Kesäruokaraporttia pukkaa (päivitys blogissa, rasti seinään!), vaikka täytyy sanoa että ruuanlaitosta suurin innostus on nyt kukistunut helteisiin. Paljolti ollaan syöty pelkkiä salaatteja ja kylmiä ruokia, mutta eilen oli ihan pakko keittää kalasoppa, kun kaupassa ihanat kotimaiset kukkakaalit ja parsakaalit niin houkuttelivat! Tässä ohjeessa nyt ei ole mitään ihmeellistä, mutta kyllä tuore kala ja tuoreet kotimaiset kesäkasvikset toimivat niin hienosti, varsinkin kun laittaa kermaa, voita ja suolaa… Oli niin hyvää että poltin kieleni ja hiki tuli syödessä, kun lämmintä on sisällä varmaan lähemmäs 30 astetta. Onneksi keitto valmistui nopeasti, niin ettei hellan ääressä kauaa tarvinnut kuumissaan äheltää. Kalaa ostaessa helteellä täytyy olla tietenkin tarkkana että kala on tuoretta ja että sen saa nopeasti ja tarvittaessa kylmäkassissa kuljetettua kotiin. Myös nahka kannattaa jättää kauppaan, jos kalaa vaan on mahdollista ostaa irtotiskistä (helle + kalannahka biojäteastiassa = huono idea). Parasta tietenkin olisi jos tällaista soppaa voisi laittaa mökillä itse pyydetystä tuoreesta kalasta. Tämän kesän parhaimpiin kuuluvia herkkuja onkin ollut mökillä isän pyydystämä siika, savustuspöntössä aromaattiseksi ja pehmeäksi jalostunut. Oikeata lähi-gourmet-ruokaa! Mutta tässäpä nyt tämä sopan ohje. Perinteisen kaltainen, paitsi että perunan tilalla on käytetty parsa- ja kukkakaalia ja makua antaa lisäksi palsternakka. (Sulhon mielestä se sopi erityisen hyvin.) Tilliä ei sovi unohtaa!
Kalakeitto
- n. 400 g lohta tai muuta sopivaa kalaa fileenä (nahka poistettu)
- 1 pieni kukkakaali
- 1 pieni parsakaali
- 2-3 kesäporkkanaa
- pieni pala palsternakkaa
- 1 iso sipuli
- 2 dl kuohukermaa
- vettä
- nokare voita
- tuoretta tilliä
- suolaa
- mustapippuria
Pilko parsakaalit ja kukkakaalit pieniksi nupuiksi ja paloittele porkkanat ja palsternakat. Kuutioi sipuli karkeahkosti ja kuullota sitä voissa suuressa kattilassa. Laita vedenkeittimellinen vettä porisemaan sillä aikaa. Kun sipuli on läpikuultavaa, lisää muut kasvikset ja pyöräyttele niitä voissa vähän aikaa. Lisää (kuumaa) vettä niin että kasvikset peittyvät. Anna porista n. 5 minuuttia.
Silppua tuoretta tilliä. Poista kalasta suurimmat ruodot ja kuutioi. Lisää kerma ja kalapalat keittoon ja sekoita kevyesti. Lisää suolaa – suolan maku saa kalakeitossa olla mielestäni ihan tuntuva – ja rouhittua mustapippuria sekä silputtua tilliä. Laita miedolle lämmölle ja anna kiehahtaa hetken aikaa, kunnes kala on kypsää ja kasvikset sopivia – melkein kypsiä, napakoita. Tarkista suolan määrä ja lisää tarvittaessa.
Sitten on pakko kertoa eräästä salaatista, jonka ohjeen bongasin jostain naistenlehdestä. Alkuperäisessä ohjeessa oli käytetty punakaalia, mutta minulla oli tavallista varhaiskaalia, joten laitoin sitä. Salaatin juju on paahdetussa mantelissa ja voissa sekä raikkaissa korianterinlehdissä. Teimme brunssille mm. makkaroiden kyytipojaksi, ja täytyy sanoa että teemme kyllä uudestaankin! Kuvaa ei nyt tähän hätään ole, mutta valmistaminen on helppoa.Paahdetusta manteleista ja voista tuli ihana tuoksu! Tässä ohje kahdelle!
