Hiihtolomaan asti meni ennen kuin ehdin taas kirjoittamaan – pahoittelut pienestä katkoksesta ruokaohjetoimituksissa! Hektistä on ollut, eikä tälle ruokaraportointiharrastukselle ole riittänyt aikaa. Ruuatkin ovat olleet nyt enemmän tai vähemmän samoja vanhoja tuttuja, kun kiireisessä elämäntilanteessa ei keksi niin helposti uusia juttuja. Nyt vähän aikaa sitten kuitenkin pohdiskelin koko ruokavalion olemusta ja siksi nyt sitten lopultakin aloin kirjoittaa. Yksi uusi ohjekin on tarjolla, mutta ensin paasausta (hyppää yli jos haluat vaan sen ruokaohjeen).
Selasin nettiä etsien uusia ruokaohjeita, ja koska useimmat ruokasivut joille päädyin, olivatkin leivonta- ja sokeriherkkupainotteisia, yritin syöttää googleen jotain vähähiilihydraattiseen viittaavaa – masentavin tuloksin. Löysin kaikenlaisia virityksiä makeannälän tyydyttämiseksi vähähiilarisin vippaskonstein, eikä yhtään sellaista oikeaa, kunnollista ruokaa löytynyt, jota olisi tehnyt mieli kokeilla. No myönnetään, puoliso pakotti minut lopettamaan selaamisen noin viidennen sivuston kohdalla, koska aloin nähdä niin punaista ja jaoin tyrmistykseni äänekkäästi. Ehkä pidempiaikainen etsintä olisi tuottanut tulosta. Mutta minusta siis näyttää, että koko ruokavalio mielletään edelleenkin joksikin hetken viiraukseksi ja humpuukiksi, sillä vhh-sivustojen jutut näyttävät olevan kaikki enemmän tai vähemmän vinksahtaneita – anteeksi nyt vain. Asiasta voisi mielestäni keskustella ihan asiallisesti ilman jotain kapinallis-ajattelua, koska mitä enemmän vähähiilihydraattisuus saa fundamentalismin leimaa, sitä luotaantyöntävämpi on koko idea.
Minulle riittää että syön sitä mitä järki sanoo ja mistä keho tykkää – ilman että asiaa täytyy enempää mutkistaa. Aloin oikein miettiä tässä eräänä päivänä, että miksi tämä on oikeastaan minulle niin helppoa ja vaivatonta. Vastaus on: keskityn siihen mikä saa oloni tuntemaan hyväksi. Laitan sellaista HYVÄÄ ruokaa, josta tulee hyvä olo, ja unohdan kaiken muun. Se on niin yksinkertaista! Miksi keskittyisin murehtimaan sitä, mitä en “saa” tai “voi” syödä (kun lopputulos olisi paha olo), tai vaivaisin päätäni sillä, mitä vieraille laittaa ruuaksi jos itse syö vähähiilihydraattisesti? Toistaiseksi olen ruokkinut vieraani pääsääntöisesti saman ruokavalion mukaan kuin meidän perheessä muutenkin syödään, eikä ole kukaan ole varmaankaan edes kiinnittänyt asiaan sen kummempaa huomiota – tai ehkä onkin, mutta valituksia ei ainakaan ole kuulunut. Tänäänkin tein niin hyvää musakaa että oksat pois.
Neuvoksi siis sille sokerikoukussa olevalle, joka miettii ruokavalion muutosta: keskity voimaan hyvin. Keskity siihen, miten hyvä olo paremmasta ruokavaliosta tulee. Kokeile päättäväisesti 2-3 viikkoa ja mieti, haluatko sen entisen, huonon olon sen jälkeen vielä takaisin. Tuskin haluat. Älä murehdi menetettyjä herkkuja, sillä palvelet kehoasi paremmin syömällä jotain terveellistä – huomaa että terveellisen ei tarvitse olla mautonta. Keksi itsellesi uusia herkkuja, niitä joista tulee hyvä olo. Ota kahvin kanssa leipäjuustoa eli juustoleipää tai sokeritonta marjarahkaa. Pian huomaat että kahvin kanssa ei edes välttämättä tarvita mitään, koska edellisen aterian jäljiltä olo on vielä niin hyvä – makeanhimoa ei tulekaan. Syö aamiaiseksi tuoreita vihanneksia, kananmunaa, lihaa, juustoa, jugurttia, marjoja – kokoa oma lautasesi omien mieltymysten mukaan. Et tarvitse Atkinsin ohjetta paistaa kananmuna 30 grammassa voita. Syö gourmet-jälkiruoka: valikoima toinen toistaan ihanampia juustoja. Keskity ateriaan, älä hotkaise jotain kiireessä. Opettele tekemään niin hyvää, terveellistä ruokaa, ettei sinua harmita se, ettet “saa” syödä viinereitä. Kaikki tämä vaatii päättäväisyyttä ja itsekuria ja ajattelun muuttamista, mutta se on loppujen lopuksi muuten hyvin yksinkertaista. Ole ylpeä siitä että kieltäydyt huonosta ravinnosta.
