Minusta on niin mukavaa, kun kesä kääntyi syksyksi! Ihan eri lailla on taas intoa kokkaillakin, kun hellan ääressä on ainoastaan mukavan lämmintä. Syksy on muutenkin lempivuodenaikani näin ruokailun näkökulmasta, kun kaikki metsäin, kasvimaiden ja puutarhain antimet ovat parhaimmillaan ja sato korjattavissa. Ajankohtaisia herkkuja tattien lisäksi ovat myös esimerkiksi omenat, joista voi loihtia herkkuja viime syksyn tapaan (katso syksyn 2009 ohjee omenahyveestä) tai sitten keksiä uusia. Omenasosetalkoot ovat tulevien viikonloppujen ohjelmassa varmasti. Teimme viikonloppuna myös melko tulista omenaista kanacurrya erään intialaisen ohjeen mukaan, ja se se vasta hyvää oli! Ehkä saan aikaiseksi kirjoittaa siitäkin.

Toinen herkkutattimullistus keittiössäni oli linssi-herkkutattimuhennos, eli eräänlainen risottoa matkiva “linssitto”. Siitä kokeilin jo kahtakin eri versiota, ja molemmat olivat vallan hyviä. Linssithän ovat proteiinipitoisia, joten kasvisruokana tämä menee oikein hyvin pelkästäänkin, mutta kokeilimme sitä myös lihan lisukkeena hieman eri versiona. Pelkkä linssi-tattimuhennos on hyvä ja nopea esimerkiksi iltapalaksi, jos ei ole suuri nälkä.  Esittelen tässä molemmat tavat, vaikka kummastakaan ei ole kyllä valokuvaa kun sekä kokki että valokuvaaja olivat jo aivan vesi kielellä. Ensimmäinen versio oli tomaattinen, toinen parmesaaninen. Tarkoitus olisi kokeilla tätä vielä sellaisista hyvistä puy-luomulinsseistä, jolloin lopputulos olisi vieläkin enemmän gourmet! Käytin GoGreenin valmiiksi kypsennettyjä linssejä (koska en edelleenkään tiedä, miten niistä saa itse keittämällä sellaisia pulleita ja kiinteitä). Nyt siis ohjeisiin:

Kalkkunapihvit herkkutatti-kermakastikkeessa

2-3 ruokailijalle

• 1 pkt (n. 450 g) maustamattomia kalkkunan fileepihvejä (esim. Atrian “ohut leike”)
• 1,5 tl Dijonin sinappia
• suolaa
• mustapippuria
• lehtipersiljaa
• 5 rkl öljyä
• (kuivattua rosmariinia)
• voita paistamiseen

• 2 dl kuohukermaa
• n. 2 dl paloiteltuja herkkutatteja
• 1 sipuli
• suolaa
• pippuria
• lehtipersiljaa

Sekoita kulhossa sinappi, öljy ja mausteet ja laita kalkkunapihvit seokseen. Hiero marinadia pihveisin ja anna maustua seoksessa niin kauan kuin aikatauluusi sopii. Ota huoneenlämpöön puolisen tuntia ennen paistamista. (Odotellessa voit valmistaa vaikka lisukkeet, kuten uunijuurekset ynnä muut vihannekset.)

Halkaise sipuli ja leikkaa ohuiksi viipaleiksi. Kuumenna voita ja tilkka öljyä hyvällä paistinpannulla. Paista kalkkunapihvejä kuumalla pannulla parin minuutin ajan tai kunnes saavat hieman väriä pintaan. Käännä pihvit ja lisää pannuun sipulisuikaleet, alenna lämpöä hieman. Sekoittele hieman sipulia niin että se pehmenee. Lisää tatit ja anna paistua vielä n. 3 minuuttia vähän sekoitellen. Lisää kerma, suolaa ja pippuria ja osa tuoreesta lehtipersiljasta. Käännä levy miedolle lämmölle ja anna pihvien hautua kypsiksi ja kerman kiehua hieman kasaan. Kun liha on kypsää, nosta pannu pois liedeltä ja koristele lopulla lehtipersiljalla. Tarjoile esimerkiksi uunijuuresten ja ruusukaalien kanssa, tai niin kuin kuvassa – punajuurikiusauksen ja parsakaalin kera.

Herkkutatti-tomaatti-linssimuhennos

kahdelle

• 1 pieni sipuli
• 2 dl paloiteltuja herkkutatteja
• 2 valkosipulin kynttä
• 2 suurta kypsää tomaattia
• oliiviöljyä ja voita
• 1 pkt kypsiä punaisia linssejä (GoGreen tetrapakkaus)
• kuivattuja yrttejä, esim. timjamia, oreganoa ja basilikaa
• suolaa ja pippuria
• (parmesaaniraastetta tarjoiluun)

Huuhtele ja valuta linssit siivilässä. Silppua sipuli ja valkosipuli ja kuutioi tomaatit. Kuumenna pannulla öljyä ja reilu nokare voita ja kuullota rasvassa sipuli läpikuultavaksi. Lisää tatit ja tomaatit sekä kuivatut yrtit ja anna kiehua välillä sekoitellen kunnes ylimääräinen neste on haihtunut. Lisää linssit, suolaa ja pippuria ja laita levy miedommalle lämmölle. Anna kuumentua huolella ja tarkista maku. Raasta annoksen päälle parmesaania.

Hieman toisenlaisen “linssiton” saat jättämällä tomaatit ja yrtit pois ja sekoittamalla sen sijaan runsaasti parmesaania linssimuhennoksen joukkoon juuri ennen tarjoilua. Myös muita linssejä voi laittaa, esimerkiksi kypsiä vihreitä linssejä tai niitä puy-luomulinssejä (joita en ole vielä tähän ruokaan itse kokeillut, mutta jotka varmastikin toimivat). Ja miksei voisi hyvin käyttää muitakin sieniä, esimerkiksi suppilovahveroita sitten kun niiden saalistusaika on. Tatit ovat mielestäni kuitenkin sienistä parhaita!

