Hiihtolomaan asti meni ennen kuin ehdin taas kirjoittamaan – pahoittelut pienestä katkoksesta ruokaohjetoimituksissa! Hektistä on ollut, eikä tälle ruokaraportointiharrastukselle ole riittänyt aikaa. Ruuatkin ovat olleet nyt enemmän tai vähemmän samoja vanhoja tuttuja, kun kiireisessä elämäntilanteessa ei keksi niin helposti uusia juttuja. Nyt vähän aikaa sitten kuitenkin pohdiskelin koko ruokavalion olemusta ja siksi nyt sitten lopultakin aloin kirjoittaa. Yksi uusi ohjekin on tarjolla, mutta ensin paasausta (hyppää yli jos haluat vaan sen ruokaohjeen).
Selasin nettiä etsien uusia ruokaohjeita, ja koska useimmat ruokasivut joille päädyin, olivatkin leivonta- ja sokeriherkkupainotteisia, yritin syöttää googleen jotain vähähiilihydraattiseen viittaavaa – masentavin tuloksin. Löysin kaikenlaisia virityksiä makeannälän tyydyttämiseksi vähähiilarisin vippaskonstein, eikä yhtään sellaista oikeaa, kunnollista ruokaa löytynyt, jota olisi tehnyt mieli kokeilla. No myönnetään, puoliso pakotti minut lopettamaan selaamisen noin viidennen sivuston kohdalla, koska aloin nähdä niin punaista ja jaoin tyrmistykseni äänekkäästi. Ehkä pidempiaikainen etsintä olisi tuottanut tulosta. Mutta minusta siis näyttää, että koko ruokavalio mielletään edelleenkin joksikin hetken viiraukseksi ja humpuukiksi, sillä vhh-sivustojen jutut näyttävät olevan kaikki enemmän tai vähemmän vinksahtaneita – anteeksi nyt vain. Asiasta voisi mielestäni keskustella ihan asiallisesti ilman jotain kapinallis-ajattelua, koska mitä enemmän vähähiilihydraattisuus saa fundamentalismin leimaa, sitä luotaantyöntävämpi on koko idea.
Minulle riittää että syön sitä mitä järki sanoo ja mistä keho tykkää – ilman että asiaa täytyy enempää mutkistaa. Aloin oikein miettiä tässä eräänä päivänä, että miksi tämä on oikeastaan minulle niin helppoa ja vaivatonta. Vastaus on: keskityn siihen mikä saa oloni tuntemaan hyväksi. Laitan sellaista HYVÄÄ ruokaa, josta tulee hyvä olo, ja unohdan kaiken muun. Se on niin yksinkertaista! Miksi keskittyisin murehtimaan sitä, mitä en “saa” tai “voi” syödä (kun lopputulos olisi paha olo), tai vaivaisin päätäni sillä, mitä vieraille laittaa ruuaksi jos itse syö vähähiilihydraattisesti? Toistaiseksi olen ruokkinut vieraani pääsääntöisesti saman ruokavalion mukaan kuin meidän perheessä muutenkin syödään, eikä ole kukaan ole varmaankaan edes kiinnittänyt asiaan sen kummempaa huomiota – tai ehkä onkin, mutta valituksia ei ainakaan ole kuulunut. Tänäänkin tein niin hyvää musakaa että oksat pois.
