No nyt on löytynyt yksinkertaisuudessaan ihana lihapullaohje! Tämä tuli vastaan jostain vanhahkosta Kodin kuvalehdestä, joten en ota tästä kunniaa itselleni, mutta tämä oli niin hyvä ja helppo että on pakko kertoa! Omenoita saatiin tänä syksynä niin runsaasti että niille on pitänyt keksiä monenlaisia käyttötarkoituksia. Muun muassa broileri-sinihomejuustosalaatti, jonka esittelin joskus aikoja sitten, saa uuden vivahteen kun cantaloupe-melonin tilalle laittaa kotimaista omenaa. Testasimme juuri eilen, oli oikein hyvä ja raikas yhdistelmä. Valmistimme omenoista pääasiassa sosetta, jota voi sitten laittaa talven aikana luonnonjugurtin sekaan – toimii varsinkin kanelin kanssa. Soseuttaminen oli helppoa vaikka emme sitä olleet ennen kokeilleet. Saimme vinkin mummulta, ja se kuuluu näin: viipaloi omenat (jätä siemenkodat pois) ja lastaa ne uunivuokiin tai leivinpaperin päälle pellille. Omenoita saa olla pellit kukkuroillaan. Pirskottele vähän vettä päälle, etteivät omenat lähde kuivamaan, kosteutta pitää olla riittävästi. Kiertoilmauuniin omenoita voi ainakin lastata monta astiaa kerralla. Kuumenna n. 180-asteisessa uunissa kunnes omenat ovat pehmenneet ja muhentuneet, välillä voi sekoittaa ja kokeilla. Kuoret saavat siis olla omenissa mukana. Sitten kun omenat ovat aivan pehmeitä, soseuta ne sosemyllyllä ja annostele rasioihin jäähtymään. Jäähdytä sose jääkaapissa ja pakasta. Me saimme sellaisen sosemyllyn joka on varmaan (ainakin värityksestä päätellen) peräisin 70-luvulta, ja toimi hyvin. Siis sellainen jonka voi laittaa esim. ison kattilan päälle ja siihen vain lastataan kypsät omenalohkot ja kammesta väännetään.
Riippuu tietenkin lajikkeesta miten tämä sose onnistuu. Meillä oli osa jotain aika syksyistä lajiketta, olisiko ollut Syysjuovikasta, ja sitten lisäksi sellaista kiinteää punaista (kuvassa), mahtoiko olla Huvitusta? Jälkimmäinen varsinkin sopi erinomaisesti, mutta sekoittamallakin tuli hyvää, ehkä vähän vähemmän makeaa. Sokeria ei siis tietenkään tarvitse lisätä. Lisäksi teimme koe-erän kuivattuja omenoita kiertoilmauunissa 50 asteessa, niin että luukku oli hieman raollaan. Tuli ihan hyviä, mutta en usko että niitä meidän kannattaa enempäänsä tehdä.
No nyt sitten kuitenkin niihin lihapulliin. Raastetun omenan ja jauhelihan lisäksi taikinaan tulee sinihomejuustoa, yksi muna, pippuria ja vähän suolaa. Siinäpä se! Taikinan koostumus oli erinomainen ja pullia oli helppo muotoilla. Sinihomejuusto kaipaa mielestäni melkein aina jotain hedelmää kumppanikseen, siksi esimerkiksi täytettyjen lihapullien ohjeessani on aprikoosia ja sinihomejuustoa yhdessä. Pelkällä juustolla tulee ehkä hieman tunkkainen vaikutelma. Näissä omena-sinihomejuustolihapullissa omena ei juuri edes maistu, mutta en silti jättäisi sitä kyllä poiskaan, sillä yksin juusto ei välttämättä toimisi. Suolaa lisäsin varovaisehkosti, koska homejuusto on niin suolaista, mutta kyllä sitä melkein teelusikallinen silti tarvitaan. Tällä kertaa paistoin pullat uunissa, ja ne valmistuivat 200 asteessa n. 15 minuutissa. Riippuu varmaan vähän uunista ja pullien koosta, mutta tuossa ajassa ne hyvin meillä ruskistuivat. Kuvassa on lisukkeena yksinkertaisesti ruusukaalia (hauskan näköistä kun on sekä liha- että kasvispalleroita!) ja vihersalaattia tomaatilla. Ohje on 2-3:lle.
Omenaiset lihapullat
- 400 g sika-nauta-jauhelihaa
- 1 muna
- 1 dl raastettua omenaa
- 1 dl sinihomejuustomuruja, esim. Aura sopii hyvin
- n. 1 tl suolaa
- mustapippuria
Sekoita taikina-ainekset ja pyörittele pulliksi. Paista 200 asteessa n. 15 minuuttia tai kunnes pullat ovat ruskistuneita ja kypsiä.
Tällä kertaa esittelen tällaisen lihamurekkeen jossa on täytteenä suppilovahveroita ja Koskenlaskija-sulatejuustoa. Taikina itsessään on yksinkertainen ja nopeatekoinen. Tein tätä aikaisemmin kantarellitäytteellä, mutta tällä kertaa sienisaalis oli suppilovahverovoittoinen, joten tein sitten tällaisen variaation. Murekkeen valmistus onnistuu helposti ilman sellaista pitkulaista vuokaa, kun taikinan muotoilee ensin litteäksi levyksi ja käärii sitten täytteen ympärille. Tällainen valmistustapa tietenkin vaatii hyvän ja riittävän sitkeän koostumuksen taikinaan, mutta tällä ohjeella ainakin onnistui! Olen hieman kyllästynyt pellavansiemenrouheeseen jauhelihapihvi- tai mureketaikinan koossa pitävänä voimana, joten rupesin miettimään millä miedomman makuisella aineella saisi saman vaikutuksen aikaan. Kokeilin seesaminsiemeniä, ja hyvin toimivat. Ne on syytä hieroa esim. morttelissa rikki – ei nyt ihan sileäksi jauhoksi tarvitse, mutta siihen suuntaan kuitenkin. Puinen mortteli on siitä huono että siemenet eivät jauhaudu kunnolla jos niitä on morttelissa liikaa kerralla, mutta olettaisin että kivinen tai metallinen toimisi paremmin, ja joka tapauksessa siemenet voi hienontaa erissä niin ne jauhautuvat paremmin.
