Kesäruokaraporttia pukkaa (päivitys blogissa, rasti seinään!), vaikka täytyy sanoa että ruuanlaitosta suurin innostus on nyt kukistunut helteisiin. Paljolti ollaan syöty pelkkiä salaatteja ja kylmiä ruokia, mutta eilen oli ihan pakko keittää kalasoppa, kun kaupassa ihanat kotimaiset kukkakaalit ja parsakaalit niin houkuttelivat! Tässä ohjeessa nyt ei ole mitään ihmeellistä, mutta kyllä tuore kala ja tuoreet kotimaiset kesäkasvikset toimivat niin hienosti, varsinkin kun laittaa kermaa, voita ja suolaa… Oli niin hyvää että poltin kieleni ja hiki tuli syödessä, kun lämmintä on sisällä varmaan lähemmäs 30 astetta. Onneksi keitto valmistui nopeasti, niin ettei hellan ääressä kauaa tarvinnut kuumissaan äheltää. Kalaa ostaessa helteellä täytyy olla tietenkin tarkkana että kala on tuoretta ja että sen saa nopeasti ja tarvittaessa kylmäkassissa kuljetettua kotiin. Myös nahka kannattaa jättää kauppaan, jos kalaa vaan on mahdollista ostaa irtotiskistä (helle + kalannahka biojäteastiassa = huono idea). Parasta tietenkin olisi jos tällaista soppaa voisi laittaa mökillä itse pyydetystä tuoreesta kalasta. Tämän kesän parhaimpiin kuuluvia herkkuja onkin ollut mökillä isän pyydystämä siika, savustuspöntössä aromaattiseksi ja pehmeäksi jalostunut. Oikeata lähi-gourmet-ruokaa! Mutta tässäpä nyt tämä sopan ohje. Perinteisen kaltainen, paitsi että perunan tilalla on käytetty parsa- ja kukkakaalia ja makua antaa lisäksi palsternakka. (Sulhon mielestä se sopi erityisen hyvin.) Tilliä ei sovi unohtaa!
Kalakeitto
- n. 400 g lohta tai muuta sopivaa kalaa fileenä (nahka poistettu)
- 1 pieni kukkakaali
- 1 pieni parsakaali
- 2-3 kesäporkkanaa
- pieni pala palsternakkaa
- 1 iso sipuli
- 2 dl kuohukermaa
- vettä
- nokare voita
- tuoretta tilliä
- suolaa
- mustapippuria
Pilko parsakaalit ja kukkakaalit pieniksi nupuiksi ja paloittele porkkanat ja palsternakat. Kuutioi sipuli karkeahkosti ja kuullota sitä voissa suuressa kattilassa. Laita vedenkeittimellinen vettä porisemaan sillä aikaa. Kun sipuli on läpikuultavaa, lisää muut kasvikset ja pyöräyttele niitä voissa vähän aikaa. Lisää (kuumaa) vettä niin että kasvikset peittyvät. Anna porista n. 5 minuuttia.
Silppua tuoretta tilliä. Poista kalasta suurimmat ruodot ja kuutioi. Lisää kerma ja kalapalat keittoon ja sekoita kevyesti. Lisää suolaa – suolan maku saa kalakeitossa olla mielestäni ihan tuntuva – ja rouhittua mustapippuria sekä silputtua tilliä. Laita miedolle lämmölle ja anna kiehahtaa hetken aikaa, kunnes kala on kypsää ja kasvikset sopivia – melkein kypsiä, napakoita. Tarkista suolan määrä ja lisää tarvittaessa.
Sitten on pakko kertoa eräästä salaatista, jonka ohjeen bongasin jostain naistenlehdestä. Alkuperäisessä ohjeessa oli käytetty punakaalia, mutta minulla oli tavallista varhaiskaalia, joten laitoin sitä. Salaatin juju on paahdetussa mantelissa ja voissa sekä raikkaissa korianterinlehdissä. Teimme brunssille mm. makkaroiden kyytipojaksi, ja täytyy sanoa että teemme kyllä uudestaankin! Kuvaa ei nyt tähän hätään ole, mutta valmistaminen on helppoa.Paahdetusta manteleista ja voista tuli ihana tuoksu! Tässä ohje kahdelle!
Mantelinen kaali-porkkanasalaatti
- varhaiskaalia tai punakaalia (n. 1/2 pienehköstä kerästä)
- 2-3 kesäporkkanaa
- pari kourallista mantelilastuja
- iso nokare voita
- tuoreita korianterinlehtiä
- suolaa
- oliiviöljyä
- n. 1 rkl sitruunamehua
Paahda manteleita kuivalla pannulla välillä sekoitellen, kunnes ne saavat kullanruskean värin. Siirrä pois liedeltä, lisää iso nokare voita ja sekoittele, jätä jäähtymään (älä anna voin ruskistua).