Neuvoksi siis sille sokerikoukussa olevalle, joka miettii ruokavalion muutosta: keskity voimaan hyvin. Keskity siihen, miten hyvä olo paremmasta ruokavaliosta tulee. Kokeile päättäväisesti 2-3 viikkoa ja mieti, haluatko sen entisen, huonon olon sen jälkeen vielä takaisin. Tuskin haluat. Älä murehdi menetettyjä herkkuja, sillä palvelet kehoasi paremmin syömällä jotain terveellistä – huomaa että terveellisen ei tarvitse olla mautonta. Keksi itsellesi uusia herkkuja, niitä joista tulee hyvä olo. Ota kahvin kanssa leipäjuustoa eli juustoleipää tai sokeritonta marjarahkaa. Pian huomaat että kahvin kanssa ei edes välttämättä tarvita mitään, koska edellisen aterian jäljiltä olo on vielä niin hyvä – makeanhimoa ei tulekaan. Syö aamiaiseksi tuoreita vihanneksia, kananmunaa, lihaa, juustoa, jugurttia, marjoja – kokoa oma lautasesi omien mieltymysten mukaan. Et tarvitse Atkinsin ohjetta paistaa kananmuna 30 grammassa voita. Syö gourmet-jälkiruoka: valikoima toinen toistaan ihanampia juustoja. Keskity ateriaan, älä hotkaise jotain kiireessä. Opettele tekemään niin hyvää, terveellistä ruokaa, ettei sinua harmita se, ettet “saa” syödä viinereitä. Kaikki tämä vaatii päättäväisyyttä ja itsekuria ja ajattelun muuttamista, mutta se on loppujen lopuksi muuten hyvin yksinkertaista. Ole ylpeä siitä että kieltäydyt huonosta ravinnosta.
Alkuvaiheessa, jos makeanhimo on kertakaikkiaan kestämätön, kokeile makeutusaineita (niitä jälkiruokaohjeita on netti täynnä) tai sitten voit ostaa esim. sokeritonta suklaata. Kun pääset sokerikoukusta, huomaat että sitä keinoimelääkään ei enää tee mieli, eikä sekään sitäpaitsi ole terveellistä. Alun vieroitusoireisiin niitä saattaa ehkä hetkellisesti tarvita. Mene ruokakaupan vihannesosastolle ja kerää kaikkia ihania kasviksia kärryyn. Ole kiitollinen kukkakaalista, paprikasta, munakoisosta, ruusukaalista, tuoreista yrteistä, tomaateista, avokadosta, parsasta, palsternakasta ja kaikesta muusta mahdollisesta – äläkä unohda pakastevihanneksia. Syö hyvällä omallatunnolla täysrasvaisia maitotuotteita (jos haluat), oliiviöljyä, hyviä juustoja (nam!), chorizoa, pähkinöitä ja muuta herkullista. Kun jaksat muutaman viikon, olet ylpeä itsestäsi ja tuskin haluat palata entiseen. Jos on jotain sairauksia tai pitkittyneitä vaivoja, jotka ihan selvästi liittyvät huonoon ruokavalioon, muutos ei tapahdu hetkessä, ja silloin tarvitaan pitkäjänteisyyttä. Haluatko olla pitkäjänteinen, päättäväinen ihminen, vai et? Katso vuoden päästä mitä kehosi sanoo – vieläkö haluat palata entiseen?
No niin, anteeksi tämä vuolas paasaaminen. Niiden, joille ruokavalio ei ole ongelma, ei tarvitse korvaansa lotkauttaa äskeiselle. Nyt sitten pukkaa ruokaohjetta! Rakas sulhoni toivoi että tekisin “thaimaalaista” kanasalaattia, eikä minulla ollut oikeastaan hajuakaan siitä, millaista hän tarkoitti. Hän sitten luonnosteli idean minulle, ja toteutin sen parhaani mukaan, eikä lopputulos ollut kyllä yhtään hullumpi. Niin että ehkä tämä on kokeilemisen arvoinen! En ollut aikaisemmin ostanut broilerin jauhelihaa, mutta nyt siis ostin, ja ostan kyllä uudestaankin – minulla taitaa olla jossain jemmassa intialainen broilerin lihapullaohje, testaamaton… Tämä salaatti oli nopeatekoinen ja helppo muutenkin. Broilerin jauheliha maustetaan tuoreilla yrteillä, chilillä ja limellä sekä riittävällä suolalla, ja tarjoillaan salaatti-paprikapedillä. Korostan vielä sitä, että rasvaton ja suolaton broilerin liha ei maistu sitten kyllä miltään, älä kursaile vaan laita sen verran että maistuu. Ohje on kahdelle – ateria sopii esimerkiksi kevyeksi lounaaksi tai iltapalaksi.