Tonnika-papusalaatti

• n. 100 g tuoretta pinaattia
• 2 tlk tonnikalaa (paloina)
• 1 tlk valkoisia papuja tai muita papuja
• 3 tomaattia
• n. 20 cm pätkä kurkkua
• 1 paprika
• lehtipersiljaa
• hieman punasipulia
• oliiviöljyä
• sitruunamehua
• suolaa
• mustapippuria

Huuhtele ja kuivaa ainekset ja revi pinaattia suureen kulhoon. Valuta pavut ja tonnikala huolellisesti. Kuutioi kurkkua ja paprikaa ja silppua hieman punasipulia ja reilusti lehtipersiljaa. Poista tomaateista mehu ja siemenet ja kuutioi. Sekoita ainekset suuressa kulhossa ja mausta sitruunamehulla, suolalla ja pippurilla sekä kostuta hieman oliiviöljyllä. Sekoittele huolellisesti ja tarjoile.

Terassilla käynnit ovat tälle kesälle jääneet väliin, vaikka terassisäitä on kyllä piisannut. Suosin tietenkin vähäsokerisia juomia, joista suosikkini on valkoviinispritseri – kuivaa valkkaria jäillä ja soodavedellä, mieluiten tuopista. Oikea sekoitussuhde on yllättävän tärkeä, ettei juoma maistu ainoastaan vähän laimennetulta valkoviiniltä. Happoja pitää olla kunnolla, mutta jäitä ei saa olla liikaa ettei juoma vallan väljähdy. Hyvä sääntö on, että tuoppiin laitetaan 12 cl kuivaa tai puolikuivaa valkoviiniä (esim. Rieslingiä), korkeintaan yksi kauhallinen jäitä ja loput oikein pirskahtelevaa soodavettä. Kotona olemme kokeilleet raikkaita kesäjuomia muun muassa limestä ja verigreipistä. Sain tuon verigreippi-idean oikeastaan anopilta (kai voi jo näin sanoa vaikka pääsen virallisesti sukuun vasta parin viikon päästä), vaikkakin hänen saunajuomatarjoilunsa oli miellyttävästi alkoholiton versio: tuoreista appelsiineista ja verigreipistä puristettua mehua mustikkakivennäisvedellä lantrattuna, joukossa jäitä. Juoma kannattaa valmistaa isoon kannuun. Tuo mustikkakivennäisvesi (Bonaqua) sopi hyvin, mutta varmaan muutkin makuvissyt sopivat hyvin. Sellainen raparperi-mansikka voisi olla aika passeli appelsiinin ja greipin kanssa. Siinäpä kelpo juoma limpparin sijasta, kelpaa minullekin! Sopii takuulla myös alkoholittomaksi booliksi vaikka kesäjuhliin. Siispä sitruspuristinta ostamaan…

Raikas verigreippidrinkki

• 1/2 verigreipin mehu
• 4 cl votkaa
• 4-5 jääkuutiota
• kivennäisvettä

Drinkki on raikkaimmillaan kun valmistat sen jääkaappikylmistä aineksista, eli votkapulloakin kannattaa säilyttää kylmässä. Valmista juoma korkeaan lasiin. Purista verigreipin mehu ja kaada se lasiin jäiden päälle. Lisää votka ja kuplavesi ja sekoita kevyesti. Tämä on erittäin hyvää myös alkoholittomana.

Limedrinkki

• 1/2-1 lime
• tuoreita mintunlehtiä
• 4 cl vaaleaa rommia (light) tai votkaa
• jäitä tai jäämurskaa
• kivennäisvettä

Lohko 1/2-1 limeä drinkkiä kohden. Murskaa se ison lasin pohjalle mintunlehtien kanssa jollain asiaankuuluvalla välineellä (minä olen käyttänyt morttelin nuijaa). Lisää jäät tai jäämurska ja mittaa rommi tai votka päälle ja lantraa kuplavedellä. Tämä on melkein kuin mojito, mutta koska mojitoon käytetään kai sokeria, niin sitten tämä ei ole sitä. Väitän että tämä on raikkaampaa ja parempaa kuin kaupan esanssisiiderit, vaikka olisivatkin sokerittomia.

Kalakeitto

• n. 400 g lohta tai muuta sopivaa kalaa fileenä (nahka poistettu)
• 1 pieni kukkakaali
• 1 pieni parsakaali
• 2-3 kesäporkkanaa
• pieni pala palsternakkaa
• 1 iso sipuli
• 2 dl kuohukermaa
• vettä
• nokare voita
• tuoretta tilliä
• suolaa
• mustapippuria

Pilko parsakaalit ja kukkakaalit pieniksi nupuiksi ja paloittele porkkanat ja palsternakat. Kuutioi sipuli karkeahkosti ja kuullota sitä voissa suuressa kattilassa. Laita vedenkeittimellinen vettä porisemaan sillä aikaa. Kun sipuli on läpikuultavaa, lisää muut kasvikset ja pyöräyttele niitä voissa vähän aikaa. Lisää (kuumaa) vettä niin että kasvikset peittyvät. Anna porista n. 5 minuuttia.

Silppua tuoretta tilliä. Poista kalasta suurimmat ruodot ja kuutioi. Lisää kerma ja kalapalat keittoon ja sekoita kevyesti. Lisää suolaa – suolan maku saa kalakeitossa olla mielestäni ihan tuntuva – ja rouhittua mustapippuria sekä silputtua tilliä. Laita miedolle lämmölle ja anna kiehahtaa hetken aikaa, kunnes kala on kypsää ja kasvikset sopivia – melkein kypsiä, napakoita. Tarkista suolan määrä ja lisää tarvittaessa.