Silppua veitsellä tai höylää juustohöylällä kaalia kulhoon. Silppua korianteria joukkoon. Pese porkkanat ja vuole niistä lastuja kaalin sekaan esim. kuorimaveitsellä tai juustohöylällä. Lisää sitruunamehua ja hieman oliiviöljyä kostukkeeksi ja ripottele hieman suolaa. Lisää lopuksi jäähtyneet mantelilastut ja sekoita hyvin. Salaatti on valmis!
Hiihtolomaan asti meni ennen kuin ehdin taas kirjoittamaan – pahoittelut pienestä katkoksesta ruokaohjetoimituksissa! Hektistä on ollut, eikä tälle ruokaraportointiharrastukselle ole riittänyt aikaa. Ruuatkin ovat olleet nyt enemmän tai vähemmän samoja vanhoja tuttuja, kun kiireisessä elämäntilanteessa ei keksi niin helposti uusia juttuja. Nyt vähän aikaa sitten kuitenkin pohdiskelin koko ruokavalion olemusta ja siksi nyt sitten lopultakin aloin kirjoittaa. Yksi uusi ohjekin on tarjolla, mutta ensin paasausta (hyppää yli jos haluat vaan sen ruokaohjeen).
Minulle riittää että syön sitä mitä järki sanoo ja mistä keho tykkää – ilman että asiaa täytyy enempää mutkistaa. Aloin oikein miettiä tässä eräänä päivänä, että miksi tämä on oikeastaan minulle niin helppoa ja vaivatonta. Vastaus on: keskityn siihen mikä saa oloni tuntemaan hyväksi. Laitan sellaista HYVÄÄ ruokaa, josta tulee hyvä olo, ja unohdan kaiken muun. Se on niin yksinkertaista! Miksi keskittyisin murehtimaan sitä, mitä en “saa” tai “voi” syödä (kun lopputulos olisi paha olo), tai vaivaisin päätäni sillä, mitä vieraille laittaa ruuaksi jos itse syö vähähiilihydraattisesti? Toistaiseksi olen ruokkinut vieraani pääsääntöisesti saman ruokavalion mukaan kuin meidän perheessä muutenkin syödään, eikä ole kukaan ole varmaankaan edes kiinnittänyt asiaan sen kummempaa huomiota – tai ehkä onkin, mutta valituksia ei ainakaan ole kuulunut. Tänäänkin tein niin hyvää musakaa että oksat pois.
Alkuvaiheessa, jos makeanhimo on kertakaikkiaan kestämätön, kokeile makeutusaineita (niitä jälkiruokaohjeita on netti täynnä) tai sitten voit ostaa esim. sokeritonta suklaata. Kun pääset sokerikoukusta, huomaat että sitä keinoimelääkään ei enää tee mieli, eikä sekään sitäpaitsi ole terveellistä. Alun vieroitusoireisiin niitä saattaa ehkä hetkellisesti tarvita. Mene ruokakaupan vihannesosastolle ja kerää kaikkia ihania kasviksia kärryyn. Ole kiitollinen kukkakaalista, paprikasta, munakoisosta, ruusukaalista, tuoreista yrteistä, tomaateista, avokadosta, parsasta, palsternakasta ja kaikesta muusta mahdollisesta – äläkä unohda pakastevihanneksia. Syö hyvällä omallatunnolla täysrasvaisia maitotuotteita (jos haluat), oliiviöljyä, hyviä juustoja (nam!), chorizoa, pähkinöitä ja muuta herkullista. Kun jaksat muutaman viikon, olet ylpeä itsestäsi ja tuskin haluat palata entiseen. Jos on jotain sairauksia tai pitkittyneitä vaivoja, jotka ihan selvästi liittyvät huonoon ruokavalioon, muutos ei tapahdu hetkessä, ja silloin tarvitaan pitkäjänteisyyttä. Haluatko olla pitkäjänteinen, päättäväinen ihminen, vai et? Katso vuoden päästä mitä kehosi sanoo – vieläkö haluat palata entiseen?
