuen sopiva määrä tähän on 300-400 g.

Päättelin että juureksista, makkarasta, sipulista, valkosipulista, lehtipersiljasta ja tomaattimurskasta saa hyvät makuyhdistelmät. Sitten vaan rupesin säveltämään, ja ainakin Jani tykkäsi tästä keitosta ihan älyttömästi. Kuulemma meni lempiruokien top-kymppiin. Siellä on muutenkin toki jo tungosta ja joka viikko uudet ruuat, mutta mitäpä sen väliä. Minustakin soppa oli oikein hyvää, mutta pikkuisen turhan tulista. Voi olla että se laittamani tuore chili oli jotenkin todella kypsä ja maukas yksilö, ja lopputulos oli siksi niin ärhäkkä. Keiton poristessa muuten makkarapalat pullistuivat hauskannäköisiksi, mutta harmi kyllä lässähtivät sitten kun otin kannen pois. Ja sitten yksi juttu: lehtipersilja. Sen aromi sopi tähän ihan mahtavalla tavalla. Tavallinen persilja ei ole mielestäni mitenkään lehtipersiljan veroinen. Tässä siis tuhti ja tulinen soppa, olkaa hyvä! Tulista vieroksuvalle vinkiksi: on varmasti hyvää vähemmälläkin chilillä, ensi kerralla teen niin itsekin. Ohjeesta jäi hieman seuraavalle päivälle, joten tästä satsista riittää 2-3 ruokailijalle.

Makkarakeitto

  • n. 300-400 g A-luokan ruokamakkaraa, esim. braatwurstia
  • 2-3 pientä porkkanaa
  • 1 pienehkö palsternakka
  • lapsen nyrkin kokoinen pala juuriselleriä
  • 1 tlk tomaattimurskaa
  • 1 iso sipuli
  • 2 suurta valkosipulinkynttä
  • kourallinen lehtipersiljanoksia
  • 1 laakerinlehti
  • 1 tuore chili
  • suolaa
  • pippuria
  • (kuumaa) vettä
  • öljyä ja voita paistamiseen

Tarvitset suuren kattilan ja paistinpannun. Kuori juurekset, sipuli ja valkosipuli. Lohko juurekset noin sentti-kertaa-sentti-paloiksi ja silppua sipulia ja valkosipulia. Halkaise chili, poista siitä siemenet ja hienonna. Paloittele makkarat. Laita vedenkeittimellinen vettä kiehumaan (kylmää vettäkin voi keittoon laittaa jos ei ole vedenkeitintä käytössä tai ei halua viedä hellatilaa keittämällä kattilassa, mutta silloin kypsentäminen hetkeksi keskeytyy vedenlisäysvaiheessa). Hienonna reilusti lehtipersiljaa.

Kuullota sipulia suuressa kattilassa öljytilkassa. Hämmennä kunnes sipuli on kuullottunut ja lisää juureskuutiot. Kuullota niitä rasvassa sekoitellen n. 5 minuuttia ja lisää valkosipuli ja chilipalat sekä laakerinlehti. Miedonna lämpöä ja jatka kuullottamista hetken aikaa. Kaada kuumaa vettä juuresten päälle niin että ne reilusti peittyvät ,ja lisää myös tomaattimurska. Miedonna lämpöä ja anna poreilla kannen alla.

SoppakattilaKuumenna paistinpannulla voin ja öljyn seosta ja ruskista siinä makkarapalat melko reippaalla lämmöllä. Kun makkarat ovat saaneet hieman väriä, lisää ne soppakattilaan. Lisää myös osa lehtipersiljasta ja sekoittele. Jos näyttää kovin paksulta, lisää vielä vettä. Kypsennä kannen alla miedolla lämmöllä poreillen n. 30 minuuttia tai kunnes juurekset ovat pehmenneet. Lisää suolaa ja mustapippuria maun mukaan ja koristele lopulla lehtipersiljalla.