Mantelinen kaali-porkkanasalaatti
- varhaiskaalia tai punakaalia (n. 1/2 pienehköstä kerästä)
- 2-3 kesäporkkanaa
- pari kourallista mantelilastuja
- iso nokare voita
- tuoreita korianterinlehtiä
- suolaa
- oliiviöljyä
- n. 1 rkl sitruunamehua
Paahda manteleita kuivalla pannulla välillä sekoitellen, kunnes ne saavat kullanruskean värin. Siirrä pois liedeltä, lisää iso nokare voita ja sekoittele, jätä jäähtymään (älä anna voin ruskistua).
Silppua veitsellä tai höylää juustohöylällä kaalia kulhoon. Silppua korianteria joukkoon. Pese porkkanat ja vuole niistä lastuja kaalin sekaan esim. kuorimaveitsellä tai juustohöylällä. Lisää sitruunamehua ja hieman oliiviöljyä kostukkeeksi ja ripottele hieman suolaa. Lisää lopuksi jäähtyneet mantelilastut ja sekoita hyvin. Salaatti on valmis!
Minulla oli eräänä arkipäivänä poikkeuksellisen paljon aikaa, niin että tein vähän astetta paremman illallisen. Lähikauppiaalla sattuu olemaan usein kuhaa, ja se on siellä kilohinnaltaan noin kympin edullisempaa kuin esimerkiksi Sokosen herkussa, niin että ostan sitä siitä aina silloin tällöin. Ostin puolen kilon nahattoman fileen ja päätin sitten tehdä sille oikein fiinit vihanneslisäkkeet. Toiseen laitoin parsakaalia, palsternakkaa ja porkkanaa, ja toiseen sipulia, paprikaa ja kesäkurpitsaa. Ensin mainittu toimi paremmin kuhan kanssa, mutta molemmat ovat hyviä ja helppoja lisäkkeitä. Tein molempia lisäkkeitä hyvin pienet määrät kun halusin testata kerralla kahta erilaista, mutta laitan nyt vain nuo raaka-aineet ja valmistusohjeen näkyviin, määrät voi sitten suhteuttaa ruokailjoiden mukaan. Ensin mainittu lisäke vaatii hieman pidemmän valmistusajan, kun taas toinen valmistuu hyvinkin nopeasti. Kuhan valmistin yksinkertaisesti uunissa. Maustoin sitruunamehulla, suolalla ja pippurilla sekä muutamalla voinokareella ja tuoreella tillisilpulla. Muuta ei tarvittu kun oli hyvät raaka-aineet! Valmistusaika riippuu tietenkin fileen paksuudesta ja koosta. Paistoin n. 180 asteessa, mutta paistoaikaa en huomannut taaskaan mitata (anteeksi suurpiirteisyyteni!), lienee 20-25 minuutin hujakoilla. Pienemmät fileet valmistuvat 15 minuutissa.
Linssit ovat nykyään melko tavallinen näky ruokapöydässämme. Toistaiseksi osaan muutaman hyvän linssiruokalajin, mutta lisää on kehitteillä. Intialaisessa keittokirjassani toki on paljonkin linssiruokia, ja yksi suosikeistani on broileri-linssipata johon tulee melko paljon chiliä ja lisäksi muun muassa tomaattia, tuota lempikasvistani. Eilen tehtiin sellaista kahden makkaran pataa, johon tuli runsaasti juureksia ja punaisia linssejä. Makkaroina käytimme braatwurstia ja chorizoa, ja erityisen hyvää makua pataan antoi lipstikka! Sehän on kuuluisa luontaisesta lihaan sointuvasta aromistaan, ja on ikään kuin luonnon oma liemikuutio, paitsi että parempi! Teimme tätä ison satsin, niin että tästä sai suunnilleen viisi annosta. Pataruoka on siitäkin kätevää että sitä on nopeaa lappaa suuhunsa (joidenkin mielestä tämä on etu) ja myöskin helppoa lämmittää seuraavana päivänä kattilassa. Mitään sen kummempaa lisäkettä emme tälle tehneet, ainoastaan turkkilaista jugurttia, siis ukkelijugurttia, laitettiin annokseen nokareen verran täyteläisyyttä tuomaan. Tässä on paljon samaa henkeä kuin taannoin esittelemässäni makkarakeitossa, mutta tämä on astetta tuhdimpaa, kun tässä on käytetty kahta makkaraa ja lisäksi noita linssejä, ja tätä syötiin kyllä ihan haarukalla ja veitsellä eikä lusikalla. Chiliä sen sijaan laitoin tähän melko säästeliäästi, vaikka mieheni varmaan olisikin pitänyt hieman tulisemmasta. Minusta sitä chiliä ei tarvitse ihan joka ruuassa niin kauheasti olla.
