Lihapullataivas on nyt herkkutattitaivas! Olen saalistanut näitä syksyisiä herkkupaloja tattihullun kiilto silmissä jo monena viikonloppuna, ja saalis pakastimessa alkaa olla ihan kohtalainen. Moneen syksyyn en ole näitä herkkuja saanutkaan, mutta nyt onkin kuulemma poikkeuksellisen hyvä tattivuosi, ainakin täällä Pirkanmaalla. Kerron parista tattisovelluksesta (vaikka tätä kirjoittaessani olen törkeästi myöhässä olevassa junassa nälkäisenä ilman ruokaa ja ilman ravintolavaunua, niin että kärsin nyt sitten vesi kielellä edes näitä herkkuja ajatellessani). Ensimmäinen on kalkkunapihvit herkkutatti-kermakastikkeessa. Tähän voi varmastikin käyttää muutakin lihaa, esimerkiksi porsaan- tai broilerin fileetä. Sinänsä yksinkertainen, enkä väitä etteikö tällaista olisi nähty jo monesti, mutta oli hyvää! Suosittelen lisukkeeksi esimerkiksi sinihomejuusto-punajuurikiusausta.
Minusta on niin mukavaa, kun kesä kääntyi syksyksi! Ihan eri lailla on taas intoa kokkaillakin, kun hellan ääressä on ainoastaan mukavan lämmintä. Syksy on muutenkin lempivuodenaikani näin ruokailun näkökulmasta, kun kaikki metsäin, kasvimaiden ja puutarhain antimet ovat parhaimmillaan ja sato korjattavissa. Ajankohtaisia herkkuja tattien lisäksi ovat myös esimerkiksi omenat, joista voi loihtia herkkuja viime syksyn tapaan (katso syksyn 2009 ohjee omenahyveestä) tai sitten keksiä uusia. Omenasosetalkoot ovat tulevien viikonloppujen ohjelmassa varmasti. Teimme viikonloppuna myös melko tulista omenaista kanacurrya erään intialaisen ohjeen mukaan, ja se se vasta hyvää oli! Ehkä saan aikaiseksi kirjoittaa siitäkin.
Toinen herkkutattimullistus keittiössäni oli linssi-herkkutattimuhennos, eli eräänlainen risottoa matkiva “linssitto”. Siitä kokeilin jo kahtakin eri versiota, ja molemmat olivat vallan hyviä. Linssithän ovat proteiinipitoisia, joten kasvisruokana tämä menee oikein hyvin pelkästäänkin, mutta kokeilimme sitä myös lihan lisukkeena hieman eri versiona. Pelkkä linssi-tattimuhennos on hyvä ja nopea esimerkiksi iltapalaksi, jos ei ole suuri nälkä. Esittelen tässä molemmat tavat, vaikka kummastakaan ei ole kyllä valokuvaa kun sekä kokki että valokuvaaja olivat jo aivan vesi kielellä. Ensimmäinen versio oli tomaattinen, toinen parmesaaninen. Tarkoitus olisi kokeilla tätä vielä sellaisista hyvistä puy-luomulinsseistä, jolloin lopputulos olisi vieläkin enemmän gourmet! Käytin GoGreenin valmiiksi kypsennettyjä linssejä (koska en edelleenkään tiedä, miten niistä saa itse keittämällä sellaisia pulleita ja kiinteitä). Nyt siis ohjeisiin:
Kalkkunapihvit herkkutatti-kermakastikkeessa
2-3 ruokailijalle
- 1 pkt (n. 450 g) maustamattomia kalkkunan fileepihvejä (esim. Atrian “ohut leike”)
- 1,5 tl Dijonin sinappia
- suolaa
- mustapippuria
- lehtipersiljaa
- 5 rkl öljyä
- (kuivattua rosmariinia)
- voita paistamiseen
- 2 dl kuohukermaa
- n. 2 dl paloiteltuja herkkutatteja
- 1 sipuli
- suolaa
- pippuria
- lehtipersiljaa
Sekoita kulhossa sinappi, öljy ja mausteet ja laita kalkkunapihvit seokseen. Hiero marinadia pihveisin ja anna maustua seoksessa niin kauan kuin aikatauluusi sopii. Ota huoneenlämpöön puolisen tuntia ennen paistamista. (Odotellessa voit valmistaa vaikka lisukkeet, kuten uunijuurekset ynnä muut vihannekset.)
