Tämä on maukas ja ruokaisa salaatti, joka pitää nälän pitkään loitolla. Tölkkipavut ja tonnikala ovat käteviä koska niitä voi ostaa varastoon, ja näin helteelläkään ne eivät pilaannu varastossa. Valkoiset pavut, kikherneet tai muut vastaavat sopivat tähän salaattiin. Me olemme käyttäneet ainakin joskus sitä Go green -merkkista luomupapusekoitusta jota myydään pahvitetrassa. Lehtipersilja antaa tähänkin ruokaan runsaasti makua, ja valkosipuliakin voi kastikkeeseen laittaa (ei ole välttämätön). Tämä salaatti kannattaa valmistaa suoraan pöytään, ei siis kovin ajoissa ennen tarjoilua, koska pavuista ja muista aineksista irtoaa nestettä joka vetistää salaatin helposti. Vetisyyttä voi yrittää ehkäistä poistamalla tomaatista siemenet ja valuttamalla pestyt salaatit, pavut ja tonnikalat huolella. Sitruunamehun kanssakaan ei ehkä kannata lotrata. Jos tuoretta pinaattia ei ole saatavilla, voi ihan hyvin käyttää esim. romainea tai keräsalaattia. Pinaatti on silti tähän parasta! Kuvassa olevassa salaatissa ei valitettavasti ole pinaattia kun sitä ei juuri silloin ollut saatavana. Tämä käy kesällä hyvin lounaaksi tai iltapalaksi, ja myös piknikkieväänä olemme tätä kokeilleet. Tiiviit Tupperware-kulhot ovat kätevyyden huippu. Jälkiruuaksi sopii esimerkiksi rahka tuoreista mansikoista ja nektrariineista, mm… Näin kesällä tulee hedelmiä ja marjoja syötyä enemmän, kun helteillä ei jaksa aina tehdä lämmintä ruokaa, ja hedelmät ja marjat ovat juuri parhaimmillaan. Nektariinit ovat makeita, mutta minulle ainakin sopivat kohtuudellä käytettynä.
Tonnika-papusalaatti
- n. 100 g tuoretta pinaattia
- 2 tlk tonnikalaa (paloina)
- 1 tlk valkoisia papuja tai muita papuja
- 3 tomaattia
- n. 20 cm pätkä kurkkua
- 1 paprika
- lehtipersiljaa
- hieman punasipulia
- oliiviöljyä
- sitruunamehua
- suolaa
- mustapippuria
Huuhtele ja kuivaa ainekset ja revi pinaattia suureen kulhoon. Valuta pavut ja tonnikala huolellisesti. Kuutioi kurkkua ja paprikaa ja silppua hieman punasipulia ja reilusti lehtipersiljaa. Poista tomaateista mehu ja siemenet ja kuutioi. Sekoita ainekset suuressa kulhossa ja mausta sitruunamehulla, suolalla ja pippurilla sekä kostuta hieman oliiviöljyllä. Sekoittele huolellisesti ja tarjoile.
Terassilla käynnit ovat tälle kesälle jääneet väliin, vaikka terassisäitä on kyllä piisannut. Suosin tietenkin vähäsokerisia juomia, joista suosikkini on valkoviinispritseri – kuivaa valkkaria jäillä ja soodavedellä, mieluiten tuopista. Oikea sekoitussuhde on yllättävän tärkeä, ettei juoma maistu ainoastaan vähän laimennetulta valkoviiniltä. Happoja pitää olla kunnolla, mutta jäitä ei saa olla liikaa ettei juoma vallan väljähdy. Hyvä sääntö on, että tuoppiin laitetaan 12 cl kuivaa tai puolikuivaa valkoviiniä (esim. Rieslingiä), korkeintaan yksi kauhallinen jäitä ja loput oikein pirskahtelevaa soodavettä. Kotona olemme kokeilleet raikkaita kesäjuomia muun muassa limestä ja verigreipistä. Sain tuon verigreippi-idean oikeastaan anopilta (kai voi jo näin sanoa vaikka pääsen virallisesti sukuun vasta parin viikon päästä), vaikkakin hänen saunajuomatarjoilunsa oli miellyttävästi alkoholiton versio: tuoreista appelsiineista ja verigreipistä puristettua mehua mustikkakivennäisvedellä lantrattuna, joukossa jäitä. Juoma kannattaa valmistaa isoon kannuun. Tuo mustikkakivennäisvesi (Bonaqua) sopi hyvin, mutta varmaan muutkin makuvissyt sopivat hyvin. Sellainen raparperi-mansikka voisi olla aika passeli appelsiinin ja greipin kanssa. Siinäpä kelpo juoma limpparin sijasta, kelpaa minullekin! Sopii takuulla myös alkoholittomaksi booliksi vaikka kesäjuhliin. Siispä sitruspuristinta ostamaan…
Raikas verigreippidrinkki
- 1/2 verigreipin mehu
- 4 cl votkaa
- 4-5 jääkuutiota
- kivennäisvettä
Drinkki on raikkaimmillaan kun valmistat sen jääkaappikylmistä aineksista, eli votkapulloakin kannattaa säilyttää kylmässä. Valmista juoma korkeaan lasiin. Purista verigreipin mehu ja kaada se lasiin jäiden päälle. Lisää votka ja kuplavesi ja sekoita kevyesti. Tämä on erittäin hyvää myös alkoholittomana.