Sitten on pakko kertoa eräästä salaatista, jonka ohjeen bongasin jostain naistenlehdestä. Alkuperäisessä ohjeessa oli käytetty punakaalia, mutta minulla oli tavallista varhaiskaalia, joten laitoin sitä. Salaatin juju on paahdetussa mantelissa ja voissa sekä raikkaissa korianterinlehdissä. Teimme brunssille mm. makkaroiden kyytipojaksi, ja täytyy sanoa että teemme kyllä uudestaankin!  Kuvaa ei nyt tähän hätään ole, mutta valmistaminen on helppoa.Paahdetusta manteleista ja voista tuli ihana tuoksu! Tässä ohje kahdelle!

Mantelinen kaali-porkkanasalaatti

• varhaiskaalia tai punakaalia (n. 1/2 pienehköstä kerästä)
• 2-3 kesäporkkanaa
• pari kourallista mantelilastuja
• iso nokare voita
• tuoreita korianterinlehtiä
• suolaa
• oliiviöljyä
• n. 1 rkl sitruunamehua

Paahda manteleita kuivalla pannulla välillä sekoitellen, kunnes ne saavat kullanruskean värin. Siirrä pois liedeltä, lisää iso nokare voita ja sekoittele, jätä jäähtymään (älä anna voin ruskistua).

Silppua veitsellä tai höylää juustohöylällä kaalia kulhoon. Silppua korianteria joukkoon. Pese porkkanat ja vuole niistä lastuja kaalin sekaan esim. kuorimaveitsellä tai juustohöylällä. Lisää sitruunamehua ja hieman oliiviöljyä kostukkeeksi ja ripottele hieman suolaa. Lisää lopuksi jäähtyneet mantelilastut ja sekoita hyvin. Salaatti on valmis!

Tähän aikaan vuodesta tomaattiriippuvuuteni pahenee, mutta onneksi lähikauppias myy aivan erityisen hyviä kotimaisia luomutomaatteja lähes pilkkahintaan. Torikateus iskee päälle varmasti viimeistään seuraavan Turun visiitin aikana, mutta tomaattien osalta ainakin on hyvät oltavat täällä Tampereellakin, ainakin jos sattuu asioimaan Pyynikintorin Lihassa.

Parsan keitto-ohje löytyy arkistosta toukokuulta 2009, sitä en nyt taida tähän uudestaan laittaa, eikä pekonin ja munan paistamiseenkaan mitään ohjetta tarvitse. Mozzarella-tomaattisalaatti syntyy siivuttamalla oikein kypsää tomaattia (yksi iso tomaatti ruokailijaa kohden) ja hyvää mozzarellaa ja latomalla ne vuorotellen riviin. Päälle silputtua tuoretta basilikaa, ripaus sormisuolaa, mustapippuria ja tilkkanen hyvää oliiviöljyä. Tällaista salaattia syömme joskus pieneen nälkään iltapalaksikin.

Mansikka-tyrnipirtelö

• n. 2 dl mansikoita
• n. 1,5 dl tyrnimarjoja
• n. 2 dl luonnonjugurttia, esim. valion normaalirasvaista A-jugurttia
• n. 2 dl turkkilaista jugurttia
• hieman siemeniä tai pähkinöitä
• (tarvittaessa hieman maitoa)

Sulata marjat esimerkiksi yön yli jääkaapissa ja sekoita ainekset joko tehosekoittimella tai korkeassa kannussa sauvasekottimella. Tarjoile korkeista laseista.

Aamiaislautasen koostumus vaihtelee meillä siis muutenkin melko lailla, mutta yleensä mukana on munaa, vihanneksia ja jotain maitotuotetta, esimerkiksi juustoa tai raejuustoa. Tässä on yksi ehdotus: kuvassa on keitettyä munaa, kinkkua, kotijuustoa, paprikaa, tomaattia, kurkkua, emmental-juustoa ja persiljalla koristeltua katkarapu-majoneesisalaattia. Viimeksi mainittua saa herkkutiskistä useimmista suurista ruokakaupoista, esim. Prismasta tai Sokoksen herkusta joissa useimmiten asioimme. Se on niitä harvoja tuotteita joita ostan valmiina, koska se on niin hyvää! Ne katkaravut siinä ovat juuri sopivan kokoisia ja meheviä, ja majoneesi aitoa ja oikeaa. Sitä voi myös tarjota vihersalaatin, tomaatin ja paprikan kanssa esimerkiksi alkupalana ennen pääruokaa, tai sitä voi ottaa nopeaksi välipalaksi ruokaa odotellessa jos nälkä on päässyt kovaksi. Tämä on minulle juuri sellainen herkku jota tulee ostettua vaikka se ei olekaan kauppalistassa… Myös tuo kotijuusto on aika hyvää, vaikka eihän se paljon millekään oikeastaan maistu. Se vuorottelee usein raejuuston kanssa jääkaapissamme. Paprikasta olemme melkein riippuvaisia, mutta juuri nyt se on aika hintavaa – odotan jo kotimaisten paprikoiden saapumista kauppoihin. Ja pian tietenkin tulevat muutkin ihanat kesäkasvikset!

Voilla ja tillillä silattua kuhaa

• 500 g kuhafileetä
• 1/2 sitruunan mehu
• suolaa
• pippuria
• voita
• tuoretta tilliä

Laita uuni lämpiämään 180 asteeseen. Voitele paistoastia kevyesti. Huuhtele filee kylmällä vedellä ja kuivaa talouspaperilla. Valele päälle sitruunamehua ja mausta suolalla (kalalle ihan reilusti) ja mustapippurilla. Laita tuoretta tilliä ja reilusti voinokareita päällimmäiseksi. Paista uunissa n. 25 minuuttia, riippuen kalan paksuudesta.

