Tämä on maukas ja ruokaisa salaatti, joka pitää nälän pitkään loitolla. Tölkkipavut ja tonnikala ovat käteviä koska niitä voi ostaa varastoon, ja näin helteelläkään ne eivät pilaannu varastossa. Valkoiset pavut, kikherneet tai muut vastaavat sopivat tähän salaattiin. Me olemme käyttäneet ainakin joskus sitä Go green -merkkista luomupapusekoitusta jota myydään pahvitetrassa. Lehtipersilja antaa tähänkin ruokaan runsaasti makua, ja valkosipuliakin voi kastikkeeseen laittaa (ei ole välttämätön). Tämä salaatti kannattaa valmistaa suoraan pöytään, ei siis kovin ajoissa ennen tarjoilua, koska pavuista ja muista aineksista irtoaa nestettä joka vetistää salaatin helposti. Vetisyyttä voi yrittää ehkäistä poistamalla tomaatista siemenet ja valuttamalla pestyt salaatit, pavut ja tonnikalat huolella. Sitruunamehun kanssakaan ei ehkä kannata lotrata. Jos tuoretta pinaattia ei ole saatavilla, voi ihan hyvin käyttää esim. romainea tai keräsalaattia. Pinaatti on silti tähän parasta! Kuvassa olevassa salaatissa ei valitettavasti ole pinaattia kun sitä ei juuri silloin ollut saatavana. Tämä käy kesällä hyvin lounaaksi tai iltapalaksi, ja myös piknikkieväänä olemme tätä kokeilleet. Tiiviit Tupperware-kulhot ovat kätevyyden huippu. Jälkiruuaksi sopii esimerkiksi rahka tuoreista mansikoista ja nektrariineista, mm… Näin kesällä tulee hedelmiä ja marjoja syötyä enemmän, kun helteillä ei jaksa aina tehdä lämmintä ruokaa, ja hedelmät ja marjat ovat juuri parhaimmillaan. Nektariinit ovat makeita, mutta minulle ainakin sopivat kohtuudellä käytettynä.
Tonnika-papusalaatti
- n. 100 g tuoretta pinaattia
- 2 tlk tonnikalaa (paloina)
- 1 tlk valkoisia papuja tai muita papuja
- 3 tomaattia
- n. 20 cm pätkä kurkkua
- 1 paprika
- lehtipersiljaa
- hieman punasipulia
- oliiviöljyä
- sitruunamehua
- suolaa
- mustapippuria
Huuhtele ja kuivaa ainekset ja revi pinaattia suureen kulhoon. Valuta pavut ja tonnikala huolellisesti. Kuutioi kurkkua ja paprikaa ja silppua hieman punasipulia ja reilusti lehtipersiljaa. Poista tomaateista mehu ja siemenet ja kuutioi. Sekoita ainekset suuressa kulhossa ja mausta sitruunamehulla, suolalla ja pippurilla sekä kostuta hieman oliiviöljyllä. Sekoittele huolellisesti ja tarjoile.