Thai-henkinen kanasalaatti
Oikeastaan tätä ruokaa kutsutaan meillä kotoisasti vaan jauhelihapöperöksi. Tämä on sellainen paistos jossa liha ja vihannekset on yhdistetty, eikä siis kaipaa mitään lisäkettä. Sain tämän ohjeen (ja osuvan pöperö-nimityksen) siskoltani pari vuotta sitten. Tämä on alun perin intialaisesta keittokirjasta, mutta siskoni oli ohjetta hieman muokannut korvaamalla perunan palsternakalla, ja minä taas olen tehnyt omat viritykseni tähän. Lähinnä oikaissut muutamassa kohtaa ja jättänyt jonkun kaupasta vaikeasti löydettävän mausteen pois ja lisännyt ehkä joidenkin mausteiden määrää. Tämä on yksinkertainen ja nopea ruoka (siis jopa minun mittapuullani, oikeasti nopea!). Tämä on myös käsittämättömän maukasta! Unohdan ihan välillä että tällainenkin ruoka on repertuaarissani, ja sitten kun teen tätä niin olen aina vallan huuli pyöreänä, että näinkö hyvää tämä on. Miehenikin arvostaa kovin tämän ruuan mausteisuutta sekä helposti syötävää koostumusta – ei ole turhaa pilkkomista vaan ruuan voi vaan lappaa suuhunsa. Kukkakaalia vierastaville taas tämä voi olla varsinainen herätys, sillä tässä, niin kuin yleensäkin intialaisissa ruuissa, kukkakaali on rapeaa ja mausteista eikä ollenkaan sellaista vetistä mössöä, josta useat ovat kukkakaali-inhonsa alun perin saaneet. Pakastekukkakaali sopii tähän muuten aivan hyvin, taitaapa jopa olla niin että käytän itse sitä aivan pääsääntöisesti tätä ruokaa valmistaessani.
Parsahuumassa keksi vielä toisenkin kalaruuan johon tein parsalisäkkeen. Tässä on käytetty merilohifileetä, mutta varmasti jokin muukin kala käy. Itse ajattelin tehdä tätä seuraavaksi kuhafileestä. Lähikaupastani Pyynikintorin Lihasta nimittäin saa Tampereen edullisinta kuhafileetä, tuoretta herkkua suoraan Roineen armaisista aalloista. Lisäkkeeksi valmistin parsaa, mutta arvelin että se ei ehkä yksistään riitä, niin että höyrytin vielä porkkanoita kaveriksi ja maustoin ne yrteillä ja voilla. Tämä kalaohje on helppo ja maukas, ja tähän käytetään sitruunasta sekä kuorta että mehua – tämä saa aikaan jälleen mitä raikkaimman maun. Olen huomannut että pidän yleensäkin ruuissa tietynlaista raikkautta aika tärkeänä asiana. Jotkut juustot ja muut ovat sitten asia erikseen, mutta esimerkiksi tuoreet vihannekset, sitruuna tai lime sekä korianteri ovat juuri näittä “raikkaita” makuja joihin olen kovasti tykästynyt. Korianteria olen ruvennutkin käyttämään muutenkin kuin varsinaisesti itämaisissa ruuissa, ja se sopii minun mielestäni kyllä ihan hyvin! Tämä taitaa olla niitä harvoja ohjeita joihin en laita valkosipulia, mutta muutenhan tämä on taas aika minuntyylinen. Parsakauden mentyä voi tietenkin käyttää lisäkkeenä mitä vain vihreää, esimerkiksi parsakaalia tai viherpapuja. Ohje on kahdelle hengelle.
Jos valmistat lisäkkeeksi parsaa, kannattaa se esivalmistella ennen kuin laittaa kalan uuniin. Parsaa kannattaa varata ainakin yksi nippu (minulla oli puolitoista) kahdelle hengelle. Huuhdo parsat kylmällä vedellä varovasti ja poista niistä puumainen osa taivuttamalla kevyesti molemmista päistä – parsa napsahtaa poikki sopivasta kohdasta. Raaputa varret kevyesti kuorimaveitsellä. Laita kuoritut parsat astiaan kylmään veteen odottamaan. Parsat kannattaa kiehauttaa vasta kun kala on melkein kypsää, koska ne valmistuvat niin nopeasti eivätkä oikein hyvin kestä säilyttämistä keitettyinä. Kiehauta siis vettä leveässä paistokasarissa tai korkeassa parsakattilassa ja mausta vesi suolalla. Laita parsat kiehuvaan veteen ja anna porista muutaman minuutin ajan. Haarukalla voi kokeilla kypsyyttä, 2-3 minuuttia voi riittää. Ota parsat pois vedestä ja valuta pikaisesti esim. talouspaperin päällä. Laita parsat suoraan lautasille tai tarjoiluastiaan ja ripottele niille suolaa ja lisäksi hieman hyvää oliiviöljyä.