Voissa haudutetut vihannekset

• palsternakkaa
• porkkanaa
• parsakaalia
• voita
• öljyä
• suolaa
• pippuria

Kuori palsternakkaa ja porkkanaa ja leikkaa ne noin sentin paksuisiksi ja 3 sentin pituisiksi tikuiksi. Paloittele parsakaali suunnilleen vastaavan kokoisiksi nupuiksi. Höyrytä (älä keitä!) kasviksia höyrytysritilässä tai höyrykattilassa n. 5 minuuttia. Nosta kasvikset pois höyrystä, jäähdytä kylmällä vedellä nopeasti ja valuta tarkkaan.

Kuumenna kasarissa tai vokissa reilusti voita ja tilkka öljyä. Lisää valutetut kasvikset kun rasva on kuumaa mutta ei vielä ruskistunutta ja kypsennä sekoitellen kunnes ovat sopivia – vielä napakoita mutta jo syötäviä. Mausta suolalla ja pippurilla ja halutessasi pirskauksella sitruunamehua.

Paistettua kesäkurpitsaa ja paprikaa

• sipulia
• kesäkurpitsaa
• punaista paprikaa
• öljyä
• suolaa
• pippuria
• (timjamia)
• (chilihiutaleita)

Paloittele vihannekset ja jätä myös sipuli melko suuriksi lohkoiksi. Kuumenna paistinpannulla tai vokissa öljyä ja paista kuumalla lämmöllä koko ajan sekoitellen kunnes vihannekset saavat hieman väriä. Mausta suolalla ja pippurilla ja halutessasi kuivatuilla chilihiutaleilla ja a timjamilla ja tarjoile heti. Oikeastaan tämä tällainen paistos sopii melkein minkä tahansa lihan tai kalan lisukkeeksi, ja varsinkin jos on jostain välimerellisestä kyse, niin timjamia kannattaa käyttää.

Nyt tulee lisää linssijuttuja! Ne valmiiksi keitetyt linssit Go greenin pahvipakkauksessa ovat osoittautuneet uudeksi kestosuosikiksemme. Ne ovat ihanan napakoita ja pyöreitä, ja saavat minut ihmettelemään voiko sellaisia saada itse kuivista linsseistä keittämällä? Minä olen saanut aikaiseksi vain muhjaantunutta mössöä. Kertokaa joku, miten se onnistuu! Valmiiksi keitetyt ovat tietenkin paljon kalliimpia kuin ne prosessoimattomat. Mutta joka tapauksessa: ne ovat nopea ja herkullinen lisäke monelle ruualle, varsinkin intialaisille pöperöille. Maustaa voi oman maun mukaan, mutta minulla on yhdenlainen ehdotus. Tällä aterialla meillä oli tulista kanacurrya jossa oli tomaattimurskaa ja kahta eriväristä paprikaa, sekä vokattuja mausteisia viherpapuja, noita pakastealtaan helppoja ja nopeita viheraarteita. Tätä kelpaa kokkailla vaikka viikonloppuna, mutta ei tässä mitenkään mahdottoman kauan mennyt, niin että taisimme laittaa tätä jonain arki-iltana vaan. Tämä broileriohje on varmaan helpoin mitä intialaisessa keittokirjassani on, kannattaa kokeilla! Tulisuusasteen voi toki itse määritellä säätelemällä chilin määrää, eikä tuolla yhdellä teelusikallisella chilijauhetta todellisuudessa vielä kovin tulista vaikutelmaa saa aikaan. Linssilisäkkeeseen tarvittavia currylehtiä ja jeeransiemeniä saa itämaisista ruokakaupoista ja ainakin Stockmannilta. Myös ilman näitä mausteita tulee ihan hyvää, hyvin voi kokeilla esim. jauhettua jeeraa eli juustokuminaa sekä korianteria. Sekä curryyn että lisäkkeisiin tulee samoja ainesosia, mm. valkosipulia ja inkivääriä kaikkiin, joten kannattaa lukaista kaikki ohjeet läpi ja silputa kerralla koko määrä näitä ainesosia. Nyt pitemmittä puheitta ruokaohjeeseen:

Tulinen kanacurry

• 450 g broilerin fileetä (maustamatonta)
• 2 keskikokoista sipulia
• 1 pieni punainen paprika
• 1/2 keltaista/vihreää paprikaa
• 1 tl valkosipulia murskattuna/raastettuna
• 1 tl inkivääriä raastettuna

• 1 tl korianterijauhetta
• 1 tl vahvaa chilijauhetta
• 1 tl suolaa
• 1 tlk (400 g) tomaattimurskaa
• 2 rkl sitruunamehua

• tuoretta korianteria
• 3 vihreää chiliä

Silppua sipuli ja paloittele paprikat. Kuori ja raasta tai hienonna valkosipuli ja inkivääri. Paloittele broilerin fileet. Poista chileistä siemenet ja hienonna ne. Sekoita kulhossa korianterijauhe, chilijauhe, suola, tomaattimurska ja sitruunamehu.

Kuumenna öljyä isossa reunallisessa paistoastiassa ja kuullota sipulia öljyssä koko ajan sekoitellen melko miedolla lämmöllä, kunnes se on kullankeltaista. Lisää valkosipuli ja inkivääri ja sekoita vielä vähän aikaa. Kaada tomaattimurskaseos joukkoon ja sekoittele muutaman minuutin ajan. Käännä levy kuumemmalle ja lisää hetken kuluttua broileripalat. Anna lihan pinnan hieman paistua kiinni, eli älä sekoittele aivan heti. Varo kuitenkin ettei kastike pala pohjaan. Sekoittele sitten niin että broileri alkaa joka puolelta hieman kypsentyä ja lisää paprikapalat sekä silputut vihreät chilit.