Limedrinkki
- 1/2-1 lime
- tuoreita mintunlehtiä
- 4 cl vaaleaa rommia (light) tai votkaa
- jäitä tai jäämurskaa
- kivennäisvettä
Lohko 1/2-1 limeä drinkkiä kohden. Murskaa se ison lasin pohjalle mintunlehtien kanssa jollain asiaankuuluvalla välineellä (minä olen käyttänyt morttelin nuijaa). Lisää jäät tai jäämurska ja mittaa rommi tai votka päälle ja lantraa kuplavedellä. Tämä on melkein kuin mojito, mutta koska mojitoon käytetään kai sokeria, niin sitten tämä ei ole sitä. Väitän että tämä on raikkaampaa ja parempaa kuin kaupan esanssisiiderit, vaikka olisivatkin sokerittomia.
Hiihtolomaan asti meni ennen kuin ehdin taas kirjoittamaan – pahoittelut pienestä katkoksesta ruokaohjetoimituksissa! Hektistä on ollut, eikä tälle ruokaraportointiharrastukselle ole riittänyt aikaa. Ruuatkin ovat olleet nyt enemmän tai vähemmän samoja vanhoja tuttuja, kun kiireisessä elämäntilanteessa ei keksi niin helposti uusia juttuja. Nyt vähän aikaa sitten kuitenkin pohdiskelin koko ruokavalion olemusta ja siksi nyt sitten lopultakin aloin kirjoittaa. Yksi uusi ohjekin on tarjolla, mutta ensin paasausta (hyppää yli jos haluat vaan sen ruokaohjeen).
Minulle riittää että syön sitä mitä järki sanoo ja mistä keho tykkää – ilman että asiaa täytyy enempää mutkistaa. Aloin oikein miettiä tässä eräänä päivänä, että miksi tämä on oikeastaan minulle niin helppoa ja vaivatonta. Vastaus on: keskityn siihen mikä saa oloni tuntemaan hyväksi. Laitan sellaista HYVÄÄ ruokaa, josta tulee hyvä olo, ja unohdan kaiken muun. Se on niin yksinkertaista! Miksi keskittyisin murehtimaan sitä, mitä en “saa” tai “voi” syödä (kun lopputulos olisi paha olo), tai vaivaisin päätäni sillä, mitä vieraille laittaa ruuaksi jos itse syö vähähiilihydraattisesti? Toistaiseksi olen ruokkinut vieraani pääsääntöisesti saman ruokavalion mukaan kuin meidän perheessä muutenkin syödään, eikä ole kukaan ole varmaankaan edes kiinnittänyt asiaan sen kummempaa huomiota – tai ehkä onkin, mutta valituksia ei ainakaan ole kuulunut. Tänäänkin tein niin hyvää musakaa että oksat pois.