Toinen uusi hankinta keittiössämme on teekalusto. Ostimme Marimekon Oiva-sarjan teepannun sekä neljä teekuppiparia, koska melkein joka ilta keitämme iltateetä. Marimekon teepannussa on todella kätevä haudutussysteemi, ja pannu ja koko kalusto ovat lisäksi tosi nätit. Vähensin kahvinjuontia jokin aika sitten, ja nyt varsinkin tulee keiteltyä teetä sitten sitäkin useammin. Forsmanin irtoteetä on meillä kaapissa melko valikoima, suosikkejamme ovat mm. virkistävä Mate-hauduke, mieto ja kofeiiniton Aavikkokerma-rooibos, musta ja bergamotilta tuoksuva English blend, punainen ja hedelmäinen Hibiscus sekä intialainen Chai latte, jota nautitaan maidon kanssa. Myös minttuteetä keittelemme silloin tällöin, ja sekin on hyvää, mutta Forsmanin irtoteevalikoimassa en ole minttua tavannut. Rooibos varsinkin on pehmeää eikä tippaakaan kitkerää – sitä rupesin juomaan silloin kun pyristelin irti sokerikoukusta. Vihreät ja tavalliset mustat teet kun mielestäni silloin kaipasivat makeutusta.
Pyhäinpäivänä meillä oli ruokapöydässä erityisesti kauden kotimaisia kasviksia. Itse pääruoka – jauhelihapihvit – ovat sinänsä arkinen ja helppo juttu, mutta lisukkeet tekivät tästä ateriasta hienon: höyrytettyä ruusukaalia, värikkäitä uunijuureksia ja kermaista kantarellimuhennosta. Nämä lisukkeet sopivat tietenkin monenlaiselle liharuualle. Mielestäni tässä yhdistelmässä on hienoa se että siinä yhdistyvät vihreät vihannekset ja puna-kelta-oranssi juuresyhdistelmä, joka on monipuolinen ja tyydyttää sekä näkö- että makuaistia. Ruusukaalit sopivat erinomaisesti muuten myös aikaisemmin esittelemäni punajuuri-sinihomejuustokiusauksen kanssa, ja lopputulos on peräti juhlava, varsinkin jos valitsee lihaksi jotain hienompaa kuin jauhelihaa. Nyt viime aikoina olen en ole useinkaan ehtinyt mistään uutuuksista kirjoittamaan, ja huomasin että viimeisimmät sattuvat kaikki olemaan jauheliharuokia, mutta tässä kirjoituksessa onkin nyt huomio näissä lisäkkeissä. Ja jauheliha nyt on vain meillä usein käytössä arkisin.
Uunijuureksiin voi laittaa tietenkin mitä tahansa juureksia ja lisäksi sipulia ja valkosipulia. Minä valitsin tällä kertaa punajuurta, porkkanaa, selleriä ja palsternakkaa. Nauriita ei ollut tällä erää edes saatavilla, mutta lanttuahan tietenkin voisi esimerkiksi laittaa. Mausteeksi riittivät rosmariini, suola ja pippuri. Valkosipuli tekee hyvän säväyksen. Minulla on tällä hetkellä erityisen mehukkaita ja maukkaita valkosipulinkynsiä ostettuna suoraan mökkipaikkakuntamme luomuviljelijältä. On aika lailla eri tavalla makua kuin jossain Kiinasta asti rahdatuissa etäisissä sukulaisissaan… Ruusukaalit ovat juuri nyt ihania, mutta varmaan pakastettujakin voi ihan hyvin varsinkin sitten myöhemmin talvella käyttää. Kantarellimuhennos valmistui nopeasti pakastetuista itse kerätyistä kantarelleista. Sitä en kyllä onnistunut tekemään täysin tärkkelyksettä, koska halusin paksun koostumuksen, mutta ei tämän vertaiseen tietenkään paljoa sitä suurusta edes tarvita. Jokaisen oma valinta on sitten, että haluaako senkään vertaa käyttää. Kuohukermalla, voilla ja sipulilla silasin, herkullista tuli.