Halkaise sipuli ja leikkaa ohuiksi viipaleiksi. Kuumenna voita ja tilkka öljyä hyvällä paistinpannulla. Paista kalkkunapihvejä kuumalla pannulla parin minuutin ajan tai kunnes saavat hieman väriä pintaan. Käännä pihvit ja lisää pannuun sipulisuikaleet, alenna lämpöä hieman. Sekoittele hieman sipulia niin että se pehmenee. Lisää tatit ja anna paistua vielä n. 3 minuuttia vähän sekoitellen. Lisää kerma, suolaa ja pippuria ja osa tuoreesta lehtipersiljasta. Käännä levy miedolle lämmölle ja anna pihvien hautua kypsiksi ja kerman kiehua hieman kasaan. Kun liha on kypsää, nosta pannu pois liedeltä ja koristele lopulla lehtipersiljalla. Tarjoile esimerkiksi uunijuuresten ja ruusukaalien kanssa, tai niin kuin kuvassa – punajuurikiusauksen ja parsakaalin kera.
Herkkutatti-tomaatti-linssimuhennos
kahdelle
- 1 pieni sipuli
- 2 dl paloiteltuja herkkutatteja
- 2 valkosipulin kynttä
- 2 suurta kypsää tomaattia
- oliiviöljyä ja voita
- 1 pkt kypsiä punaisia linssejä (GoGreen tetrapakkaus)
- kuivattuja yrttejä, esim. timjamia, oreganoa ja basilikaa
- suolaa ja pippuria
- (parmesaaniraastetta tarjoiluun)
Huuhtele ja valuta linssit siivilässä. Silppua sipuli ja valkosipuli ja kuutioi tomaatit. Kuumenna pannulla öljyä ja reilu nokare voita ja kuullota rasvassa sipuli läpikuultavaksi. Lisää tatit ja tomaatit sekä kuivatut yrtit ja anna kiehua välillä sekoitellen kunnes ylimääräinen neste on haihtunut. Lisää linssit, suolaa ja pippuria ja laita levy miedommalle lämmölle. Anna kuumentua huolella ja tarkista maku. Raasta annoksen päälle parmesaania.
Hieman toisenlaisen “linssiton” saat jättämällä tomaatit ja yrtit pois ja sekoittamalla sen sijaan runsaasti parmesaania linssimuhennoksen joukkoon juuri ennen tarjoilua. Myös muita linssejä voi laittaa, esimerkiksi kypsiä vihreitä linssejä tai niitä puy-luomulinssejä (joita en ole vielä tähän ruokaan itse kokeillut, mutta jotka varmastikin toimivat). Ja miksei voisi hyvin käyttää muitakin sieniä, esimerkiksi suppilovahveroita sitten kun niiden saalistusaika on. Tatit ovat mielestäni kuitenkin sienistä parhaita!
No nyt on löytynyt yksinkertaisuudessaan ihana lihapullaohje! Tämä tuli vastaan jostain vanhahkosta Kodin kuvalehdestä, joten en ota tästä kunniaa itselleni, mutta tämä oli niin hyvä ja helppo että on pakko kertoa! Omenoita saatiin tänä syksynä niin runsaasti että niille on pitänyt keksiä monenlaisia käyttötarkoituksia. Muun muassa broileri-sinihomejuustosalaatti, jonka esittelin joskus aikoja sitten, saa uuden vivahteen kun cantaloupe-melonin tilalle laittaa kotimaista omenaa. Testasimme juuri eilen, oli oikein hyvä ja raikas yhdistelmä. Valmistimme omenoista pääasiassa sosetta, jota voi sitten laittaa talven aikana luonnonjugurtin sekaan – toimii varsinkin kanelin kanssa. Soseuttaminen oli helppoa vaikka emme sitä olleet ennen kokeilleet. Saimme vinkin mummulta, ja se kuuluu näin: viipaloi omenat (jätä siemenkodat pois) ja lastaa ne uunivuokiin tai leivinpaperin päälle pellille. Omenoita saa olla pellit kukkuroillaan. Pirskottele vähän vettä päälle, etteivät omenat lähde kuivamaan, kosteutta pitää olla riittävästi. Kiertoilmauuniin omenoita voi ainakin lastata monta astiaa kerralla. Kuumenna n. 180-asteisessa uunissa kunnes omenat ovat pehmenneet ja muhentuneet, välillä voi sekoittaa ja kokeilla. Kuoret saavat siis olla omenissa mukana. Sitten kun omenat ovat aivan pehmeitä, soseuta ne sosemyllyllä ja annostele rasioihin jäähtymään. Jäähdytä sose jääkaapissa ja pakasta. Me saimme sellaisen sosemyllyn joka on varmaan (ainakin värityksestä päätellen) peräisin 70-luvulta, ja toimi hyvin. Siis sellainen jonka voi laittaa esim. ison kattilan päälle ja siihen vain lastataan kypsät omenalohkot ja kammesta väännetään.
