Kesäruokaraporttia pukkaa (päivitys blogissa, rasti seinään!), vaikka täytyy sanoa että ruuanlaitosta suurin innostus on nyt kukistunut helteisiin. Paljolti ollaan syöty pelkkiä salaatteja ja kylmiä ruokia, mutta eilen oli ihan pakko keittää kalasoppa, kun kaupassa ihanat kotimaiset kukkakaalit ja parsakaalit niin houkuttelivat! Tässä ohjeessa nyt ei ole mitään ihmeellistä, mutta kyllä tuore kala ja tuoreet kotimaiset kesäkasvikset toimivat niin hienosti, varsinkin kun laittaa kermaa, voita ja suolaa… Oli niin hyvää että poltin kieleni ja hiki tuli syödessä, kun lämmintä on sisällä varmaan lähemmäs 30 astetta. Onneksi keitto valmistui nopeasti, niin ettei hellan ääressä kauaa tarvinnut kuumissaan äheltää. Kalaa ostaessa helteellä täytyy olla tietenkin tarkkana että kala on tuoretta ja että sen saa nopeasti ja tarvittaessa kylmäkassissa kuljetettua kotiin. Myös nahka kannattaa jättää kauppaan, jos kalaa vaan on mahdollista ostaa irtotiskistä (helle + kalannahka biojäteastiassa = huono idea). Parasta tietenkin olisi jos tällaista soppaa voisi laittaa mökillä itse pyydetystä tuoreesta kalasta. Tämän kesän parhaimpiin kuuluvia herkkuja onkin ollut mökillä isän pyydystämä siika, savustuspöntössä aromaattiseksi ja pehmeäksi jalostunut. Oikeata lähi-gourmet-ruokaa! Mutta tässäpä nyt tämä sopan ohje. Perinteisen kaltainen, paitsi että perunan tilalla on käytetty parsa- ja kukkakaalia ja makua antaa lisäksi palsternakka. (Sulhon mielestä se sopi erityisen hyvin.) Tilliä ei sovi unohtaa!
Kalakeitto
- n. 400 g lohta tai muuta sopivaa kalaa fileenä (nahka poistettu)
- 1 pieni kukkakaali
- 1 pieni parsakaali
- 2-3 kesäporkkanaa
- pieni pala palsternakkaa
- 1 iso sipuli
- 2 dl kuohukermaa
- vettä
- nokare voita
- tuoretta tilliä
- suolaa
- mustapippuria
Pilko parsakaalit ja kukkakaalit pieniksi nupuiksi ja paloittele porkkanat ja palsternakat. Kuutioi sipuli karkeahkosti ja kuullota sitä voissa suuressa kattilassa. Laita vedenkeittimellinen vettä porisemaan sillä aikaa. Kun sipuli on läpikuultavaa, lisää muut kasvikset ja pyöräyttele niitä voissa vähän aikaa. Lisää (kuumaa) vettä niin että kasvikset peittyvät. Anna porista n. 5 minuuttia.
Silppua tuoretta tilliä. Poista kalasta suurimmat ruodot ja kuutioi. Lisää kerma ja kalapalat keittoon ja sekoita kevyesti. Lisää suolaa – suolan maku saa kalakeitossa olla mielestäni ihan tuntuva – ja rouhittua mustapippuria sekä silputtua tilliä. Laita miedolle lämmölle ja anna kiehahtaa hetken aikaa, kunnes kala on kypsää ja kasvikset sopivia – melkein kypsiä, napakoita. Tarkista suolan määrä ja lisää tarvittaessa.
Sitten on pakko kertoa eräästä salaatista, jonka ohjeen bongasin jostain naistenlehdestä. Alkuperäisessä ohjeessa oli käytetty punakaalia, mutta minulla oli tavallista varhaiskaalia, joten laitoin sitä. Salaatin juju on paahdetussa mantelissa ja voissa sekä raikkaissa korianterinlehdissä. Teimme brunssille mm. makkaroiden kyytipojaksi, ja täytyy sanoa että teemme kyllä uudestaankin! Kuvaa ei nyt tähän hätään ole, mutta valmistaminen on helppoa.Paahdetusta manteleista ja voista tuli ihana tuoksu! Tässä ohje kahdelle!
Mantelinen kaali-porkkanasalaatti
- varhaiskaalia tai punakaalia (n. 1/2 pienehköstä kerästä)
- 2-3 kesäporkkanaa
- pari kourallista mantelilastuja
- iso nokare voita
- tuoreita korianterinlehtiä
- suolaa
- oliiviöljyä
- n. 1 rkl sitruunamehua
Paahda manteleita kuivalla pannulla välillä sekoitellen, kunnes ne saavat kullanruskean värin. Siirrä pois liedeltä, lisää iso nokare voita ja sekoittele, jätä jäähtymään (älä anna voin ruskistua).
Silppua veitsellä tai höylää juustohöylällä kaalia kulhoon. Silppua korianteria joukkoon. Pese porkkanat ja vuole niistä lastuja kaalin sekaan esim. kuorimaveitsellä tai juustohöylällä. Lisää sitruunamehua ja hieman oliiviöljyä kostukkeeksi ja ripottele hieman suolaa. Lisää lopuksi jäähtyneet mantelilastut ja sekoita hyvin. Salaatti on valmis!
Oikeastaan tätä ruokaa kutsutaan meillä kotoisasti vaan jauhelihapöperöksi. Tämä on sellainen paistos jossa liha ja vihannekset on yhdistetty, eikä siis kaipaa mitään lisäkettä. Sain tämän ohjeen (ja osuvan pöperö-nimityksen) siskoltani pari vuotta sitten. Tämä on alun perin intialaisesta keittokirjasta, mutta siskoni oli ohjetta hieman muokannut korvaamalla perunan palsternakalla, ja minä taas olen tehnyt omat viritykseni tähän. Lähinnä oikaissut muutamassa kohtaa ja jättänyt jonkun kaupasta vaikeasti löydettävän mausteen pois ja lisännyt ehkä joidenkin mausteiden määrää. Tämä on yksinkertainen ja nopea ruoka (siis jopa minun mittapuullani, oikeasti nopea!). Tämä on myös käsittämättömän maukasta! Unohdan ihan välillä että tällainenkin ruoka on repertuaarissani, ja sitten kun teen tätä niin olen aina vallan huuli pyöreänä, että näinkö hyvää tämä on. Miehenikin arvostaa kovin tämän ruuan mausteisuutta sekä helposti syötävää koostumusta – ei ole turhaa pilkkomista vaan ruuan voi vaan lappaa suuhunsa. Kukkakaalia vierastaville taas tämä voi olla varsinainen herätys, sillä tässä, niin kuin yleensäkin intialaisissa ruuissa, kukkakaali on rapeaa ja mausteista eikä ollenkaan sellaista vetistä mössöä, josta useat ovat kukkakaali-inhonsa alun perin saaneet. Pakastekukkakaali sopii tähän muuten aivan hyvin, taitaapa jopa olla niin että käytän itse sitä aivan pääsääntöisesti tätä ruokaa valmistaessani.