Alkuvaiheessa, jos makeanhimo on kertakaikkiaan kestämätön, kokeile makeutusaineita (niitä jälkiruokaohjeita on netti täynnä) tai sitten voit ostaa esim. sokeritonta suklaata. Kun pääset sokerikoukusta, huomaat että sitä keinoimelääkään ei enää tee mieli, eikä sekään sitäpaitsi ole terveellistä. Alun vieroitusoireisiin niitä saattaa ehkä hetkellisesti tarvita. Mene ruokakaupan vihannesosastolle ja kerää kaikkia ihania kasviksia kärryyn. Ole kiitollinen kukkakaalista, paprikasta, munakoisosta, ruusukaalista, tuoreista yrteistä, tomaateista, avokadosta, parsasta, palsternakasta ja kaikesta muusta mahdollisesta – äläkä unohda pakastevihanneksia. Syö hyvällä omallatunnolla täysrasvaisia maitotuotteita (jos haluat), oliiviöljyä, hyviä juustoja (nam!), chorizoa, pähkinöitä ja muuta herkullista. Kun jaksat muutaman viikon, olet ylpeä itsestäsi ja tuskin haluat palata entiseen. Jos on jotain sairauksia tai pitkittyneitä vaivoja, jotka ihan selvästi liittyvät huonoon ruokavalioon, muutos ei tapahdu hetkessä, ja silloin tarvitaan pitkäjänteisyyttä. Haluatko olla pitkäjänteinen, päättäväinen ihminen, vai et? Katso vuoden päästä mitä kehosi sanoo – vieläkö haluat palata entiseen?
No niin, anteeksi tämä vuolas paasaaminen. Niiden, joille ruokavalio ei ole ongelma, ei tarvitse korvaansa lotkauttaa äskeiselle. Nyt sitten pukkaa ruokaohjetta! Rakas sulhoni toivoi että tekisin “thaimaalaista” kanasalaattia, eikä minulla ollut oikeastaan hajuakaan siitä, millaista hän tarkoitti. Hän sitten luonnosteli idean minulle, ja toteutin sen parhaani mukaan, eikä lopputulos ollut kyllä yhtään hullumpi. Niin että ehkä tämä on kokeilemisen arvoinen! En ollut aikaisemmin ostanut broilerin jauhelihaa, mutta nyt siis ostin, ja ostan kyllä uudestaankin – minulla taitaa olla jossain jemmassa intialainen broilerin lihapullaohje, testaamaton… Tämä salaatti oli nopeatekoinen ja helppo muutenkin. Broilerin jauheliha maustetaan tuoreilla yrteillä, chilillä ja limellä sekä riittävällä suolalla, ja tarjoillaan salaatti-paprikapedillä. Korostan vielä sitä, että rasvaton ja suolaton broilerin liha ei maistu sitten kyllä miltään, älä kursaile vaan laita sen verran että maistuu. Ohje on kahdelle – ateria sopii esimerkiksi kevyeksi lounaaksi tai iltapalaksi.
Thai-henkinen kanasalaatti
- 1 ruukku salaattia, esim. jääsalaattia
- 1/2 punainen paprika
- 1/2 keltainen paprika
- 1 lime
- tuoretta korianteria
- tuoretta basilikaa
- 2-3 tuoretta chiliä
- 400 g broilerin jauhelihaa
- voita ja öljyä paistamiseen
- suolaa
- pippuria
Huuhtele salaatti ja revi suikaleiksi suoraan lautasille. Viipaloi paprikaa ja levittele salaattipedille. Puserra limestä mehu. Ripottele aavistuksen verran sormisuolaa ja limen mehua sekä oliiviöljyä salaatin päälle.