7.9.2009

Omena-kanelipaistos

Filed under: jälkiruuat — Avainsanat: , , , — maiju @ 21:02

Tällainen omenapaistos on ajankohtainen jälkiruoka nyt kun kotimaiset omenat alkavat kypsyä. Saimme jo alustavasti satoa edelliseltä mummulareissulta Huittisista, ja teimme sitten yhtenä iltana tällaista paistosta jälkiruuaksi, kun pääruokana oli vain salaattia. Ohje on kahdelle, ja tästä saa siis vain sopivat, pienet kulholliset, joten isompaan jälkiruuan tarpeeseen aineksien määrä pitää tuplata tai triplata. Tämä ohje ei ole omani, vaan muistaakseni A. Heikkilän kirjasta peräisin, mutta kerronpa nyt vaan että tällaista tehtiin ja hyvää oli, suosittelen!

Omena-kaneli-paistos

Omena-kanelipaistosta ja kermavaahtoa

  • 6-7 pientä kotimaista omenaa
  • muutama pieni nokare voita
  • 1 rkl sitruunamehua
  • kanelia maun mukaan
  • mantelilastuja maun mukaan
  • kermavaahtoa tarjoiluun

Laita uuni lämpiämään n. 180 asteeseen. Kiertoilmauunissa onnistuu parhaiten, tulee rapsakkaa – mutta ihan hyvää tulee tavallisessakin. Lohko omenat uuninkestävään astiaan ja pirskota sitruunamehua päälle. Laita muutama voinokare joukkoon ja sekoita hieman. Ripottele kanelia ja mantelilastuja päälle ja paahda uunissa 10-15 minuuttia tai kunnes omenat näyttävät sopivasti pehmenneiltä ja hieman ruskistuneilta. Vatkaa paistosta odotellessasi kuohukermaa ja laita kylmään odottamaan. Tarjoile omenapaistos hieman jäähtyneenä kylmän kermavaahdon kanssa. Kermavaahto ei ainakaan minun suussani kaipaa mitään makeutusta – kanelia voi ripotella vielä koristeeksi jos tykkää.

Syksyn satoa

Filed under: Päivällisruuat — Avainsanat: , , , , , — maiju @ 20:53

SienessäSyksy on tullut! Minä tykkään siitä, kun saa ruveta käyttämään paksuja sukkahousuja ja trenssiä ja huiveja ja käsineitä. Ilma on raikkaampi ja luonto värikkäämpi kuin kesällä. Olkoonkin että säät ovat olleet paikoin vielä varsin kesäiset, niin minusta nyt on jo syksy ja hyvä niin. Kesäloma oli minun kohdallani ilmeisesti tarpeeksi pitkä, kun loppua kohden alkoi tuntua että ei enää jaksaisi lomailla.

Syksyssä pidän myös sienestyksestä ja marjastuksesta ja metsässä kirmailusta. Harva se viikonloppu ollaan käyty metsäretkillä ja kerätty sekä metsän että erinäisten sukulaisten puutarhojen satoa, ja siinäpä on sitten vaan saanut kuvitella joskus ehtivänsä näistä ihanuuksista raportoimaankin. Kantarelleja on kuulemma tänä vuonna paljon, ja mekin olemme niitä saaneet. Tekaisin muun muassa kantarelli-koskenlaskijatäytteistä lihamureketta, kantarellikeittoa ja kesäkurpitsa-kantarellimuhennosta. Muutamasta tatista olen tehnyt omeletin, ja karvarouskuja säilöin tulevia sienisalaatteja varten. Hyvälle herkkutattipaikalle en ole vielä osunut, mutta toiveissa on sekin… Suppilovahveroitahan ehtii kerätä vielä pitkälle syksyyn. Sekalaisia marjoja meillä on ainakin jouluun asti pakastimessa. Omenasadosta taas on saatu nauttia muun muassa omena-kanelipaistoksen muodossa. Puolukatkin alkavat kypsyä, ja ne ovat minusta parhaimmillaan metsässä sieniretken lomassa suoraan suuhun syötynä. Puolukat