Tähän aikaan vuodesta, kun parsa on ajankohtaista, sitä kannattaa tietenkin ilman muuta käyttää. Menin ruokakauppaan aikeissa tehdä lohisalaattia tavanomaiseen tapaani (se ohje ei ole vielä täällä blogissani) mutta vihannesosastolla söpöilleet parsaniput saivat minut muuttamaan suunnitelmia. Teinkin oikein raikkaan ja keväisen, parsaisen version savulohisaatista, ja maustoin sen tuoreella korianterilla, limellä ja green lemon -oliiviöljyllä. Viimeksi mainittu oli Pariisin tuliaisia, ja nyt jo harmittaa ettei tuota herkkua tullut ostettua yhtä pientä pakkausta enempää, sillä se sopii aivan ihanasti muun muassa maustamaan salaatteja. Tavallinen, laadukas extra virgin – oliiviöljykin sopii, mutta kyllä tuo tuliaisöljy teki hyvän säväyksen! Parsan keittämisestä aina sanotaan että se on kauhean tarkkaa puuhaa ja vaatii sen sellaisen korkean parsakattilan. Varmasti sellainen olisikin hieno ja kätevä, mutta eipä sellaista keittiön kaapistani löytynyt, niin että kiehautin parsat tavallisessa paistokasarissa lappeellaan, ja ihan hyvin onnistuivat. Tosin yllätyin kuinka nopeasti ne valmistuivat, niiden kiehuessa ei siis tosiaan kannata jäädä uneksimaan ja muuta puuhailemaan, sillä parista minuutista on ainoastaan kyse. Ylikypsä parsa on vetistä. Tein salaatin taas suoraan lautasille, koska niin on kätevintä kun tekee yhdelle tai kahdelle. Tässä on ohje nyt kahdelle.
Ystävystyin lampaanlihan kanssa vähän aikaa sitten, kun Janilla sattuu olemaan hyvä intialainen keittokirja. Suomensin kyseisestä englanninkielisestä opuksesta muutamia ohjeita, ja eräs lihapullaohje vaikutti kokeilemisen arvoiselta. Samasta kirjasta löytyi ihana lisäkkeen ohje, ja mikä parasta, kaikki raaka-aineet olivat ihan tavallisia ja hyvin saatavilla tavallisesta ruokakaupasta. Ainoa mitä ei ihan joka marketista saa, on juuri lampaan jauheliha. Tai no, itse asiassa Pirkka-merkkisenä on pieniä pakastepakkauksia joissakin K-kaupoissa, mutta onhan tuore aina vaivattomampaa ja tunnelmallisempaa. Onneksi lähikauppamme sattuu olemaan Pyynikintorin Liha, jonka valikoimiin tämä maukas lihatuote usein kuuluu. Lihakauppiaani Keijo siis perkasi, jauhoi ja laittoi puoli kiloa pakettiin (tuntuu ihanalta tulla niin henkilökohtaisesti palvelluksi lihaosastolla – ihan toista kuin se 400 gramman vakumoidun sika-nauta-paketin ostaminen muiden identtisten sika-nauta-pakettien joukosta!). Muita keskeisiä raaka-aineita olivat nykyään joka kaupasta saatava ukkelijugurtti (tiedättehän, se paksu turkkilainen litran pänikässä myytävä jugurtti, jossa on partaisen ukkelin kuva), tomaattimurska (Mutti Polpa on parasta) ja sipuli, valkosipuli, tuore chili, korianterinlehdet sekä inkivääri. Lisäkkeeseen tarvittiin niinkin arkisia raaka-aineita kuin porkkanaa ja pakasteherneitä! Maustekaapista tarvittiin vielä garam masalaa, kurkumaa, jauhettua kuminaa ja korianteria, sekä suolaa ja pippuria.
Valmistaminen sujui kommelluksitta – varmaankin hyvien esivalmistelujen ansioista. Minusta on mukavaa ottaa heti kaikki tarvittavat välineet esille, laittaa kaikki raaka-aineet valmiiksi, silputa ja lajitella ne, ja lukea ohjeet muutaman kerran läpi kypsymisaikojen synkronoimiseksi. Inkiväärin raastamisesta meinasi tulla kriisi kun tuo vietävä lipsahti sormien välistä sillä seurauksella että raastoin melkein peukalooni, mutta muuten ruoka valmistui mukavassa ajassa ja ilman vastoinkäymisiä ja sen kummempaa äpättämistä.
