Tämä on maukas ja ruokaisa salaatti, joka pitää nälän pitkään loitolla. Tölkkipavut ja tonnikala ovat käteviä koska niitä voi ostaa varastoon, ja näin helteelläkään ne eivät pilaannu varastossa. Valkoiset pavut, kikherneet tai muut vastaavat sopivat tähän salaattiin. Me olemme käyttäneet ainakin joskus sitä Go green -merkkista luomupapusekoitusta jota myydään pahvitetrassa. Lehtipersilja antaa tähänkin ruokaan runsaasti makua, ja valkosipuliakin voi kastikkeeseen laittaa (ei ole välttämätön). Tämä salaatti kannattaa valmistaa suoraan pöytään, ei siis kovin ajoissa ennen tarjoilua, koska pavuista ja muista aineksista irtoaa nestettä joka vetistää salaatin helposti. Vetisyyttä voi yrittää ehkäistä poistamalla tomaatista siemenet ja valuttamalla pestyt salaatit, pavut ja tonnikalat huolella. Sitruunamehun kanssakaan ei ehkä kannata lotrata. Jos tuoretta pinaattia ei ole saatavilla, voi ihan hyvin käyttää esim. romainea tai keräsalaattia. Pinaatti on silti tähän parasta! Kuvassa olevassa salaatissa ei valitettavasti ole pinaattia kun sitä ei juuri silloin ollut saatavana. Tämä käy kesällä hyvin lounaaksi tai iltapalaksi, ja myös piknikkieväänä olemme tätä kokeilleet. Tiiviit Tupperware-kulhot ovat kätevyyden huippu. Jälkiruuaksi sopii esimerkiksi rahka tuoreista mansikoista ja nektrariineista, mm… Näin kesällä tulee hedelmiä ja marjoja syötyä enemmän, kun helteillä ei jaksa aina tehdä lämmintä ruokaa, ja hedelmät ja marjat ovat juuri parhaimmillaan. Nektariinit ovat makeita, mutta minulle ainakin sopivat kohtuudellä käytettynä.
Tonnika-papusalaatti
- n. 100 g tuoretta pinaattia
- 2 tlk tonnikalaa (paloina)
- 1 tlk valkoisia papuja tai muita papuja
- 3 tomaattia
- n. 20 cm pätkä kurkkua
- 1 paprika
- lehtipersiljaa
- hieman punasipulia
- oliiviöljyä
- sitruunamehua
- suolaa
- mustapippuria
Huuhtele ja kuivaa ainekset ja revi pinaattia suureen kulhoon. Valuta pavut ja tonnikala huolellisesti. Kuutioi kurkkua ja paprikaa ja silppua hieman punasipulia ja reilusti lehtipersiljaa. Poista tomaateista mehu ja siemenet ja kuutioi. Sekoita ainekset suuressa kulhossa ja mausta sitruunamehulla, suolalla ja pippurilla sekä kostuta hieman oliiviöljyllä. Sekoittele huolellisesti ja tarjoile.
Terassilla käynnit ovat tälle kesälle jääneet väliin, vaikka terassisäitä on kyllä piisannut. Suosin tietenkin vähäsokerisia juomia, joista suosikkini on valkoviinispritseri – kuivaa valkkaria jäillä ja soodavedellä, mieluiten tuopista. Oikea sekoitussuhde on yllättävän tärkeä, ettei juoma maistu ainoastaan vähän laimennetulta valkoviiniltä. Happoja pitää olla kunnolla, mutta jäitä ei saa olla liikaa ettei juoma vallan väljähdy. Hyvä sääntö on, että tuoppiin laitetaan 12 cl kuivaa tai puolikuivaa valkoviiniä (esim. Rieslingiä), korkeintaan yksi kauhallinen jäitä ja loput oikein pirskahtelevaa soodavettä. Kotona olemme kokeilleet raikkaita kesäjuomia muun muassa limestä ja verigreipistä. Sain tuon verigreippi-idean oikeastaan anopilta (kai voi jo näin sanoa vaikka pääsen virallisesti sukuun vasta parin viikon päästä), vaikkakin hänen saunajuomatarjoilunsa oli miellyttävästi alkoholiton versio: tuoreista appelsiineista ja verigreipistä puristettua mehua mustikkakivennäisvedellä lantrattuna, joukossa jäitä. Juoma kannattaa valmistaa isoon kannuun. Tuo mustikkakivennäisvesi (Bonaqua) sopi hyvin, mutta varmaan muutkin makuvissyt sopivat hyvin. Sellainen raparperi-mansikka voisi olla aika passeli appelsiinin ja greipin kanssa. Siinäpä kelpo juoma limpparin sijasta, kelpaa minullekin! Sopii takuulla myös alkoholittomaksi booliksi vaikka kesäjuhliin. Siispä sitruspuristinta ostamaan…
Raikas verigreippidrinkki
- 1/2 verigreipin mehu
- 4 cl votkaa
- 4-5 jääkuutiota
- kivennäisvettä
Drinkki on raikkaimmillaan kun valmistat sen jääkaappikylmistä aineksista, eli votkapulloakin kannattaa säilyttää kylmässä. Valmista juoma korkeaan lasiin. Purista verigreipin mehu ja kaada se lasiin jäiden päälle. Lisää votka ja kuplavesi ja sekoita kevyesti. Tämä on erittäin hyvää myös alkoholittomana.