Terassilla käynnit ovat tälle kesälle jääneet väliin, vaikka terassisäitä on kyllä piisannut. Suosin tietenkin vähäsokerisia juomia, joista suosikkini on valkoviinispritseri – kuivaa valkkaria jäillä ja soodavedellä, mieluiten tuopista. Oikea sekoitussuhde on yllättävän tärkeä, ettei juoma maistu ainoastaan vähän laimennetulta valkoviiniltä. Happoja pitää olla kunnolla, mutta jäitä ei saa olla liikaa ettei juoma vallan väljähdy. Hyvä sääntö on, että tuoppiin laitetaan 12 cl kuivaa tai puolikuivaa valkoviiniä (esim. Rieslingiä), korkeintaan yksi kauhallinen jäitä ja loput oikein pirskahtelevaa soodavettä. Kotona olemme kokeilleet raikkaita kesäjuomia muun muassa limestä ja verigreipistä. Sain tuon verigreippi-idean oikeastaan anopilta (kai voi jo näin sanoa vaikka pääsen virallisesti sukuun vasta parin viikon päästä), vaikkakin hänen saunajuomatarjoilunsa oli miellyttävästi alkoholiton versio: tuoreista appelsiineista ja verigreipistä puristettua mehua mustikkakivennäisvedellä lantrattuna, joukossa jäitä. Juoma kannattaa valmistaa isoon kannuun. Tuo mustikkakivennäisvesi (Bonaqua) sopi hyvin, mutta varmaan muutkin makuvissyt sopivat hyvin. Sellainen raparperi-mansikka voisi olla aika passeli appelsiinin ja greipin kanssa. Siinäpä kelpo juoma limpparin sijasta, kelpaa minullekin! Sopii takuulla myös alkoholittomaksi booliksi vaikka kesäjuhliin. Siispä sitruspuristinta ostamaan…
Raikas verigreippidrinkki
- 1/2 verigreipin mehu
- 4 cl votkaa
- 4-5 jääkuutiota
- kivennäisvettä
Drinkki on raikkaimmillaan kun valmistat sen jääkaappikylmistä aineksista, eli votkapulloakin kannattaa säilyttää kylmässä. Valmista juoma korkeaan lasiin. Purista verigreipin mehu ja kaada se lasiin jäiden päälle. Lisää votka ja kuplavesi ja sekoita kevyesti. Tämä on erittäin hyvää myös alkoholittomana.
Limedrinkki
- 1/2-1 lime
- tuoreita mintunlehtiä
- 4 cl vaaleaa rommia (light) tai votkaa
- jäitä tai jäämurskaa
- kivennäisvettä
Lohko 1/2-1 limeä drinkkiä kohden. Murskaa se ison lasin pohjalle mintunlehtien kanssa jollain asiaankuuluvalla välineellä (minä olen käyttänyt morttelin nuijaa). Lisää jäät tai jäämurska ja mittaa rommi tai votka päälle ja lantraa kuplavedellä. Tämä on melkein kuin mojito, mutta koska mojitoon käytetään kai sokeria, niin sitten tämä ei ole sitä. Väitän että tämä on raikkaampaa ja parempaa kuin kaupan esanssisiiderit, vaikka olisivatkin sokerittomia.
Minulla oli eräänä arkipäivänä poikkeuksellisen paljon aikaa, niin että tein vähän astetta paremman illallisen. Lähikauppiaalla sattuu olemaan usein kuhaa, ja se on siellä kilohinnaltaan noin kympin edullisempaa kuin esimerkiksi Sokosen herkussa, niin että ostan sitä siitä aina silloin tällöin. Ostin puolen kilon nahattoman fileen ja päätin sitten tehdä sille oikein fiinit vihanneslisäkkeet. Toiseen laitoin parsakaalia, palsternakkaa ja porkkanaa, ja toiseen sipulia, paprikaa ja kesäkurpitsaa. Ensin mainittu toimi paremmin kuhan kanssa, mutta molemmat ovat hyviä ja helppoja lisäkkeitä. Tein molempia lisäkkeitä hyvin pienet määrät kun halusin testata kerralla kahta erilaista, mutta laitan nyt vain nuo raaka-aineet ja valmistusohjeen näkyviin, määrät voi sitten suhteuttaa ruokailjoiden mukaan. Ensin mainittu lisäke vaatii hieman pidemmän valmistusajan, kun taas toinen valmistuu hyvinkin nopeasti. Kuhan valmistin yksinkertaisesti uunissa. Maustoin sitruunamehulla, suolalla ja pippurilla sekä muutamalla voinokareella ja tuoreella tillisilpulla. Muuta ei tarvittu kun oli hyvät raaka-aineet! Valmistusaika riippuu tietenkin fileen paksuudesta ja koosta. Paistoin n. 180 asteessa, mutta paistoaikaa en huomannut taaskaan mitata (anteeksi suurpiirteisyyteni!), lienee 20-25 minuutin hujakoilla. Pienemmät fileet valmistuvat 15 minuutissa.