Alenna lämpöä ja kypsyttele kannen alla kunnes broileri on kypsää ja paprikat hieman pehmenneet. Lopuksi koristele tuoreella korianterisilpulla.

Linssilisäke

• 1 pkt valmiiksi kypsennettyjä punaisia linssejä (Go green)
• 2 valkosipulin kynttä
• inkiväärisosetta (tuoretta tai purkista)
• 1-2 punaista tuoretta chiliä tai kuivattuja chilihiutaleita
• öljyä paistamiseen
• muutama currylehti
• jeeran/kuminansiemeniä
• suolaa
• sitruunamehua
• (tuoretta korianteria)

Hienonna tai raasta valkosipulia ja inkivääriä ja silppua chilit. Valuta linssit siivilässä ja huuhtele ne kylmällä vedellä. Valuta vesi tarkkaan pois.

Kuumenna öljyä, currylehtiä, jeeran siemeniä, chiliä ja valkosipulia pienessä paistokasarissa matalalla lämmöllä kunnes valkosipuli on kullankeltaista. Lisää inkivääri ja sekoittele nopeasti. Lisää linssit ja pienennä lämpöä. Kuumenna linssit kannen alla matalalla lämmöllä, sekoittele välillä. Lisää sitruunamehua ja suolaa ja halutessasi tuoretta korianteria.

Jos haluat vielä lisää väriä lautaselle, niin kokeile myös tällaisia pikapaistettuja vihreitä papuja:

Mausteiset vihreät pavut

• n. 1/2 pussia pitkiä vihreitä pakastepapuja
• valkosipulia
• öljyä
• tuoretta inkivääriä
• korianteria
• jeeransiemeniä
• suolaa
• sitruunamehua
• chilihiutaleita / tuoretta chiliä

Ota pavut huoneenlämpöön esim. lautaselle sulamaan sillä aikaa kun esivalmistelet pääruokaa ja lisäkkeitä. Pavut kannattaa paistaa vasta kun aterian muut osaset alkavat olla valmiina, sillä ne lössähtävät odottaessaan.

Silppua valkosipulia ja ikivääriä ja kuumenna öljyä sekä jeeransiemeniä ja chilihiutaleita vokissa. Paista hieman sulaneita papuja koko ajan sekoitellen, ja kun ne ovat melkein valmiita, lisää valkosipulia ja inkivääriä ja jatka sekoittelua. Lisää suolaa ja pirskota pavuille juuri ennen tarjoilua hieman sitruunamehua. Tarjoa kuumana.

Ai niin, se pitää vielä sanoa ennen ruokaohjetta, että sijoitimme juuri uusiin paistovälineisiin ja vaihdoimme kaksi vanhaa paistinpannua uusiin. Ostimme 24 cm Hackmanin Kovanaaman munakaspannuksi, sekä samanlaisen mutta halkaisijaltaan 26-senttisen muuhun paistamiseen. Meillä on ollut aikaisemmin sellainen Hackmanin Matador, mutta sellaista ei kyllä enää osteta, sen pinnoite meni tosi huonoksi nopeasti. Meillä tietenkin paistinpannut ovat aika kovassa käytössä kun ruokaa tehdään joka päivä ja monta kertaa, mutta siltikin minusta se Matador oli liian lyhytikäinen. Tämä vaan huomautuksena, jos joku miettii paistinpannujen päivittämistä.

Toinen uusi hankinta keittiössämme on teekalusto. Ostimme Marimekon Oiva-sarjan teepannun sekä neljä teekuppiparia, koska melkein joka ilta keitämme iltateetä. Marimekon teepannussa on todella kätevä haudutussysteemi, ja pannu ja koko kalusto ovat lisäksi tosi nätit. Vähensin kahvinjuontia jokin aika sitten, ja nyt varsinkin tulee keiteltyä teetä sitten sitäkin useammin. Forsmanin irtoteetä on meillä kaapissa melko valikoima, suosikkejamme ovat mm. virkistävä Mate-hauduke, mieto ja kofeiiniton Aavikkokerma-rooibos, musta ja bergamotilta tuoksuva English blend, punainen ja hedelmäinen Hibiscus sekä intialainen Chai latte, jota nautitaan maidon kanssa. Myös minttuteetä keittelemme silloin tällöin, ja sekin on hyvää, mutta Forsmanin irtoteevalikoimassa en ole minttua tavannut. Rooibos varsinkin on pehmeää eikä tippaakaan kitkerää – sitä rupesin juomaan silloin kun pyristelin irti sokerikoukusta. Vihreät ja tavalliset mustat teet kun mielestäni silloin kaipasivat makeutusta.

No nyt siihen makkarapataan siis. Ohje on suuntaa-antava, sillä esimerkiksi veden määrää en tullut mitanneeksi tarkasti, arvioin silmämääräisesti. Myöskään keittoaikaa en huomannut tarkkailla, mutta kokeilemalla selviää. Tällä ohjeella tulee siis n. 5 annosta. Lidlin chorizoa kannattaa kokeilla, me käytämme vallan sitä. Tarvitset paistinpannun ja suuren kattilan tai padan.