Limedrinkki
- 1/2-1 lime
- tuoreita mintunlehtiä
- 4 cl vaaleaa rommia (light) tai votkaa
- jäitä tai jäämurskaa
- kivennäisvettä
Lohko 1/2-1 limeä drinkkiä kohden. Murskaa se ison lasin pohjalle mintunlehtien kanssa jollain asiaankuuluvalla välineellä (minä olen käyttänyt morttelin nuijaa). Lisää jäät tai jäämurska ja mittaa rommi tai votka päälle ja lantraa kuplavedellä. Tämä on melkein kuin mojito, mutta koska mojitoon käytetään kai sokeria, niin sitten tämä ei ole sitä. Väitän että tämä on raikkaampaa ja parempaa kuin kaupan esanssisiiderit, vaikka olisivatkin sokerittomia.
Tällä viikolla olen saanut nauttia ylellisistä töistä kotiinpaluista, kun mies on ollut vähintään jo sipulia pilkkomassa joka ilta. Tiistaina odotti puolivalmis kaalimooses (ks. blogimerkintä maaliskuulta) jo kattilassa, eikä siihen minun sitten enää kannattanut väliin puskeutua selvää asiaa sotkemaan. Ruoka valmistui käden käänteessä ja minä sain vain odotella sohvalla köllötellen. Oli muuten erinomaista. Miksi toisen tekemä ruoka maistuu paremmalta kuin omatekemä?
Kuumenna paistinpannulla voin ja öljyn seosta ja ruskista siinä makkarapalat melko reippaalla lämmöllä. Kun makkarat ovat saaneet hieman väriä, lisää ne soppakattilaan. Lisää myös osa lehtipersiljasta ja sekoittele. Jos näyttää kovin paksulta, lisää vielä vettä. Kypsennä kannen alla miedolla lämmöllä poreillen n. 30 minuuttia tai kunnes juurekset ovat pehmenneet. Lisää suolaa ja mustapippuria maun mukaan ja koristele lopulla lehtipersiljalla.
Syksy on tullut! Minä tykkään siitä, kun saa ruveta käyttämään paksuja sukkahousuja ja trenssiä ja huiveja ja käsineitä. Ilma on raikkaampi ja luonto värikkäämpi kuin kesällä. Olkoonkin että säät ovat olleet paikoin vielä varsin kesäiset, niin minusta nyt on jo syksy ja hyvä niin. Kesäloma oli minun kohdallani ilmeisesti tarpeeksi pitkä, kun loppua kohden alkoi tuntua että ei enää jaksaisi lomailla.