Alkuvaiheessa, jos makeanhimo on kertakaikkiaan kestämätön, kokeile makeutusaineita (niitä jälkiruokaohjeita on netti täynnä) tai sitten voit ostaa esim. sokeritonta suklaata. Kun pääset sokerikoukusta, huomaat että sitä keinoimelääkään ei enää tee mieli, eikä sekään sitäpaitsi ole terveellistä. Alun vieroitusoireisiin niitä saattaa ehkä hetkellisesti tarvita. Mene ruokakaupan vihannesosastolle ja kerää kaikkia ihania kasviksia kärryyn. Ole kiitollinen kukkakaalista, paprikasta, munakoisosta, ruusukaalista, tuoreista yrteistä, tomaateista, avokadosta, parsasta, palsternakasta ja kaikesta muusta mahdollisesta – äläkä unohda pakastevihanneksia. Syö hyvällä omallatunnolla täysrasvaisia maitotuotteita (jos haluat), oliiviöljyä, hyviä juustoja (nam!), chorizoa, pähkinöitä ja muuta herkullista. Kun jaksat muutaman viikon, olet ylpeä itsestäsi ja tuskin haluat palata entiseen. Jos on jotain sairauksia tai pitkittyneitä vaivoja, jotka ihan selvästi liittyvät huonoon ruokavalioon, muutos ei tapahdu hetkessä, ja silloin tarvitaan pitkäjänteisyyttä. Haluatko olla pitkäjänteinen, päättäväinen ihminen, vai et? Katso vuoden päästä mitä kehosi sanoo – vieläkö haluat palata entiseen?
Thai-henkinen kanasalaatti
Savulohisalaattia laitamme aina silloin tällöin, ja sellaisen parsaisen ohjeen olen tänne jo laittanutkin, mutta tässä on tällainen toisenlainen ohje. Tämän voi valmistaa näillä ainesmäärillä kahdelle hengelle suoraan lautasille, tai sitten voi tietenkin tehdä isomman satsin useammalle hengelle tarjoilukulhoon. Tein kastikkeen yhdestä kermaviilipurkillisesta ja sitä jäi hieman yli, niin että sen määrää ei ehkä tarvitse automaattisesti tuplata jos vaikka tekeekin salaattia isomman määrän kuin tässä on.
Sunnuntaisen Särkänniemessä kieppumisen jälkeen tuli nälkä, ja tällainen iltapala tuli ensimmäisenä mieleen. Tämä oli siitä hyvä, että melkein kaikkea oli jo muutenkin jääkaapissa, piti vain ostaa noita jättipapuja tomaattikastikkeessa, sekä kurkkua ja fetaa. Muut tykötarpeet olivat omasta takaa. Fetasalaatti ei tietenkään ole mitenkään omaperäinen tai uusi juttu, mutta oletko ennen syönyt sitä tomaattikastikkeessa olevien jättipapujen ja tzatzikin kanssa? Ne tuovat tähän lisää kreikkalaista tunnelmaa ja pitävät myös vähän paremmin nälkää kuin pelkkä salaatti, koska pavut ovat tunnetusti aika proteiinipitoisia. Tässä on käytetty yksi purkillinen kahta ruokailijaa kohti. Papuja löytyy hyvin varustetuista ruokakaupasta sieltä papuhyllyltä (yleensä alaosasta) tai sitten muiden ruokasäilykkeiden kohdalta.
jättipapuja tomaattikastikkeessa
Tämän viikon erikoinen oli salaatti broilerista ja sinihomejuustosta. Mies toivoi jotain, jossa nämä kaksi ainesosaa yhdistyisivät, ja minä puolestani keksin tällaisen salaatin, jossa on sitten vähän muutakin. Mietin että sinihomejuusto kaipaisi jotain makeahkoa ja raikasta seurakseen, ja alun perin ajattelin käyttää tuoretta aprikoosia, mutta kaupassa muutin mieleni. Aprikooseja sai vain puolen kilon pakkauksissa, joten otinkin sitten cantaloupe-melonia, jota sattui olemaan sopivan pieni ja näpäkkä puolikas lohkaistuna. Meloni ei ollut aivan täydellisen kypsää, mutta se oli oikeastaan vain hyvä, koska en niin välitäkään täyteläisen makeasta. Makua oli ihan sopivasti – ja kuten arvelinkin, hedelmäinen maku sopi oikein hyvin yhteen aurajuuston kanssa. Ei sinänsä kovin yllättävää, sillä onhan sinihomejuusto-hedelmä-yhdistelmä aivan klassikko. Tomaattia laitoin salaattiin myös, mutta totesimme jälkeenpäin että kokonaisuus olisi ehkä toiminut paremmin ilman sitä – siksi tomaatti on ohjeessa nyt suluissa. Ehkä sitten vaikka paprikaa voisi laittaa reilummin. Vihersalaattipohjaan valitsin romainea ja lollo rossoa, ja ne näyttivätkin hauskolta yhdessä kun toinen on sileälehtistä vihreää, ja toinen tummempaa ja kähärää. Saksanpähkinöitä olisin laittanut enemmänkin, mutta nyt kaapista löytyi vain sellaisen pähkinäsekoituksen rippeet, jossa oli vähän muutakin, muun muassa hasselpähkinöitä. Olettaisin että pelkät saksanpähkinät toimisivat tässä parhaiten, ja halutessaan niitä voi myös varovasti paistinpannulla paahtaa, jolloin niistä lähtee enemmän makua ja tuoksua. Erillistä kastiketta en valmistanut, vaan oliiviöljyn lisäksi pirskotin salaatin päälle hieman omenaviinietikkaa. Tässäpä ohje!
