Linssit ovat nykyään melko tavallinen näky ruokapöydässämme. Toistaiseksi osaan muutaman hyvän linssiruokalajin, mutta lisää on kehitteillä. Intialaisessa keittokirjassani toki on paljonkin linssiruokia, ja yksi suosikeistani on broileri-linssipata johon tulee melko paljon chiliä ja lisäksi muun muassa tomaattia, tuota lempikasvistani. Eilen tehtiin sellaista kahden makkaran pataa, johon tuli runsaasti juureksia ja punaisia linssejä. Makkaroina käytimme braatwurstia ja chorizoa, ja erityisen hyvää makua pataan antoi lipstikka! Sehän on kuuluisa luontaisesta lihaan sointuvasta aromistaan, ja on ikään kuin luonnon oma liemikuutio, paitsi että parempi! Teimme tätä ison satsin, niin että tästä sai suunnilleen viisi annosta. Pataruoka on siitäkin kätevää että sitä on nopeaa lappaa suuhunsa (joidenkin mielestä tämä on etu) ja myöskin helppoa lämmittää seuraavana päivänä kattilassa. Mitään sen kummempaa lisäkettä emme tälle tehneet, ainoastaan turkkilaista jugurttia, siis ukkelijugurttia, laitettiin annokseen nokareen verran täyteläisyyttä tuomaan. Tässä on paljon samaa henkeä kuin taannoin esittelemässäni makkarakeitossa, mutta tämä on astetta tuhdimpaa, kun tässä on käytetty kahta makkaraa ja lisäksi noita linssejä, ja tätä syötiin kyllä ihan haarukalla ja veitsellä eikä lusikalla. Chiliä sen sijaan laitoin tähän melko säästeliäästi, vaikka mieheni varmaan olisikin pitänyt hieman tulisemmasta. Minusta sitä chiliä ei tarvitse ihan joka ruuassa niin kauheasti olla.
Ai niin, se pitää vielä sanoa ennen ruokaohjetta, että sijoitimme juuri uusiin paistovälineisiin ja vaihdoimme kaksi vanhaa paistinpannua uusiin. Ostimme 24 cm Hackmanin Kovanaaman munakaspannuksi, sekä samanlaisen mutta halkaisijaltaan 26-senttisen muuhun paistamiseen. Meillä on ollut aikaisemmin sellainen Hackmanin Matador, mutta sellaista ei kyllä enää osteta, sen pinnoite meni tosi huonoksi nopeasti. Meillä tietenkin paistinpannut ovat aika kovassa käytössä kun ruokaa tehdään joka päivä ja monta kertaa, mutta siltikin minusta se Matador oli liian lyhytikäinen. Tämä vaan huomautuksena, jos joku miettii paistinpannujen päivittämistä.
Toinen uusi hankinta keittiössämme on teekalusto. Ostimme Marimekon Oiva-sarjan teepannun sekä neljä teekuppiparia, koska melkein joka ilta keitämme iltateetä. Marimekon teepannussa on todella kätevä haudutussysteemi, ja pannu ja koko kalusto ovat lisäksi tosi nätit. Vähensin kahvinjuontia jokin aika sitten, ja nyt varsinkin tulee keiteltyä teetä sitten sitäkin useammin. Forsmanin irtoteetä on meillä kaapissa melko valikoima, suosikkejamme ovat mm. virkistävä Mate-hauduke, mieto ja kofeiiniton Aavikkokerma-rooibos, musta ja bergamotilta tuoksuva English blend, punainen ja hedelmäinen Hibiscus sekä intialainen Chai latte, jota nautitaan maidon kanssa. Myös minttuteetä keittelemme silloin tällöin, ja sekin on hyvää, mutta Forsmanin irtoteevalikoimassa en ole minttua tavannut. Rooibos varsinkin on pehmeää eikä tippaakaan kitkerää – sitä rupesin juomaan silloin kun pyristelin irti sokerikoukusta. Vihreät ja tavalliset mustat teet kun mielestäni silloin kaipasivat makeutusta.
No nyt siihen makkarapataan siis. Ohje on suuntaa-antava, sillä esimerkiksi veden määrää en tullut mitanneeksi tarkasti, arvioin silmämääräisesti. Myöskään keittoaikaa en huomannut tarkkailla, mutta kokeilemalla selviää. Tällä ohjeella tulee siis n. 5 annosta. Lidlin chorizoa kannattaa kokeilla, me käytämme vallan sitä. Tarvitset paistinpannun ja suuren kattilan tai padan.