Puhdistin kantarelleista enimmät mullat ja roskat ja huuhtelin ne lävikössä kylmällä vedellä, niin että niistä tuli oikein kauniita ja puhtaita. Höyrytin niistä paistinpannulla enimmät nesteet pois, ja laitoin syrjään odottamaan siksi aikaa kun kuullotin sipulia ja kesäkurpitsaa. Philadelphia-tuorejuustoa lotrasin sekaan koko paketillisen. Jälkeenpäin tuli mieleen että parmesaaniraastettakin olisi annoksen päälle voinut laittaa, se sopii varmastikin. Kotimaiset kesäkurpitsat ovat ainakin vielä kaupoissa, joten niitä kannattaa suosia, ovat aivan ihania! Pienet ovat parempia, joten vaikka tässä ilmoitetaan määräksi 1 iso, niin kannattaa mieluummin käyttää 2-3 pientä, jos sellaisia näpäköitä onnistuu löytämään. Tein tätä muhennosta jo joskus viime viikolla, joten määrät voivat olla aika lailla suuntaa-antavia, mutta suunnilleen näin sen tein:
Oikeastaan tästä ruuasta on jo yksi versio täällä blogissani (jauhelihatäytteiset munakoisot), mutta laitan tämän tänne silti, koska tällainen kasvisversio on nyt ehdottomasti ajankohtainen: kauden kotimaiset kasvikset ovat saatavilla! Ensi alkuun täytyy kuitenkin vuodattaa lievää torikateutta. Asioin viikonvaihteessa Turun suurella vanhalla kauppatorilla, jossa toinen toistaan ihanammat myyntikojut pullistelivat salaatteja, yrttejä, vihanneksia, hedelmiä ja marjoja, ja asiakkaita oli vilisemällä. Tampereella torikulttuuri on sanalla sanoen takapajuista Turkuun verrattuna. Otin tänään ihan asiakseni tutkia mitä Laukontorilla on tarjolla – Tammelantori-ekskursion tehnen tällä viikolla myöhemmin. Myyjiä oli Turun toriin verrattuna paljon vähemmän, eikä asiakkaitakaan ollut ruuhkaksi asti. Tori on toki paljon pienempikin kuin Turussa. Valikoima rajoittui tavallisimpiin kauden vihanneksiin ja marjoihin. Ei ollut yrttejä, salaatteja eikä mitään hedelmiä (lukuunottamatta kirsikoita), eikä puhettakaan esimerkiksi kotimaisesta munakoisosta. Laukontorin hinnat olivat myös korkeammat kuin Turun kauppatorilla. Ostin paprikaa, kesäsipulia ja kesäporkkanoita sekä punajuuria, joita ajattelin laittaa borssikeittoon tässä jonain päivänä. Turusta lähtiessäni ostin kassillisen vihanneksia, mm. kukkakaalia, tomaatteja, aromaattista lehtipersiljaa ja sydänsalaattia. Toivottavasti Tampereen torivihannestarjonta ei ainakaan huonone tulevaisuudessa. Turussa torielämällä on tietenkin pitkät perinteet ja tori on oikeastaan koko kaupungin sydän. Tampereella keskustori on sen sijaan kesäisin pyhitetty nakkifakiirille, muikunpaistajille, kaikenlaisille rihkama- ja t-paitamyyjille ja paljon parjatuille kaljateltoille, ja varsinaiset vihannestorit sijaitsevat sivummalla asiakasvirroista. No, pitää nauttia siitä vähästä mitä on tarjolla. Mutta voitteko kuvitella, että kaupassa esimerkiksi kotimaiset paprikat maksavat n. 4,50/kg, ja Turun kauppatorilla ostin erinomaisia yksilöitä 1,50€ kilohintaan?!
Lehtipersiljassa on aivan mahtava maku! Paljon voimakkaampi ja melko erilainen kuin tavallisessa kähäräisessä persiljassa. Tuoksu on suorastaan alkuvoimainen. Sitä kannattaa ehdottomasti kokeilla, jos se ei ole vielä repertuaarissa. Lehtipersilja kannattaa lisätä ruokaan ajoissa, koska se antaa makunsa kunnolla vasta kuumennettaessa, toisin kuin esimerkiksi basilika joka lisätään vasta lopuksi etteivät sen eteeriset öljyt ehdi haihtua liiaksi. Juustoa pitää myös ilman muuta tässä ruuassa olla. Mozzarellaa voi laittaa, mutta melkeinpä parhaiten sopii hyvä feta. Minä laitoin Stockmannin herkkuosastolta ostamaani Minerva-fetaa, jonka valmistukseen on käytetty ainoastaan lampaan- ja vuohenmaitoa, ja se oli todella hyvää. Lisäksi tein sydänsalaatista vihersalaatin, jonka maustoin ainoastaan suolalla, pippurilla, omenaviinietikalla ja oliiviöljyllä. Ruokailin tällä kertaa yksin, kun mies on työmatkalla (aika tylsää syödä yksinään, ei ollut ketään kehumassa kuinka hyvää ruoka on!). Pahoittelen myös kuvien tavallista huonompaa laatua, joka johtuu siitä että parempi kamera on miehen mukana reissussa ja jouduin turvautumaan pikku-Canoniin. En ihan jaksanut syödä kerralla tätä koko annosta, eli tämä on – ruokahalusta riippuen – yhdelle tai kahdelle.
Imam bayildi