Nyt tässä on ollut sen verran taukoa päivityksissä, että taas en oikein tiedä mistä aloittaisin. Uusi työpaikka ja lukukauden aloitus ovat myös kiristäneet arkipäivien aikataulua, niin että haaveilen omasta miniläppäristä jolla voisin kirjoitella työmatkojen aikana junassa. Universumi tämän toiveen minulle toteuttakoon! Ruokaideat eivät ole minnekään päästäni hävinneet, aina tulee uusia. Puolisokulta toivoi että tekisin syksyn kunniaksi enemmänkin keittoruokia, kun viimeviikkoinen kantarellikeitto oli niin onnistunutta. Jostain syystä sain päähäni makkarakeiton. Teen sitä ehkä tällä viikolla. Nyt raportoin kuitenkin tällaisesta kanterelli-kesäkurpitsapaistoksesta, jonka innoitus oli alun perin eräs pastaohje, joka on kauan aikaa sitten unohtunut. Muistelin että kesäkurpitsa ja kantarellit sopivat hyvin yhteen, ja päättelin että lisäksi tarvitaan sipulia, valkosipulia, jotain yrttejä ja hyvää tuorejuustoa – Philadelphiaa! Tästä sitten syntyi tällainen yksinkertainen muhennos, jota söimme iltapalaksi chili-valkosipuliöljyssä pyöräytettyjen kikherneiden kanssa. Kikherne-ohje löytyy jostain täältä arkistoista.

KantarellejaPuhdistin kantarelleista enimmät mullat ja roskat ja huuhtelin ne lävikössä kylmällä vedellä, niin että niistä tuli oikein kauniita ja puhtaita. Höyrytin niistä paistinpannulla enimmät nesteet pois, ja laitoin syrjään odottamaan siksi aikaa kun kuullotin sipulia ja kesäkurpitsaa. Philadelphia-tuorejuustoa lotrasin sekaan koko paketillisen. Jälkeenpäin tuli mieleen että parmesaaniraastettakin olisi annoksen päälle voinut laittaa, se sopii varmastikin. Kotimaiset kesäkurpitsat ovat ainakin vielä kaupoissa, joten niitä kannattaa suosia, ovat aivan ihania! Pienet ovat parempia, joten vaikka tässä ilmoitetaan määräksi 1 iso, niin kannattaa mieluummin käyttää 2-3 pientä, jos sellaisia näpäköitä onnistuu löytämään. Tein tätä muhennosta jo joskus viime viikolla, joten määrät voivat olla aika lailla suuntaa-antavia, mutta suunnilleen näin sen tein:

Kantarelli-kesäkurpitsamuhennos

  • n. 2 litraa tuoreita kantarelleja
  • 1 melko iso kesäkurpitsa
  • 1 iso sipuli
  • 2 valkosipulinkynttä
  • 1 pkt (200 g) maustamatonta tuorejuustoa, esim. Philadelphiaa
  • 1/2 tl timjamia
  • tuoretta yrttiä, esim. lehtipersiljaa, oreganoa tai basilikaa
  • oliiviöljyä paistamiseen
  • suolaa
  • pippuria

Kesäkurpitsa-kantarellimuhennos

Putsaa ja pilko kantarellit ja kesäkurpitsa. Silppua sipulia ja valkosipulia sekä tuoreita yrttejä. Höyrytä paistinpannulla kantarelleista ylimääräinen neste pois ja siirrä odottamaan. Kuullota sipulia kuumassa oliiviöljyssä esim. vokkipannussa tai isossa paistokasarissa. Lisää kesäkurpitsat ja anna hieman ruskistua – älä sekoittele liikaa ensi alkuun. Sekoittele sitten harvakseltaan kunnes kesäkurpitsat ovat lähes kypsän oloisia ja lisää sienet ja valkosipuli sekä yrtit, suola ja pippuri. Suolaa ei tarvitse laittaa paljoa, sillä tuorejuustossa sitä tietenkin on. Paista sekoitellen vielä muutaman minuutin ajan. Pienennä lämpöä ja lisää tuorejuusto ja sekoittele hyvin. Anna kuumentua ja tarkista maku. Raasta annoksen päälle halutessasi parmesaania.

Powered by WordPress