No nyt sitten kuitenkin niihin lihapulliin. Raastetun omenan ja jauhelihan lisäksi taikinaan tulee sinihomejuustoa, yksi muna, pippuria ja vähän suolaa. Siinäpä se! Taikinan koostumus oli erinomainen ja pullia oli helppo muotoilla. Sinihomejuusto kaipaa mielestäni melkein aina jotain hedelmää kumppanikseen, siksi esimerkiksi täytettyjen lihapullien ohjeessani on aprikoosia ja sinihomejuustoa yhdessä. Pelkällä juustolla tulee ehkä hieman tunkkainen vaikutelma. Näissä omena-sinihomejuustolihapullissa omena ei juuri edes maistu, mutta en silti jättäisi sitä kyllä poiskaan, sillä yksin juusto ei välttämättä toimisi. Suolaa lisäsin varovaisehkosti, koska homejuusto on niin suolaista, mutta kyllä sitä melkein teelusikallinen silti tarvitaan. Tällä kertaa paistoin pullat uunissa, ja ne valmistuivat 200 asteessa n. 15 minuutissa. Riippuu varmaan vähän uunista ja pullien koosta, mutta tuossa ajassa ne hyvin meillä ruskistuivat. Kuvassa on lisukkeena yksinkertaisesti ruusukaalia (hauskan näköistä kun on sekä liha- että kasvispalleroita!) ja vihersalaattia tomaatilla. Ohje on 2-3:lle.
Tein siis lihapullataikinan, jonka maustoin vain suolalla ja pippurilla, ja levittelin sen neliön muotoiseksi leivinpaperille. Jaoin taikinan kuuteentoista pieneen neliöön ja asettelin täytteitä neliöiden keskelle. Sitten nostelin lihapullataikinaneliön reunat täytteen päälle ja sommittelin pullan kiinni kylmällä vedellä kostutetuin käsin. On tärkeää saada taikina tiiviisti “liimattua” täytteen ympärille, muuten täytteet tursuvat ulos pullasta paistamisen aikana. Paistoin uunissa vajaassa 200 asteessa n. 15 minuuttia. Lihapullat kypsyvät kokoonsa nähden nopeasti sillä taikinakerros on tietenkin ohut. Täytteitä voi mainiosti muuttaa oman mielen mukaan, mutta nämä ainakin olivat molemmat hyviä. Veikkaisin että myös oliivit ja feta toimisivat mainiosti jos niistä pitää. Myös muut juustot ja yrtit tässä ehdotettujen lisäksi olisivat varmaan hyviä.
Punajuuri tuntuisi ihan suotta olevan unohduksissa monelta, vaikka siitä saa esimerkiksi tällaista herkkua. Tätä tehdään meillä säännöllisesti koska mies siitä niin kovin pitää, ja hyvältä se minustakin maistuu. Tämä on tällainen aika tuhti sunnuntaipäivällisen lisäke, joka sopii minkä tahansa kokolihan kanssa. Ollaan syöty tätä porsaan ja naudan kanssa, mutta viimeksi oli vuorossa kalkkunan fileerulla, semmoinen kilon köntti joka valmistuu uunissa. Sen ohjetta nyt tähän tuskin tarvitsee erikseen laittaa, kun niissä on yleensä paisto-ohjeet pakkauksessa mukana, ja lihalajin voi kukin itse mieltymyksiensä mukaan päättää. Kiusaus tässä kumminkin on se joka parhaimmalta maistuu! Tähän kiusaukseen tulee siis punajuuren lisäksi vähän sipulia ja kermaa sekä sinihomejuustoa. Koko komeus haudutetaan uunissa kypsäksi. Sinihomejuustona olemme käyttäneet yleensä Bergrader- juustoa jota saa 100 g pakkauksissa (sellainen kolmion muotoinen punainen pakkaus) mutta Aurakin sopii. Tuo 100 g on vaan niin sopiva määrä kahden hengen kiusaukseen, ja juuri tässä kyseisessä juustossa on sopivan voimakas maku. Tämä on mielestäni kokeilemisen arvoinen jos vain sinihomejuuston mausta pitää. Punajuuren silppuaminen on hieman työlästä mutta terävällä veitsellä siitä selviää, ja jos omistaa jonkun yleiskoneen tai muun vimpaimen jolla voi tehdä nopeasti tikkumaisia suikaleita niin sittenhän tämä tapahtuu käden käänteessä.