Hiihtolomaan asti meni ennen kuin ehdin taas kirjoittamaan – pahoittelut pienestä katkoksesta ruokaohjetoimituksissa! Hektistä on ollut, eikä tälle ruokaraportointiharrastukselle ole riittänyt aikaa. Ruuatkin ovat olleet nyt enemmän tai vähemmän samoja vanhoja tuttuja, kun kiireisessä elämäntilanteessa ei keksi niin helposti uusia juttuja. Nyt vähän aikaa sitten kuitenkin pohdiskelin koko ruokavalion olemusta ja siksi nyt sitten lopultakin aloin kirjoittaa. Yksi uusi ohjekin on tarjolla, mutta ensin paasausta (hyppää yli jos haluat vaan sen ruokaohjeen).
Minulle riittää että syön sitä mitä järki sanoo ja mistä keho tykkää – ilman että asiaa täytyy enempää mutkistaa. Aloin oikein miettiä tässä eräänä päivänä, että miksi tämä on oikeastaan minulle niin helppoa ja vaivatonta. Vastaus on: keskityn siihen mikä saa oloni tuntemaan hyväksi. Laitan sellaista HYVÄÄ ruokaa, josta tulee hyvä olo, ja unohdan kaiken muun. Se on niin yksinkertaista! Miksi keskittyisin murehtimaan sitä, mitä en “saa” tai “voi” syödä (kun lopputulos olisi paha olo), tai vaivaisin päätäni sillä, mitä vieraille laittaa ruuaksi jos itse syö vähähiilihydraattisesti? Toistaiseksi olen ruokkinut vieraani pääsääntöisesti saman ruokavalion mukaan kuin meidän perheessä muutenkin syödään, eikä ole kukaan ole varmaankaan edes kiinnittänyt asiaan sen kummempaa huomiota – tai ehkä onkin, mutta valituksia ei ainakaan ole kuulunut. Tänäänkin tein niin hyvää musakaa että oksat pois.
Alkuvaiheessa, jos makeanhimo on kertakaikkiaan kestämätön, kokeile makeutusaineita (niitä jälkiruokaohjeita on netti täynnä) tai sitten voit ostaa esim. sokeritonta suklaata. Kun pääset sokerikoukusta, huomaat että sitä keinoimelääkään ei enää tee mieli, eikä sekään sitäpaitsi ole terveellistä. Alun vieroitusoireisiin niitä saattaa ehkä hetkellisesti tarvita. Mene ruokakaupan vihannesosastolle ja kerää kaikkia ihania kasviksia kärryyn. Ole kiitollinen kukkakaalista, paprikasta, munakoisosta, ruusukaalista, tuoreista yrteistä, tomaateista, avokadosta, parsasta, palsternakasta ja kaikesta muusta mahdollisesta – äläkä unohda pakastevihanneksia. Syö hyvällä omallatunnolla täysrasvaisia maitotuotteita (jos haluat), oliiviöljyä, hyviä juustoja (nam!), chorizoa, pähkinöitä ja muuta herkullista. Kun jaksat muutaman viikon, olet ylpeä itsestäsi ja tuskin haluat palata entiseen. Jos on jotain sairauksia tai pitkittyneitä vaivoja, jotka ihan selvästi liittyvät huonoon ruokavalioon, muutos ei tapahdu hetkessä, ja silloin tarvitaan pitkäjänteisyyttä. Haluatko olla pitkäjänteinen, päättäväinen ihminen, vai et? Katso vuoden päästä mitä kehosi sanoo – vieläkö haluat palata entiseen?