Thai-henkinen kanasalaatti
- 1 ruukku salaattia, esim. jääsalaattia
- 1/2 punainen paprika
- 1/2 keltainen paprika
- 1 lime
- tuoretta korianteria
- tuoretta basilikaa
- 2-3 tuoretta chiliä
- 400 g broilerin jauhelihaa
- voita ja öljyä paistamiseen
- suolaa
- pippuria
Huuhtele salaatti ja revi suikaleiksi suoraan lautasille. Viipaloi paprikaa ja levittele salaattipedille. Puserra limestä mehu. Ripottele aavistuksen verran sormisuolaa ja limen mehua sekä oliiviöljyä salaatin päälle.
Poista chileistä siemenet ja kuutioi pieneksi. Hienonna korianteria ja basilikaa. Kuumenna paistinpannulla nokare voita ja tilkka öljyä ja ruskista broilerin jauheliha siinä huolellisesti. Lisää chili, tuoreet yrtit, limen mehu, n. 1 tl suolaa ja mustapippuria myllystä. Sekoittele parin minuutin ajan. Kaada jauhelihaseos salaattipedille ja tarjoile heti.
Hyvä Maiju! Asiallista tekstiä!
Kommentti by Sirkkaliisa — 26.2.2010 @ 13:01
Mielenkiintoista pohdintaa. Olisi jännä kuulla, mitä tarkoitat tarkemmin tuolla “vinksahtaneisuudella”, vai olenko itse niin vinksahtanut, etten sellaista oikeen huomaa
Tärkeintähän se on tosiaan kuunnella omaa kroppaa, nauttia ruosta ja elämästä! Itselleni karppaus on nimenomaan tuonut nautintoja elämään, kun saa syödä _hyvää omallatunnolla_ hyviä, AITOJA makuja ja ruokia. Kuulostaa ehkä vähän laimeelta, mutta kyllä ne marjat on miljoona kertaa maukkaampia, kuin esim. karkit. Sinä olet varmasti huomannut saman 
Karppailen myös itse nykyään aika rennolla otteella, en esim. mieti kasvisten tai marjojen hh-määriä. Kasviksia vaan runsaasti kastikkeen joukkoon tai salaattia pihvin viereen, niin ei todellakaan ole sellainen olo, että jäisi jostain paitsi tai pitäisi ajetella jotain “korvikkeena”.
Niii, ja sitä vielä, että kiva blogi!
Kommentti by Kermaperse — 26.2.2010 @ 15:22
Hei!
On vaikea selittää mitä sillä vinksahtaneisudella tarkoitan, mutta jotenkin vaan usein tulee epämukava olo lukiessa vähähiilarisuuteen “kääntyneiden” juttuja ja ohjeita, ihan niinkuin se nyt olisi jotenkin ainoa oikea tapa elää – siis että sitten se ote siihen ruokavalioon on sellainen ääriuskovainen. En osaa selittää, mutta ehkä minulla on vain jo kuherruskuukausi tämän ruokavalion kanssa niin kaukana takanapäin, että en jaksa enää hekumoida sillä miten paljon kermaa ja voita voin vetää ilman että missään tuntuu. Ja sitten se rasvattoman ruokavalion kannattajien mollaaminen ja yritys shokeerata – en välitä tästä linjasta, ja siihen olen jotenkin aika paljon törmännyt noilla nettifoorumeilla. Vierastan myöskin sitä makeiden herkkujen vähähiilihydraattista vääntämistä, kun itselläni ei sitä makeanhimoa enää kertakaikkiaan ole. Kukin taaplaa tyylillään, mutta minusta on vain luontevaa ajatella, että jos korkeahiilihydraattiset ja vähäravinteiset tuotteet korvaa ravinteikkailla ja maukkailla kasviksilla, niin siinä on paljon järkeä, samoin kuin kaiken prosessoidun ruuan vaihtamisessa ei-niin-prosessoituun.