Linssi-juures-makkarapata

• n. 300 g braatwurstia
• 150 g chorizoa
• 4 isoa porkkanaa
• noin puolikas juuriselleri
• 1 iso tai 2 pientä palsternakkaa
• pala lanttua
• 3 dl kuivattuja punaisia linssejä
• 2 sipulia
• 4-5 valkosipulin kynttä
• 1 tlk tomaattimurskaa
• 2 rkl tomaattisosetta
• 1/2 tl chilirouhetta
• tuoretta tai kuivattua lipstikkaa
• suolaa
• mustapippuria
• öljyä paistamiseen
• (1 laakerinlehti)
• hieman timjamia
• turkkilaista jugurttia tarjoiluun

Lohko juurekset ja sipuli ja murskaa valkosipuli. Mittaa linssit siivilään ja huuhtele ne hyvin. Paloittele makkarat. Kuullota sipulia öljyssä suuressa kattilassa kunnes se hieman pehmenee. Lisää juurekset ja sekoittele n. 5 minuuttia harvakseltaan. Lisää valkosipuli ja tomaattimurska, tomaattisose sekä chilirouhe, timjami ja laakerinlehti ja sekoittele.

Kuumenna paistinpannussa pieni tilkka öljyä ja ruskista makkarapalat siinä. Ravistele paistinpannua voimakkaasti tai sekoittele kunnes makkarat ovat saaneet vähän väriä.

Lisää juureskattilaan makkarat ja linssit sekä (vedenkeittimellä kuumennettua) vettä. Vettä saa olla varmaan noin puoli litraa, mutta lisää se erissä niin näet kuinka paljon linssit imevät nestettä. Lopputuloksen pitää olla muhennosmainen, ei liian keittomainen. Lisää suolaa ja pippuria sekä lipstikkaa. Kypsyttele miedolla lämmöllä välillä sekoitellen – tarkista että pata ei pääse kuivumaan liikaa ja lisää tarvittaessa vettä. Pata on valmista kun juurekset ovat sopivan pehmeitä ja linssit kypsiä. Aikaa tähän menee varmaan n. 20-30 minuuttia. Tarkista maku ja tarjoile jugurttisilmän kanssa.

Selasin nettiä etsien uusia ruokaohjeita, ja koska useimmat ruokasivut joille päädyin, olivatkin leivonta- ja sokeriherkkupainotteisia, yritin syöttää googleen jotain vähähiilihydraattiseen viittaavaa – masentavin tuloksin. Löysin kaikenlaisia virityksiä makeannälän tyydyttämiseksi vähähiilarisin vippaskonstein, eikä yhtään sellaista oikeaa, kunnollista ruokaa löytynyt, jota olisi tehnyt mieli kokeilla. No myönnetään, puoliso pakotti minut lopettamaan selaamisen noin viidennen sivuston kohdalla, koska aloin nähdä niin punaista ja jaoin tyrmistykseni äänekkäästi. Ehkä pidempiaikainen etsintä olisi tuottanut tulosta. Mutta minusta siis näyttää, että koko ruokavalio mielletään edelleenkin joksikin hetken viiraukseksi ja humpuukiksi, sillä vhh-sivustojen jutut näyttävät olevan kaikki enemmän tai vähemmän vinksahtaneita – anteeksi nyt vain. Asiasta voisi mielestäni keskustella ihan asiallisesti ilman jotain kapinallis-ajattelua, koska mitä enemmän vähähiilihydraattisuus saa fundamentalismin leimaa, sitä luotaantyöntävämpi on koko idea.

Minulle riittää että syön sitä mitä järki sanoo ja mistä keho tykkää – ilman että asiaa täytyy enempää mutkistaa. Aloin oikein miettiä tässä eräänä päivänä, että miksi tämä on oikeastaan minulle niin helppoa ja vaivatonta. Vastaus on: keskityn siihen mikä saa oloni tuntemaan hyväksi. Laitan sellaista HYVÄÄ ruokaa, josta tulee hyvä olo, ja unohdan kaiken muun. Se on niin yksinkertaista! Miksi keskittyisin murehtimaan sitä, mitä en “saa” tai “voi” syödä (kun lopputulos olisi paha olo), tai vaivaisin päätäni sillä, mitä vieraille laittaa ruuaksi jos itse syö vähähiilihydraattisesti? Toistaiseksi olen ruokkinut vieraani pääsääntöisesti saman ruokavalion mukaan kuin meidän perheessä muutenkin syödään, eikä ole kukaan ole varmaankaan edes kiinnittänyt asiaan sen kummempaa huomiota – tai ehkä onkin, mutta valituksia ei ainakaan ole kuulunut. Tänäänkin tein niin hyvää musakaa että oksat pois.

Neuvoksi siis sille sokerikoukussa olevalle, joka miettii ruokavalion muutosta: keskity voimaan hyvin. Keskity siihen, miten hyvä olo paremmasta ruokavaliosta tulee. Kokeile päättäväisesti 2-3 viikkoa ja mieti, haluatko sen entisen, huonon olon sen jälkeen vielä takaisin. Tuskin haluat. Älä murehdi menetettyjä herkkuja, sillä palvelet kehoasi paremmin syömällä jotain terveellistä – huomaa että terveellisen ei tarvitse olla mautonta. Keksi itsellesi uusia herkkuja, niitä joista tulee hyvä olo. Ota kahvin kanssa leipäjuustoa eli juustoleipää tai sokeritonta marjarahkaa. Pian huomaat että kahvin kanssa ei edes välttämättä tarvita mitään, koska edellisen aterian jäljiltä olo on vielä niin hyvä – makeanhimoa ei tulekaan. Syö aamiaiseksi tuoreita vihanneksia, kananmunaa, lihaa, juustoa, jugurttia, marjoja – kokoa oma lautasesi omien mieltymysten mukaan. Et tarvitse Atkinsin ohjetta paistaa kananmuna 30 grammassa voita. Syö gourmet-jälkiruoka: valikoima toinen toistaan ihanampia juustoja. Keskity ateriaan, älä hotkaise jotain kiireessä. Opettele tekemään niin hyvää, terveellistä ruokaa, ettei sinua harmita se, ettet “saa” syödä viinereitä. Kaikki tämä vaatii päättäväisyyttä ja itsekuria ja ajattelun muuttamista, mutta se on loppujen lopuksi muuten hyvin yksinkertaista. Ole ylpeä siitä että kieltäydyt huonosta ravinnosta.