Thai-henkinen kanasalaatti
Oikeastaan tästä ruuasta on jo yksi versio täällä blogissani (jauhelihatäytteiset munakoisot), mutta laitan tämän tänne silti, koska tällainen kasvisversio on nyt ehdottomasti ajankohtainen: kauden kotimaiset kasvikset ovat saatavilla! Ensi alkuun täytyy kuitenkin vuodattaa lievää torikateutta. Asioin viikonvaihteessa Turun suurella vanhalla kauppatorilla, jossa toinen toistaan ihanammat myyntikojut pullistelivat salaatteja, yrttejä, vihanneksia, hedelmiä ja marjoja, ja asiakkaita oli vilisemällä. Tampereella torikulttuuri on sanalla sanoen takapajuista Turkuun verrattuna. Otin tänään ihan asiakseni tutkia mitä Laukontorilla on tarjolla – Tammelantori-ekskursion tehnen tällä viikolla myöhemmin. Myyjiä oli Turun toriin verrattuna paljon vähemmän, eikä asiakkaitakaan ollut ruuhkaksi asti. Tori on toki paljon pienempikin kuin Turussa. Valikoima rajoittui tavallisimpiin kauden vihanneksiin ja marjoihin. Ei ollut yrttejä, salaatteja eikä mitään hedelmiä (lukuunottamatta kirsikoita), eikä puhettakaan esimerkiksi kotimaisesta munakoisosta. Laukontorin hinnat olivat myös korkeammat kuin Turun kauppatorilla. Ostin paprikaa, kesäsipulia ja kesäporkkanoita sekä punajuuria, joita ajattelin laittaa borssikeittoon tässä jonain päivänä. Turusta lähtiessäni ostin kassillisen vihanneksia, mm. kukkakaalia, tomaatteja, aromaattista lehtipersiljaa ja sydänsalaattia. Toivottavasti Tampereen torivihannestarjonta ei ainakaan huonone tulevaisuudessa. Turussa torielämällä on tietenkin pitkät perinteet ja tori on oikeastaan koko kaupungin sydän. Tampereella keskustori on sen sijaan kesäisin pyhitetty nakkifakiirille, muikunpaistajille, kaikenlaisille rihkama- ja t-paitamyyjille ja paljon parjatuille kaljateltoille, ja varsinaiset vihannestorit sijaitsevat sivummalla asiakasvirroista. No, pitää nauttia siitä vähästä mitä on tarjolla. Mutta voitteko kuvitella, että kaupassa esimerkiksi kotimaiset paprikat maksavat n. 4,50/kg, ja Turun kauppatorilla ostin erinomaisia yksilöitä 1,50€ kilohintaan?!
Lehtipersiljassa on aivan mahtava maku! Paljon voimakkaampi ja melko erilainen kuin tavallisessa kähäräisessä persiljassa. Tuoksu on suorastaan alkuvoimainen. Sitä kannattaa ehdottomasti kokeilla, jos se ei ole vielä repertuaarissa. Lehtipersilja kannattaa lisätä ruokaan ajoissa, koska se antaa makunsa kunnolla vasta kuumennettaessa, toisin kuin esimerkiksi basilika joka lisätään vasta lopuksi etteivät sen eteeriset öljyt ehdi haihtua liiaksi. Juustoa pitää myös ilman muuta tässä ruuassa olla. Mozzarellaa voi laittaa, mutta melkeinpä parhaiten sopii hyvä feta. Minä laitoin Stockmannin herkkuosastolta ostamaani Minerva-fetaa, jonka valmistukseen on käytetty ainoastaan lampaan- ja vuohenmaitoa, ja se oli todella hyvää. Lisäksi tein sydänsalaatista vihersalaatin, jonka maustoin ainoastaan suolalla, pippurilla, omenaviinietikalla ja oliiviöljyllä. Ruokailin tällä kertaa yksin, kun mies on työmatkalla (aika tylsää syödä yksinään, ei ollut ketään kehumassa kuinka hyvää ruoka on!). Pahoittelen myös kuvien tavallista huonompaa laatua, joka johtuu siitä että parempi kamera on miehen mukana reissussa ja jouduin turvautumaan pikku-Canoniin. En ihan jaksanut syödä kerralla tätä koko annosta, eli tämä on – ruokahalusta riippuen – yhdelle tai kahdelle.