Linssi-juures-makkarapata
- n. 300 g braatwurstia
- 150 g chorizoa
- 4 isoa porkkanaa
- noin puolikas juuriselleri
- 1 iso tai 2 pientä palsternakkaa
- pala lanttua
- 3 dl kuivattuja punaisia linssejä
- 2 sipulia
- 4-5 valkosipulin kynttä
- 1 tlk tomaattimurskaa
- 2 rkl tomaattisosetta
- 1/2 tl chilirouhetta
- tuoretta tai kuivattua lipstikkaa
- suolaa
- mustapippuria
- öljyä paistamiseen
- (1 laakerinlehti)
- hieman timjamia
- turkkilaista jugurttia tarjoiluun
Lohko juurekset ja sipuli ja murskaa valkosipuli. Mittaa linssit siivilään ja huuhtele ne hyvin. Paloittele makkarat. Kuullota sipulia öljyssä suuressa kattilassa kunnes se hieman pehmenee. Lisää juurekset ja sekoittele n. 5 minuuttia harvakseltaan. Lisää valkosipuli ja tomaattimurska, tomaattisose sekä chilirouhe, timjami ja laakerinlehti ja sekoittele.
Kuumenna paistinpannussa pieni tilkka öljyä ja ruskista makkarapalat siinä. Ravistele paistinpannua voimakkaasti tai sekoittele kunnes makkarat ovat saaneet vähän väriä.
Lisää juureskattilaan makkarat ja linssit sekä (vedenkeittimellä kuumennettua) vettä. Vettä saa olla varmaan noin puoli litraa, mutta lisää se erissä niin näet kuinka paljon linssit imevät nestettä. Lopputuloksen pitää olla muhennosmainen, ei liian keittomainen. Lisää suolaa ja pippuria sekä lipstikkaa. Kypsyttele miedolla lämmöllä välillä sekoitellen – tarkista että pata ei pääse kuivumaan liikaa ja lisää tarvittaessa vettä. Pata on valmista kun juurekset ovat sopivan pehmeitä ja linssit kypsiä. Aikaa tähän menee varmaan n. 20-30 minuuttia. Tarkista maku ja tarjoile jugurttisilmän kanssa.
Olen tehnyt bolognesea tällä ohjeella jo niin monta vuotta että en muista enää mistä sen sain -luultavasti isosiskoltani, joka on ollut monien reseptieni luotettava lähde. Tämä on meillä harvoin listalla siksi, että tämähän on oikeasti pastaruoka, ja vähähiilihydraattinen versio on auttamatta korviketta. Jossain vaiheessa siirryin täysjyväpastaan, mutta nykyään teen lisäkkeeksi vokattuja kesäkurpitsasuikaleita, ikään kuin “tagliatellea”. Ajatus on sinänsä pikkuisen masentava, jos on kovasti pastan perään (niin kuin minä olin), mutta koska kastike on niin hyvää, niin teen tätä silti joskus. Aina se on kuitenkin yhtä maukasta! Vastikään pastan ruokavaliosta poisjättäneille en ehkä suosittelisi, sillä harmituksen määrä siitä että lautasella on vain jotain korviketta, saattaa olla ylitsepääsemätön, mutta itse en ole enää niin moneen vuoteen spagettia suuhuni laittanut, että enää ei tule sen kaipuutakaan. Jos muut perheenjäsenet kelpuuttavat pastan lautasilleen, niin tämä on siitäkin hyvä ruoka, että spagettia voi keittää siinä sivussa ilman sen isompaa vaivaa ja silti valmistaa lisäksi vihanneslisäkkeen.
Lisään tähän nyt vielä kuvan tällaisesta lisäkesalaatista jota teimme joskus männä viikolla, sopii esimerkiksi monenlaisten lihapullien lisäkkeeksi. Pohjalla on tammenlehtisalaattia, muina ainesosina yksinkertaisesti kurkkua, tomaattia ja paprikaa. Kastikkeeksi sitruunan (tai limen) mehua ja hyvää neitsytoliiviöljyä ja päälle hieman sormisuolaa ja rouhittua mustapippuria.
Pyhäinpäivänä meillä oli ruokapöydässä erityisesti kauden kotimaisia kasviksia. Itse pääruoka – jauhelihapihvit – ovat sinänsä arkinen ja helppo juttu, mutta lisukkeet tekivät tästä ateriasta hienon: höyrytettyä ruusukaalia, värikkäitä uunijuureksia ja kermaista kantarellimuhennosta. Nämä lisukkeet sopivat tietenkin monenlaiselle liharuualle. Mielestäni tässä yhdistelmässä on hienoa se että siinä yhdistyvät vihreät vihannekset ja puna-kelta-oranssi juuresyhdistelmä, joka on monipuolinen ja tyydyttää sekä näkö- että makuaistia. Ruusukaalit sopivat erinomaisesti muuten myös aikaisemmin esittelemäni punajuuri-sinihomejuustokiusauksen kanssa, ja lopputulos on peräti juhlava, varsinkin jos valitsee lihaksi jotain hienompaa kuin jauhelihaa. Nyt viime aikoina olen en ole useinkaan ehtinyt mistään uutuuksista kirjoittamaan, ja huomasin että viimeisimmät sattuvat kaikki olemaan jauheliharuokia, mutta tässä kirjoituksessa onkin nyt huomio näissä lisäkkeissä. Ja jauheliha nyt on vain meillä usein käytössä arkisin.