Alkuvaiheessa, jos makeanhimo on kertakaikkiaan kestämätön, kokeile makeutusaineita (niitä jälkiruokaohjeita on netti täynnä) tai sitten voit ostaa esim. sokeritonta suklaata. Kun pääset sokerikoukusta, huomaat että sitä keinoimelääkään ei enää tee mieli, eikä sekään sitäpaitsi ole terveellistä. Alun vieroitusoireisiin niitä saattaa ehkä hetkellisesti tarvita. Mene ruokakaupan vihannesosastolle ja kerää kaikkia ihania kasviksia kärryyn. Ole kiitollinen kukkakaalista, paprikasta, munakoisosta, ruusukaalista, tuoreista yrteistä, tomaateista, avokadosta, parsasta, palsternakasta ja kaikesta muusta mahdollisesta – äläkä unohda pakastevihanneksia. Syö hyvällä omallatunnolla täysrasvaisia maitotuotteita (jos haluat), oliiviöljyä, hyviä juustoja (nam!), chorizoa, pähkinöitä ja muuta herkullista. Kun jaksat muutaman viikon, olet ylpeä itsestäsi ja tuskin haluat palata entiseen. Jos on jotain sairauksia tai pitkittyneitä vaivoja, jotka ihan selvästi liittyvät huonoon ruokavalioon, muutos ei tapahdu hetkessä, ja silloin tarvitaan pitkäjänteisyyttä. Haluatko olla pitkäjänteinen, päättäväinen ihminen, vai et? Katso vuoden päästä mitä kehosi sanoo – vieläkö haluat palata entiseen?

No niin, anteeksi tämä vuolas paasaaminen. Niiden, joille ruokavalio ei ole ongelma, ei tarvitse korvaansa lotkauttaa äskeiselle. Nyt sitten pukkaa ruokaohjetta! Rakas sulhoni toivoi että tekisin “thaimaalaista” kanasalaattia, eikä minulla ollut oikeastaan hajuakaan siitä, millaista hän tarkoitti. Hän sitten luonnosteli idean minulle, ja toteutin sen parhaani mukaan, eikä lopputulos ollut kyllä yhtään hullumpi. Niin että ehkä tämä on kokeilemisen arvoinen! En ollut aikaisemmin ostanut broilerin jauhelihaa, mutta nyt siis ostin, ja ostan kyllä uudestaankin – minulla taitaa olla jossain jemmassa intialainen broilerin lihapullaohje, testaamaton… Tämä salaatti oli nopeatekoinen ja helppo muutenkin. Broilerin jauheliha maustetaan tuoreilla yrteillä, chilillä ja limellä sekä riittävällä suolalla, ja tarjoillaan salaatti-paprikapedillä. Korostan vielä sitä, että rasvaton ja suolaton broilerin liha ei maistu sitten kyllä miltään, älä kursaile vaan laita sen verran että maistuu. Ohje on kahdelle – ateria sopii esimerkiksi kevyeksi lounaaksi tai iltapalaksi.

Thai-henkinen kanasalaatti

• 1 ruukku salaattia, esim. jääsalaattia
• 1/2 punainen paprika
• 1/2 keltainen paprika
• 1 lime
• tuoretta korianteria
• tuoretta basilikaa
• 2-3 tuoretta chiliä
• 400 g broilerin jauhelihaa
• voita ja öljyä paistamiseen
• suolaa
• pippuria

Huuhtele salaatti ja revi suikaleiksi suoraan lautasille. Viipaloi paprikaa ja levittele salaattipedille. Puserra limestä mehu. Ripottele aavistuksen verran sormisuolaa ja limen mehua sekä oliiviöljyä salaatin päälle.

Poista chileistä siemenet ja kuutioi pieneksi. Hienonna korianteria ja basilikaa. Kuumenna paistinpannulla nokare voita ja tilkka öljyä ja ruskista broilerin jauheliha siinä huolellisesti. Lisää chili, tuoreet yrtit, limen mehu, n. 1 tl suolaa ja mustapippuria myllystä. Sekoittele parin minuutin ajan. Kaada jauhelihaseos salaattipedille ja tarjoile heti.

Kastikkeesta tulee oikein täyteläinen ja muheva kun sen antaa hautua hetken aikaa, ainakin 15-20 minuuttia, ja mitä pitempään sen parempi, olettaisin. Punaviiniä tekee tämän kanssa poikkeuksetta mieli, ja sitä voi laittaa myös kastikkeeseen makua antamaan, mutta arki-iltana menetteli pelkkä vesikin ruokajuomana. Toivottavasti osaan antaa tarpeeksi täsmällisen ohjeen! Mies kovasti aina oman illallisvuoronsa jälkeen antaa palautetta, jos ruokaohjeessa on ainesosien tai kypsennysaikojen suhteen epätarkkuuksia, ja sitten välillä niitä pitää tännekin korjata ja päivittää. Se on hyvä että samassa taloudessa on testikokki!