Poista chileistä siemenet ja kuutioi pieneksi. Hienonna korianteria ja basilikaa. Kuumenna paistinpannulla nokare voita ja tilkka öljyä ja ruskista broilerin jauheliha siinä huolellisesti. Lisää chili, tuoreet yrtit, limen mehu, n. 1 tl suolaa ja mustapippuria myllystä. Sekoittele parin minuutin ajan. Kaada jauhelihaseos salaattipedille ja tarjoile heti.
Ohje on peräisin eräästä Valittujen palojen “Vireyttä vihanneksista” -keittokirjasta, joka on joskus tullut lehden kylkiäisenä ehkä mummulle, kulkeutunut sieltä äidille ja edelleen minulle. Valituille paloille siis kiitos tästä – tämä on meillä melko suosittu ohje (tosin varmaan ainoa mitä siitä kirjasta olen kokeillut…) Alkuperäisessä ohjeessa on käytetty hieman maissitärkkelystä suurustukseen, ja minäkin laitoin sitä teelusikallisen, mutta koska laitoin kookosmaitoa reilummin kuin ohjeessa oli, ei kastike ollut mitään äärettömän paksua. Eipä se kuitenkaan mitään haitannut. Ohjeessa oli myös sokeria, mutta mitä joutavia – en tietenkään sellaista laittanut. Sen sijaan tuumasin, että tähän voisi ensi kerralla laittaa enemmänkin kasviksia, esimerkiksi porkkanaa. Nyt laitoin tähän ainoastaan parsakaalia ja sipulia sekä herkkusieniä. Ruuasta tuli myös aika haalean väristä, sillä broilerin liha, herkkusienet ja kookosmaito ovat kaikki niin mitäänsanomattomia väriltään – vihreää väriä toki tuli parsakaalista ja basilikasilpusta. Tähän varmaan sopisi oikein hyvin sellainen thai-basilika, mutta minä laitoin tavallista. Paistamiseen puolestaan passaa erityisen hyvin kookosöljy, mutta ellei sitä satu olemaan niin muukin ruokaöljy sopii. Aterioinnin päätteeksi sain taas kerran kuulla olevani meidän “vokkimestari”, niin että tulipa taas kaikille aisteille mielihyvää!
Kuumenna öljyä vokissa vai vastaavassa. Kuullota sipulia siinä kunnes se hieman pehmenee. Lisää (esikypsennetty) parsakaali ja vokkaa muutaman minuutin ajan. Lisää viipaloidut herkkusienet ja jatka vokkaamista kunnes parsakaali on hieman kypsynyt. Lisää valkosipuli ja pienennä lämpöä. Lisää tarvittaessa hieman vettä, jos seos meinaa palaa pohjaan mutta ei näytä kypsentyvän.
Hankalasta nimestään huolimatta tämä ruokalajikaksikko on meillä suosittu sunnuntairuoka. Ei mitään vaikeaa ja ihmeellistä, mutta vaatii vähän aikaa ja näpertämistä. Lopputulos on sitten kertakaikkiaan maukas! Tässä on nyt sitten melko runsaan ratatouille-satsin ohje. Jos satsista jää ylimääräistä, ratatouillea voi lämmittää seuraavana päivänä kattilassa ja syödä lounaaksi vaikka mozzarellapalojen ja paahdettujen pinjansiementen sekä rucola-salaatin kanssa. Ratatouille sopii hyvin vihanneslisäkkeeksi lihalle tai kanalle. Tein tällä kertaa mozzarellalla, aurinkokuivatulla tomaatilla ja basilikalla täytettyjä rullia broilerin fileestä. Rullien tekemiseen sopivat oikein hyvin sellaiset maustamattomat ohuet leikkeet, joita voi vielä vaikka muovipussissa taputella nyrkillä litteämmäksi. Myös sellaiset isommat paksut fileet sopivat, mutta niitä pitää sitten vähän enemmän nuijia että niistä saa sopivan litteitä rullattavaksi. Täytettyjen rullien pinta paistetaan nopeasti voissa tai öljyssä kiinni joka puolelta, ja sitten rullat laitetaan uuniin jossa ne saavat kypsentyä läpikotaisin. Sillä aikaa ratatouillekin valmistuu. Jos haluat tehdä nämä ruokalajit yhtä aikaa, niin kannattaa esivalmistella molemmat ennen kuin aloitat vihannesten paistamisen. Apukokistakin voi olla apua, ainakin meillä tämä onnistui kahden kokin systeemillä.
Broilerirullat