Imam bayildi
Savulohisalaattia laitamme aina silloin tällöin, ja sellaisen parsaisen ohjeen olen tänne jo laittanutkin, mutta tässä on tällainen toisenlainen ohje. Tämän voi valmistaa näillä ainesmäärillä kahdelle hengelle suoraan lautasille, tai sitten voi tietenkin tehdä isomman satsin useammalle hengelle tarjoilukulhoon. Tein kastikkeen yhdestä kermaviilipurkillisesta ja sitä jäi hieman yli, niin että sen määrää ei ehkä tarvitse automaattisesti tuplata jos vaikka tekeekin salaattia isomman määrän kuin tässä on.
Yrtti-sitruunamarinoidut broilerinfileet
Oikeastaan tätä ruokaa kutsutaan meillä kotoisasti vaan jauhelihapöperöksi. Tämä on sellainen paistos jossa liha ja vihannekset on yhdistetty, eikä siis kaipaa mitään lisäkettä. Sain tämän ohjeen (ja osuvan pöperö-nimityksen) siskoltani pari vuotta sitten. Tämä on alun perin intialaisesta keittokirjasta, mutta siskoni oli ohjetta hieman muokannut korvaamalla perunan palsternakalla, ja minä taas olen tehnyt omat viritykseni tähän. Lähinnä oikaissut muutamassa kohtaa ja jättänyt jonkun kaupasta vaikeasti löydettävän mausteen pois ja lisännyt ehkä joidenkin mausteiden määrää. Tämä on yksinkertainen ja nopea ruoka (siis jopa minun mittapuullani, oikeasti nopea!). Tämä on myös käsittämättömän maukasta! Unohdan ihan välillä että tällainenkin ruoka on repertuaarissani, ja sitten kun teen tätä niin olen aina vallan huuli pyöreänä, että näinkö hyvää tämä on. Miehenikin arvostaa kovin tämän ruuan mausteisuutta sekä helposti syötävää koostumusta – ei ole turhaa pilkkomista vaan ruuan voi vaan lappaa suuhunsa. Kukkakaalia vierastaville taas tämä voi olla varsinainen herätys, sillä tässä, niin kuin yleensäkin intialaisissa ruuissa, kukkakaali on rapeaa ja mausteista eikä ollenkaan sellaista vetistä mössöä, josta useat ovat kukkakaali-inhonsa alun perin saaneet. Pakastekukkakaali sopii tähän muuten aivan hyvin, taitaapa jopa olla niin että käytän itse sitä aivan pääsääntöisesti tätä ruokaa valmistaessani.
2-3:lle
Hankalasta nimestään huolimatta tämä ruokalajikaksikko on meillä suosittu sunnuntairuoka. Ei mitään vaikeaa ja ihmeellistä, mutta vaatii vähän aikaa ja näpertämistä. Lopputulos on sitten kertakaikkiaan maukas! Tässä on nyt sitten melko runsaan ratatouille-satsin ohje. Jos satsista jää ylimääräistä, ratatouillea voi lämmittää seuraavana päivänä kattilassa ja syödä lounaaksi vaikka mozzarellapalojen ja paahdettujen pinjansiementen sekä rucola-salaatin kanssa. Ratatouille sopii hyvin vihanneslisäkkeeksi lihalle tai kanalle. Tein tällä kertaa mozzarellalla, aurinkokuivatulla tomaatilla ja basilikalla täytettyjä rullia broilerin fileestä. Rullien tekemiseen sopivat oikein hyvin sellaiset maustamattomat ohuet leikkeet, joita voi vielä vaikka muovipussissa taputella nyrkillä litteämmäksi. Myös sellaiset isommat paksut fileet sopivat, mutta niitä pitää sitten vähän enemmän nuijia että niistä saa sopivan litteitä rullattavaksi. Täytettyjen rullien pinta paistetaan nopeasti voissa tai öljyssä kiinni joka puolelta, ja sitten rullat laitetaan uuniin jossa ne saavat kypsentyä läpikotaisin. Sillä aikaa ratatouillekin valmistuu. Jos haluat tehdä nämä ruokalajit yhtä aikaa, niin kannattaa esivalmistella molemmat ennen kuin aloitat vihannesten paistamisen. Apukokistakin voi olla apua, ainakin meillä tämä onnistui kahden kokin systeemillä.
Broilerirullat
