Minulla oli eräänä arkipäivänä poikkeuksellisen paljon aikaa, niin että tein vähän astetta paremman illallisen. Lähikauppiaalla sattuu olemaan usein kuhaa, ja se on siellä kilohinnaltaan noin kympin edullisempaa kuin esimerkiksi Sokosen herkussa, niin että ostan sitä siitä aina silloin tällöin. Ostin puolen kilon nahattoman fileen ja päätin sitten tehdä sille oikein fiinit vihanneslisäkkeet. Toiseen laitoin parsakaalia, palsternakkaa ja porkkanaa, ja toiseen sipulia, paprikaa ja kesäkurpitsaa. Ensin mainittu toimi paremmin kuhan kanssa, mutta molemmat ovat hyviä ja helppoja lisäkkeitä. Tein molempia lisäkkeitä hyvin pienet määrät kun halusin testata kerralla kahta erilaista, mutta laitan nyt vain nuo raaka-aineet ja valmistusohjeen näkyviin, määrät voi sitten suhteuttaa ruokailjoiden mukaan. Ensin mainittu lisäke vaatii hieman pidemmän valmistusajan, kun taas toinen valmistuu hyvinkin nopeasti. Kuhan valmistin yksinkertaisesti uunissa. Maustoin sitruunamehulla, suolalla ja pippurilla sekä muutamalla voinokareella ja tuoreella tillisilpulla. Muuta ei tarvittu kun oli hyvät raaka-aineet! Valmistusaika riippuu tietenkin fileen paksuudesta ja koosta. Paistoin n. 180 asteessa, mutta paistoaikaa en huomannut taaskaan mitata (anteeksi suurpiirteisyyteni!), lienee 20-25 minuutin hujakoilla. Pienemmät fileet valmistuvat 15 minuutissa.
Voilla ja tillillä silattua kuhaa
- 500 g kuhafileetä
- 1/2 sitruunan mehu
- suolaa
- pippuria
- voita
- tuoretta tilliä
Laita uuni lämpiämään 180 asteeseen. Voitele paistoastia kevyesti. Huuhtele filee kylmällä vedellä ja kuivaa talouspaperilla. Valele päälle sitruunamehua ja mausta suolalla (kalalle ihan reilusti) ja mustapippurilla. Laita tuoretta tilliä ja reilusti voinokareita päällimmäiseksi. Paista uunissa n. 25 minuuttia, riippuen kalan paksuudesta.
Voissa haudutetut vihannekset
- palsternakkaa
- porkkanaa
- parsakaalia
- voita
- öljyä
- suolaa
- pippuria
Kuori palsternakkaa ja porkkanaa ja leikkaa ne noin sentin paksuisiksi ja 3 sentin pituisiksi tikuiksi. Paloittele parsakaali suunnilleen vastaavan kokoisiksi nupuiksi. Höyrytä (älä keitä!) kasviksia höyrytysritilässä tai höyrykattilassa n. 5 minuuttia. Nosta kasvikset pois höyrystä, jäähdytä kylmällä vedellä nopeasti ja valuta tarkkaan.
Kuumenna kasarissa tai vokissa reilusti voita ja tilkka öljyä. Lisää valutetut kasvikset kun rasva on kuumaa mutta ei vielä ruskistunutta ja kypsennä sekoitellen kunnes ovat sopivia – vielä napakoita mutta jo syötäviä. Mausta suolalla ja pippurilla ja halutessasi pirskauksella sitruunamehua.
Paistettua kesäkurpitsaa ja paprikaa
- sipulia
- kesäkurpitsaa
- punaista paprikaa
- öljyä
- suolaa
- pippuria
- (timjamia)
- (chilihiutaleita)
Paloittele vihannekset ja jätä myös sipuli melko suuriksi lohkoiksi. Kuumenna paistinpannulla tai vokissa öljyä ja paista kuumalla lämmöllä koko ajan sekoitellen kunnes vihannekset saavat hieman väriä. Mausta suolalla ja pippurilla ja halutessasi kuivatuilla chilihiutaleilla ja a timjamilla ja tarjoile heti. Oikeastaan tämä tällainen paistos sopii melkein minkä tahansa lihan tai kalan lisukkeeksi, ja varsinkin jos on jostain välimerellisestä kyse, niin timjamia kannattaa käyttää.
Linssit ovat nykyään melko tavallinen näky ruokapöydässämme. Toistaiseksi osaan muutaman hyvän linssiruokalajin, mutta lisää on kehitteillä. Intialaisessa keittokirjassani toki on paljonkin linssiruokia, ja yksi suosikeistani on broileri-linssipata johon tulee melko paljon chiliä ja lisäksi muun muassa tomaattia, tuota lempikasvistani. Eilen tehtiin sellaista kahden makkaran pataa, johon tuli runsaasti juureksia ja punaisia linssejä. Makkaroina käytimme braatwurstia ja chorizoa, ja erityisen hyvää makua pataan antoi lipstikka! Sehän on kuuluisa luontaisesta lihaan sointuvasta aromistaan, ja on ikään kuin luonnon oma liemikuutio, paitsi että parempi! Teimme tätä ison satsin, niin että tästä sai suunnilleen viisi annosta. Pataruoka on siitäkin kätevää että sitä on nopeaa lappaa suuhunsa (joidenkin mielestä tämä on etu) ja myöskin helppoa lämmittää seuraavana päivänä kattilassa. Mitään sen kummempaa lisäkettä emme tälle tehneet, ainoastaan turkkilaista jugurttia, siis ukkelijugurttia, laitettiin annokseen nokareen verran täyteläisyyttä tuomaan. Tässä on paljon samaa henkeä kuin taannoin esittelemässäni makkarakeitossa, mutta tämä on astetta tuhdimpaa, kun tässä on käytetty kahta makkaraa ja lisäksi noita linssejä, ja tätä syötiin kyllä ihan haarukalla ja veitsellä eikä lusikalla. Chiliä sen sijaan laitoin tähän melko säästeliäästi, vaikka mieheni varmaan olisikin pitänyt hieman tulisemmasta. Minusta sitä chiliä ei tarvitse ihan joka ruuassa niin kauheasti olla.
Toinen uusi hankinta keittiössämme on teekalusto. Ostimme Marimekon Oiva-sarjan teepannun sekä neljä teekuppiparia, koska melkein joka ilta keitämme iltateetä. Marimekon teepannussa on todella kätevä haudutussysteemi, ja pannu ja koko kalusto ovat lisäksi tosi nätit. Vähensin kahvinjuontia jokin aika sitten, ja nyt varsinkin tulee keiteltyä teetä sitten sitäkin useammin. Forsmanin irtoteetä on meillä kaapissa melko valikoima, suosikkejamme ovat mm. virkistävä Mate-hauduke, mieto ja kofeiiniton Aavikkokerma-rooibos, musta ja bergamotilta tuoksuva English blend, punainen ja hedelmäinen Hibiscus sekä intialainen Chai latte, jota nautitaan maidon kanssa. Myös minttuteetä keittelemme silloin tällöin, ja sekin on hyvää, mutta Forsmanin irtoteevalikoimassa en ole minttua tavannut. Rooibos varsinkin on pehmeää eikä tippaakaan kitkerää – sitä rupesin juomaan silloin kun pyristelin irti sokerikoukusta. Vihreät ja tavalliset mustat teet kun mielestäni silloin kaipasivat makeutusta.