Joskus tekee mieli jotain erityisen hienoa aamiaista, ja tässä onkin enemmän jo tällaista brunssin henkeä. Tällaisen herkkulautasen valmistimme eräänä kiireettömänä sunnuntaiaamuna parsakauden alun kunniaksi. Valmistamiseen ei ripeäotteiselta mene kauaa, mutta kieltämättä hieman kauemmin kuin tavallisena aamuna. Kuvassa olevalla lautasella on ruskistettua pekonia, paistettu muna, tomaatti-mozzarellasalaattia, paprikasiivuja ja nopeasti kiehautettua parsaa. Lisäksi oli jälkiruuaksi mango-mansikkapirtelöä! Sopivan kypsää tuoretta mangoa on jotenkin vaikeaa ostaa, mutta Prisman pakastealtaasta löytyi sokeroimattomia mangokuutioita, jotka yön yli sulaneina sopivat erinomaisesti pirtelön tekoon yksinään tai esimerkiksi mansikoiden kanssa. Pelkällä mangolla lopputulos on jotenkin “lapsellinen”, siis maistuu vauvanruualle, mutta hyvää on! Mansikkaan yhdistettynä toimii erinomaisesti. Pirtelöön tarvitaan hedelmien ja marjojen lisäksi vain jugurttia (me yhdistämme aina turkkilaista jugurttia ja tavallista A-jugurttia) ja tarvittaessa vähän maitoa. Lisäksi voi laittaa siemeniä, esim. pellavarouhetta ja auringonkukansiemeniä ennen surauttamista.
Tähän aikaan vuodesta tomaattiriippuvuuteni pahenee, mutta onneksi lähikauppias myy aivan erityisen hyviä kotimaisia luomutomaatteja lähes pilkkahintaan. Torikateus iskee päälle varmasti viimeistään seuraavan Turun visiitin aikana, mutta tomaattien osalta ainakin on hyvät oltavat täällä Tampereellakin, ainakin jos sattuu asioimaan Pyynikintorin Lihassa.
Parsan keitto-ohje löytyy arkistosta toukokuulta 2009, sitä en nyt taida tähän uudestaan laittaa, eikä pekonin ja munan paistamiseenkaan mitään ohjetta tarvitse. Mozzarella-tomaattisalaatti syntyy siivuttamalla oikein kypsää tomaattia (yksi iso tomaatti ruokailijaa kohden) ja hyvää mozzarellaa ja latomalla ne vuorotellen riviin. Päälle silputtua tuoretta basilikaa, ripaus sormisuolaa, mustapippuria ja tilkkanen hyvää oliiviöljyä. Tällaista salaattia syömme joskus pieneen nälkään iltapalaksikin.
Olen tehnyt bolognesea tällä ohjeella jo niin monta vuotta että en muista enää mistä sen sain -luultavasti isosiskoltani, joka on ollut monien reseptieni luotettava lähde. Tämä on meillä harvoin listalla siksi, että tämähän on oikeasti pastaruoka, ja vähähiilihydraattinen versio on auttamatta korviketta. Jossain vaiheessa siirryin täysjyväpastaan, mutta nykyään teen lisäkkeeksi vokattuja kesäkurpitsasuikaleita, ikään kuin “tagliatellea”. Ajatus on sinänsä pikkuisen masentava, jos on kovasti pastan perään (niin kuin minä olin), mutta koska kastike on niin hyvää, niin teen tätä silti joskus. Aina se on kuitenkin yhtä maukasta! Vastikään pastan ruokavaliosta poisjättäneille en ehkä suosittelisi, sillä harmituksen määrä siitä että lautasella on vain jotain korviketta, saattaa olla ylitsepääsemätön, mutta itse en ole enää niin moneen vuoteen spagettia suuhuni laittanut, että enää ei tule sen kaipuutakaan. Jos muut perheenjäsenet kelpuuttavat pastan lautasilleen, niin tämä on siitäkin hyvä ruoka, että spagettia voi keittää siinä sivussa ilman sen isompaa vaivaa ja silti valmistaa lisäksi vihanneslisäkkeen.
Lisään tähän nyt vielä kuvan tällaisesta lisäkesalaatista jota teimme joskus männä viikolla, sopii esimerkiksi monenlaisten lihapullien lisäkkeeksi. Pohjalla on tammenlehtisalaattia, muina ainesosina yksinkertaisesti kurkkua, tomaattia ja paprikaa. Kastikkeeksi sitruunan (tai limen) mehua ja hyvää neitsytoliiviöljyä ja päälle hieman sormisuolaa ja rouhittua mustapippuria.
Tämä täyttävä ja näyttävä salaattiohje on peräisin siskoltani, tai oikeastaan hänen mieheltään kuulemma, hän oli sen jostain kirjasta kaivellut joskus kauan sitten. Tämä on niin ruokaisa salaatti että kelpaa isompaankin nälkään. Täytteet laitetaan salaattipedille esimerkiksi pyöreälle piirakkavadille sektoreiksi. Kastike on oikein valkosipulinen ja sinappinen. Alkuperäisessä ohjeessa on mm. sinihomejuustoa, ja kun googletin “Cobbin salaatti”, monissa ohjeissa sitä oli tosiaan käytetty, eli ehkä se on olennainen ainesosa sitten… Mutta minä en laittanut. Ei vain tällä kertaa tehnyt mieli niin suolaista ja rasvaista, ja koska tähän ruokaan voi laittaa niin paljon muutakin täyttävää (broileria, pekonia, kananmunaa) niin eipä tuota sinihomejuustoa välttämättä tarvita enää. Tätä keksittiinkin tehdä nyt oikeastaan vain sen vuoksi, että pikinikin jäljiltä jääkaapissa oli melkein puolikas grillattu broileri odottamassa käyttöä. Myös avattu ja melkein tyhjä pekonipaketti piti saada käytettyä. Muutkin ainekset avokadoa lukuunottamatta löytyivät valmiiksi kaapeistani.