Ruusukaalit
Rupesi tuossa eräänä päivänä haluttamaan jotain perusruokaa, jotain oikein mummulamaista. Tuli mieleen jauheliha-perunasoselaatikko. Ei kai siinä muu auttanut kuin ruveta miettimään saisiko siitä juuresversion. Tästä on taas todettava, että tämä ruoka on varmaan pikemminkin hyvä- kuin vähähiilarinen, mutta kukin tietenkin omat rajansa tietää. Tämän ruuan valmistus olikin minulle varsin mukava prosessi, sillä loppujen lopuksi osallistuin vain suunnitteluvaiheeseen. Itse ruoka odotti valmiina kun tulin eräänä iltana töistä. Jani oli ollut tehokas ja saanut ruuan valmiiksi juuri sopivasti – ylellisyyden huippu! Ruoka oli hyvin yksinkertainen mutta maukas, ja huomatkaa myös että raaka-aineet ovat perin huokeat, varsinkin jos onnistuu käyttämään kuorrutukseen jotain juuston jämäkannikoita. Juuressoseen pohjana on tästäkin blogista löytyvä selleri-porkkanasose, paitsi että lisäksi tähän on käytetty palsternakkaa ja loppuvaiheessa lisätään kananmuna. Muuten valmistusohje on samanlainen. Sitten vaan ruskistetaan jauhelihaa ja sipulia, maustetaan suolalla ja pippurilla ja laitetaan vuokaan ja juustoraastetta päälle. Lisukkeeksi ja lautaselle värin saamiseksi silpaisin vielä tomaatti-ruohosipulisalaatin pöytään, ja siinä oli hyvä arki-illallinen kasassa. Tämä meni niinsanotusti kertalinttuulla, eli kahdelta hengeltä ei jäänyt enää mitään tähteeksi santsikierrosten jälkeen. Tässä ohje!
Kuori ja paloittele juurekset ja keitä niitä väljässä vedessä kunnes ne ovat pehmeitä. Laita uuni lämpiämään 200 asteeseen. Sillä aikaa: silppua sipulia ja ruskista jauhelihaa. Lisää sipuli jauhelihan joukkoon ja paista sekoitellen kunnes on kypsää. Mausta suolalla ja mustapippurilla – mummulamaisen lopputuloksen saamiseksi kannattaa laittaa ihan reilusti, että tulee makua. Voitele uunivuoka ja raasta juustoa valmiiksi.
Oikeastaan tätä ruokaa kutsutaan meillä kotoisasti vaan jauhelihapöperöksi. Tämä on sellainen paistos jossa liha ja vihannekset on yhdistetty, eikä siis kaipaa mitään lisäkettä. Sain tämän ohjeen (ja osuvan pöperö-nimityksen) siskoltani pari vuotta sitten. Tämä on alun perin intialaisesta keittokirjasta, mutta siskoni oli ohjetta hieman muokannut korvaamalla perunan palsternakalla, ja minä taas olen tehnyt omat viritykseni tähän. Lähinnä oikaissut muutamassa kohtaa ja jättänyt jonkun kaupasta vaikeasti löydettävän mausteen pois ja lisännyt ehkä joidenkin mausteiden määrää. Tämä on yksinkertainen ja nopea ruoka (siis jopa minun mittapuullani, oikeasti nopea!). Tämä on myös käsittämättömän maukasta! Unohdan ihan välillä että tällainenkin ruoka on repertuaarissani, ja sitten kun teen tätä niin olen aina vallan huuli pyöreänä, että näinkö hyvää tämä on. Miehenikin arvostaa kovin tämän ruuan mausteisuutta sekä helposti syötävää koostumusta – ei ole turhaa pilkkomista vaan ruuan voi vaan lappaa suuhunsa. Kukkakaalia vierastaville taas tämä voi olla varsinainen herätys, sillä tässä, niin kuin yleensäkin intialaisissa ruuissa, kukkakaali on rapeaa ja mausteista eikä ollenkaan sellaista vetistä mössöä, josta useat ovat kukkakaali-inhonsa alun perin saaneet. Pakastekukkakaali sopii tähän muuten aivan hyvin, taitaapa jopa olla niin että käytän itse sitä aivan pääsääntöisesti tätä ruokaa valmistaessani.