Makuaisti on kieltämättä “jalostunut” niin että esim. juuri marjojen ja juuresten makeus on aivan riittävä ja kaikki sitä makeampi tökkii. Aitoja makuja, sitä juuri! Ja mukavaa että pidät blogistani. Yritän jatkossa skarpata vähän useammin kirjoittelemaan uusia ohjeita.
Kommentti by maiju — 26.2.2010 @ 17:27
Myös mua ärsyttää kaikenlainen fundamentalismi ruokavalioiden suhteen! En käsitä, miksi asiasta pitää tehdä niin suuri numero.. Ja eräillä foorumeilla eri ruokien tai leivonnaisten korvikkeet lähinnä vain huvittaa. Esimerkiksi meetvurstikukkasen päälle tehty pizza..
Jos on esimerkiksi aivan pakko saada pizzaa, niin miksei esim. kerran kuukaudessa voi tehdä sitten ihan oikeaa pizzaa hyvistä raaka-aineista ohuella pohjalla ja syödä sitä kohtuudella. Tai jos kerran viikossa tai kahdessa sunnuntaikahvin kanssa syö hyvistä raaka-aineista tehdyn pienen pullan, niin en usko että suurimman osan vähähiilihydraattinen ruokavalio kaatuu siihen. Ennemmin harvoin ja nautiskellen niillä vanhoilla resepteillä kuin usein korvikeresepteillä, joiden terveellisyys voi olla myös niin ja näin.. Keho kertoo kyllä, mikä sille sopii! Ja toki voi käydä myös niin, ettei vanhat herkut kohta enää maistukaan ja tilalle tulee muita herkkuja. 
Kommentti by Suvi — 3.3.2010 @ 13:09
Paasausta kanasalaatin kera, mmm. Olet oikeassa, fundamentalismi ei kaunista ketään ja tekee todellisen karhunpalveluksen myös kansanterveydelle, kun kiihkouskovaisuuden väistämättä aiheuttama vastareaktio jarruttaa uuden ajattelutavan kotiutumista. Mutta viime aikoina on jotain lupaavia merkkejä ollut havaittavissa: esimerkiksi natriumglutamaatin käyttöä kouluruoassa on pyritty karsimaan.
Kommentti by Minna — 4.3.2010 @ 23:31
Voi Maiju!
Olen NIIN TÄYSIN SAMAA MIELTÄ!!! Pakko oli huutaa – jopa meidän suolivammaihmisten ruokavalioihin kun tungetaan ääriajatuksia rasva versus hiilarit- ajattelusta – ja kun palkokasvit on esim. minulta kielletty (paitsi nenussa) niin vielä enemmän on sitä “syöt joko voita tai aitoruista”. No, ruista syön edelleen, kohtuudella, mutta muita hiilareita en – ja sokerikoukkua en myöskään ole vuosiin tuntenut, mutta sen imelän etovuuden tiedän nyt. Sokerikaan ei ole täysin pannassa – ei mikään enää, ei edes se liha. Ja tadaa – pisin aika ilman kortisonia vuosiin…
Kommentti by Hanne — 26.3.2010 @ 23:00
Aivan täydellinen resepti mun vähähiilihydraattiseen ruokavalioon. Harmi että en oo löytäny mitään sivustoa joka kokoisi enemmän tämmöisiä reseptejä. Mm. http://www.ruokavalio.org sivustoltakin löydän ainoastaan vain muutaman reseptin.. onko kellään tietoa jostain sivustosta joka kokoisi VHH reseptejä ?
Kommentti by Ruokavalio — 30.3.2010 @ 19:57
Hei!
Aloittelevana karppina imin kyllä joka sanan paasauksestasi, kiitos!
Toiveissani on päästä keskivartalooni vuosien myötä kertyneestä rasvasta ja siihen tämä vähähiilihydraattinen ruokavalio tuntuu omimmalta. Ja sitä paitsi, aidot maut, itsetehty ruoka on noussut arvoon arvaamattomaan! En voi ymmärtää mitä hyvää voi olla raskaasti prosessoidussa teollisesti valmistetussa ruuassa.
Ruokaohjeista myös kiitos!
Kommentti by Maare — 26.2.2011 @ 14:01