Lisäke valmistuu suhteellisen nopeasti, ja onkin hyvä laittaa bolognese ensin porisemaan ennen kuin edes aloittaa lisäkkeen valmistusta, niin kastikkeeseen ehtii tulla enemmän makua. Juurekset antavat tähän ihanasti runsautta, ja hyvälaatuinen tomaattimurska (esim. Mutti Polpa) on tärkeää. Selleriä ei kannata laittaa liikaa, muuten se alkaa hallita koko kastiketta. Selleriä myydään yleensä valmiiksi lohkottuina palasina ja ne ovat useinkin liian suuria, mutta se onneksi säilyy ihan hyvin, niin että lähipäivinä voi sitten tehdä lopusta jotain muuta ruokaa johon voi selleriä laittaa – tästäkin blogista löytyy vaihtoehtoja (kirjoita vain hakukenttään “selleri”). Parmesaania pitää myös ehdottomasti olla! Kesäkurpitsasuikaleet valmistuvat kätevimmin vokissa tai vastaavassa, kun taas kastikkeelle tarvitaan riittävän iso kannellinen kasari tai korkeareunainen paistinpannu. Pekoni ei ole pakollista, mutta tuo lisää makua ja lihaisuutta – annoksesta tuli myös sitten sen verran iso että jäi yksi annos seuraavallekin päivälle. Tämä ei ole oikein mitään kesäisen kevyttä ruokaa, mutta ihanan täyteläistä juuri keskellä marraskuun harmautta.

Bolognese

• 400 g sika-nauta-jauhelihaa
• n. 75 g pekonia
• 3 melko keskikokoista porkkanaa
• pieni pala selleriä (painossa noin puolet porkkanoiden määrästä)
• 1 iso sipuli
• 2-3 valkosipulinkynttä
• 1 tlk hyvää tomaattimurskaa
• n. 2 rkl tomaattipyreetä
• (loraus punaviiniä)
• 1 laakerinlehti
• n. 1,5 tl kuivattua timjamia
• n. 1 tl kuivattua oreganoa
• (hyppysellinen chilirouhetta tai -jauhetta)
• 1-1,5 tl suolaa
• runsaasti mustapippuria
• lehtipersiljaa
• tarjoiluun parmesaania

Kuori juurekset ja leikkaa ne oikein pieniksi kuutioiksi. Silppua sipulia ja murskaa valkosipulia. Kuutioi pekonia ja ruskista sitä paistokasarissa kunnes rasva kunnolla irtoaa ja pekoni on rapeaa. Kaada pekonikuutioit rasvoineen talouspaperilla vuoratulle lautaselle ja jätä sivuun odottamaan. Pyyhi paistokasari ja ruskista siinä seuraavaksi jauhelihaa. Kun jauheliha on ruskistunut, lisää sipulia ja sekoittele kunnes sipuli on läpikuultavaa. Lisää juureskuutiot ja sekoittele muutaman minuutin ajan. Pienennä tarvittaessa lämpöä. Lisää valkosipuli ja pekonikuutiot ja jatka sekoittamista vielä hetken aikaa.

Lisää tomaattipyree, timjamia ja oreganoa sekä suolaa ja sekoittele mausteet hyvin joukkoon. Halutessasi lisää hieman punaviiniä. Kaada tomaattimurska joukkoon, ja lisää hieman vettä jos seos näyttää liian kuivalta. Myös kuutioitua tuoretta tomaattia voi laittaa lisäksi joukkoon, jos kastike näyttää liian vähäiseltä. Pienenä lämpöä ja jätä kannen alle muhimaan siksi aikaa kun valmistat lisäkkeen. Lisää kypsennyksen loppuvaiheessa lehtipersiljasilppua ja runsaasti mustapippuria. Raasta parmesaania valmiiksi.

Vokatut kesäkurpitsasuikaleet

• 1 (suora) keskikokoinen tai suurehko kesäkurpitsa ruokailjaa kohden
• öljyä paistamiseen
• sormisuolaa

Huuhtele ja halkaise kesäkurpitsa pitkittäin. Leikkaa terävällä veitsellä kesäkurpitsan maltoon pitkittäin syviä viiltoja noin sentin päähän toisistaan, mutta niin että veitsi ei mene läpi kuoreen asti. Höylää terävällä juustohöylällä pitkittäissuikaleita ja tarvittaessa syvennä välillä veitsellä tekemiäsi viiltoja. Ihan viimeiset höyläykset eivät tietenkään onnistu, mutta loput voi suikaloida terävällä veitsellä, ja jos vihreä kuoriosa on kovin paksu, sen voi heittää poiskin.

Kuumenna öljyä vokissa tai suurella paistinpannulla. Paistoastian ja öljyn pitää olla riittävän kuumia, koska muuten kesäkurpitsa (samoin kuin kokkaajan sappi) alkaa vain kiehua eikä vokkautua, ja lopputulos on enemmän tai vähemmän lässähtänyt. Lisää siis ensin vähän suikaleita ja sitten kun olet varmistunut että pannu on riittävän kuuma, lisää loput. Sekoittele kahdella puulastalla kunnes suikaleet ovat kypsentyneet ja pehmentyneet sopiviksi. Varo polttamasta mutta toisaalta älä sekoittele liikaakaan että paistinpannun lämpötila ei pääse liikaa laskemaan. Lisää sormisuolaa – sitä saa olla reilu hyppysellinen sillä kesäkurpitsa itsessään ei maistu juuri miltään. Se kai onkin tarkoitus (eihän pastakaan maistu miltään ilman kastiketta), niin että kastike pääsee kunnolla oikeuksiinsa. Kesäkurpitsasuikaleet kannattaa tarjoilla heti, ne eivät parane odottaessa, niin kuin eivät vokatut kasvikset yleensäkään.

Lisään tähän nyt vielä kuvan tällaisesta lisäkesalaatista jota teimme joskus männä viikolla, sopii esimerkiksi monenlaisten lihapullien lisäkkeeksi. Pohjalla on tammenlehtisalaattia, muina ainesosina yksinkertaisesti kurkkua, tomaattia ja paprikaa. Kastikkeeksi sitruunan (tai limen) mehua ja hyvää neitsytoliiviöljyä ja päälle hieman sormisuolaa ja rouhittua mustapippuria.