Uunijuureksiin voi laittaa tietenkin mitä tahansa juureksia ja lisäksi sipulia ja valkosipulia. Minä valitsin tällä kertaa punajuurta, porkkanaa, selleriä ja palsternakkaa. Nauriita ei ollut tällä erää edes saatavilla, mutta lanttuahan tietenkin voisi esimerkiksi laittaa. Mausteeksi riittivät rosmariini, suola ja pippuri. Valkosipuli tekee hyvän säväyksen. Minulla on tällä hetkellä erityisen mehukkaita ja maukkaita valkosipulinkynsiä ostettuna suoraan mökkipaikkakuntamme luomuviljelijältä. On aika lailla eri tavalla makua kuin jossain Kiinasta asti rahdatuissa etäisissä sukulaisissaan… Ruusukaalit ovat juuri nyt ihania, mutta varmaan pakastettujakin voi ihan hyvin varsinkin sitten myöhemmin talvella käyttää. Kantarellimuhennos valmistui nopeasti pakastetuista itse kerätyistä kantarelleista. Sitä en kyllä onnistunut tekemään täysin tärkkelyksettä, koska halusin paksun koostumuksen, mutta ei tämän vertaiseen tietenkään paljoa sitä suurusta edes tarvita. Jokaisen oma valinta on sitten, että haluaako senkään vertaa käyttää. Kuohukermalla, voilla ja sipulilla silasin, herkullista tuli.
Ruusukaalit
Rupesi tuossa eräänä päivänä haluttamaan jotain perusruokaa, jotain oikein mummulamaista. Tuli mieleen jauheliha-perunasoselaatikko. Ei kai siinä muu auttanut kuin ruveta miettimään saisiko siitä juuresversion. Tästä on taas todettava, että tämä ruoka on varmaan pikemminkin hyvä- kuin vähähiilarinen, mutta kukin tietenkin omat rajansa tietää. Tämän ruuan valmistus olikin minulle varsin mukava prosessi, sillä loppujen lopuksi osallistuin vain suunnitteluvaiheeseen. Itse ruoka odotti valmiina kun tulin eräänä iltana töistä. Jani oli ollut tehokas ja saanut ruuan valmiiksi juuri sopivasti – ylellisyyden huippu! Ruoka oli hyvin yksinkertainen mutta maukas, ja huomatkaa myös että raaka-aineet ovat perin huokeat, varsinkin jos onnistuu käyttämään kuorrutukseen jotain juuston jämäkannikoita. Juuressoseen pohjana on tästäkin blogista löytyvä selleri-porkkanasose, paitsi että lisäksi tähän on käytetty palsternakkaa ja loppuvaiheessa lisätään kananmuna. Muuten valmistusohje on samanlainen. Sitten vaan ruskistetaan jauhelihaa ja sipulia, maustetaan suolalla ja pippurilla ja laitetaan vuokaan ja juustoraastetta päälle. Lisukkeeksi ja lautaselle värin saamiseksi silpaisin vielä tomaatti-ruohosipulisalaatin pöytään, ja siinä oli hyvä arki-illallinen kasassa. Tämä meni niinsanotusti kertalinttuulla, eli kahdelta hengeltä ei jäänyt enää mitään tähteeksi santsikierrosten jälkeen. Tässä ohje!
Kuori ja paloittele juurekset ja keitä niitä väljässä vedessä kunnes ne ovat pehmeitä. Laita uuni lämpiämään 200 asteeseen. Sillä aikaa: silppua sipulia ja ruskista jauhelihaa. Lisää sipuli jauhelihan joukkoon ja paista sekoitellen kunnes on kypsää. Mausta suolalla ja mustapippurilla – mummulamaisen lopputuloksen saamiseksi kannattaa laittaa ihan reilusti, että tulee makua. Voitele uunivuoka ja raasta juustoa valmiiksi.
Tällä viikolla olen saanut nauttia ylellisistä töistä kotiinpaluista, kun mies on ollut vähintään jo sipulia pilkkomassa joka ilta. Tiistaina odotti puolivalmis kaalimooses (ks. blogimerkintä maaliskuulta) jo kattilassa, eikä siihen minun sitten enää kannattanut väliin puskeutua selvää asiaa sotkemaan. Ruoka valmistui käden käänteessä ja minä sain vain odotella sohvalla köllötellen. Oli muuten erinomaista. Miksi toisen tekemä ruoka maistuu paremmalta kuin omatekemä?
Kuumenna paistinpannulla voin ja öljyn seosta ja ruskista siinä makkarapalat melko reippaalla lämmöllä. Kun makkarat ovat saaneet hieman väriä, lisää ne soppakattilaan. Lisää myös osa lehtipersiljasta ja sekoittele. Jos näyttää kovin paksulta, lisää vielä vettä. Kypsennä kannen alla miedolla lämmöllä poreillen n. 30 minuuttia tai kunnes juurekset ovat pehmenneet. Lisää suolaa ja mustapippuria maun mukaan ja koristele lopulla lehtipersiljalla.