Tämä täyttävä ja näyttävä salaattiohje on peräisin siskoltani, tai oikeastaan hänen mieheltään kuulemma, hän oli sen jostain kirjasta kaivellut joskus kauan sitten. Tämä on niin ruokaisa salaatti että kelpaa isompaankin nälkään. Täytteet laitetaan salaattipedille esimerkiksi pyöreälle piirakkavadille sektoreiksi. Kastike on oikein valkosipulinen ja sinappinen. Alkuperäisessä ohjeessa on mm. sinihomejuustoa, ja kun googletin “Cobbin salaatti”, monissa ohjeissa sitä oli tosiaan käytetty, eli ehkä se on olennainen ainesosa sitten… Mutta minä en laittanut. Ei vain tällä kertaa tehnyt mieli niin suolaista ja rasvaista, ja koska tähän ruokaan voi laittaa niin paljon muutakin täyttävää (broileria, pekonia, kananmunaa) niin eipä tuota sinihomejuustoa välttämättä tarvita enää. Tätä keksittiinkin tehdä nyt oikeastaan vain sen vuoksi, että pikinikin jäljiltä jääkaapissa oli melkein puolikas grillattu broileri odottamassa käyttöä. Myös avattu ja melkein tyhjä pekonipaketti piti saada käytettyä. Muutkin ainekset avokadoa lukuunottamatta löytyivät valmiiksi kaapeistani.
Tähän aikaan vuodesta, kun parsa on ajankohtaista, sitä kannattaa tietenkin ilman muuta käyttää. Menin ruokakauppaan aikeissa tehdä lohisalaattia tavanomaiseen tapaani (se ohje ei ole vielä täällä blogissani) mutta vihannesosastolla söpöilleet parsaniput saivat minut muuttamaan suunnitelmia. Teinkin oikein raikkaan ja keväisen, parsaisen version savulohisaatista, ja maustoin sen tuoreella korianterilla, limellä ja green lemon -oliiviöljyllä. Viimeksi mainittu oli Pariisin tuliaisia, ja nyt jo harmittaa ettei tuota herkkua tullut ostettua yhtä pientä pakkausta enempää, sillä se sopii aivan ihanasti muun muassa maustamaan salaatteja. Tavallinen, laadukas extra virgin – oliiviöljykin sopii, mutta kyllä tuo tuliaisöljy teki hyvän säväyksen! Parsan keittämisestä aina sanotaan että se on kauhean tarkkaa puuhaa ja vaatii sen sellaisen korkean parsakattilan. Varmasti sellainen olisikin hieno ja kätevä, mutta eipä sellaista keittiön kaapistani löytynyt, niin että kiehautin parsat tavallisessa paistokasarissa lappeellaan, ja ihan hyvin onnistuivat. Tosin yllätyin kuinka nopeasti ne valmistuivat, niiden kiehuessa ei siis tosiaan kannata jäädä uneksimaan ja muuta puuhailemaan, sillä parista minuutista on ainoastaan kyse. Ylikypsä parsa on vetistä. Tein salaatin taas suoraan lautasille, koska niin on kätevintä kun tekee yhdelle tai kahdelle. Tässä on ohje nyt kahdelle.