Tämä on maukas ja ruokaisa salaatti, joka pitää nälän pitkään loitolla. Tölkkipavut ja tonnikala ovat käteviä koska niitä voi ostaa varastoon, ja näin helteelläkään ne eivät pilaannu varastossa. Valkoiset pavut, kikherneet tai muut vastaavat sopivat tähän salaattiin. Me olemme käyttäneet ainakin joskus sitä Go green -merkkista luomupapusekoitusta jota myydään pahvitetrassa. Lehtipersilja antaa tähänkin ruokaan runsaasti makua, ja valkosipuliakin voi kastikkeeseen laittaa (ei ole välttämätön). Tämä salaatti kannattaa valmistaa suoraan pöytään, ei siis kovin ajoissa ennen tarjoilua, koska pavuista ja muista aineksista irtoaa nestettä joka vetistää salaatin helposti. Vetisyyttä voi yrittää ehkäistä poistamalla tomaatista siemenet ja valuttamalla pestyt salaatit, pavut ja tonnikalat huolella. Sitruunamehun kanssakaan ei ehkä kannata lotrata. Jos tuoretta pinaattia ei ole saatavilla, voi ihan hyvin käyttää esim. romainea tai keräsalaattia. Pinaatti on silti tähän parasta! Kuvassa olevassa salaatissa ei valitettavasti ole pinaattia kun sitä ei juuri silloin ollut saatavana. Tämä käy kesällä hyvin lounaaksi tai iltapalaksi, ja myös piknikkieväänä olemme tätä kokeilleet. Tiiviit Tupperware-kulhot ovat kätevyyden huippu. Jälkiruuaksi sopii esimerkiksi rahka tuoreista mansikoista ja nektrariineista, mm… Näin kesällä tulee hedelmiä ja marjoja syötyä enemmän, kun helteillä ei jaksa aina tehdä lämmintä ruokaa, ja hedelmät ja marjat ovat juuri parhaimmillaan. Nektariinit ovat makeita, mutta minulle ainakin sopivat kohtuudellä käytettynä.
Tonnika-papusalaatti
- n. 100 g tuoretta pinaattia
- 2 tlk tonnikalaa (paloina)
- 1 tlk valkoisia papuja tai muita papuja
- 3 tomaattia
- n. 20 cm pätkä kurkkua
- 1 paprika
- lehtipersiljaa
- hieman punasipulia
- oliiviöljyä
- sitruunamehua
- suolaa
- mustapippuria
Huuhtele ja kuivaa ainekset ja revi pinaattia suureen kulhoon. Valuta pavut ja tonnikala huolellisesti. Kuutioi kurkkua ja paprikaa ja silppua hieman punasipulia ja reilusti lehtipersiljaa. Poista tomaateista mehu ja siemenet ja kuutioi. Sekoita ainekset suuressa kulhossa ja mausta sitruunamehulla, suolalla ja pippurilla sekä kostuta hieman oliiviöljyllä. Sekoittele huolellisesti ja tarjoile.
Terassilla käynnit ovat tälle kesälle jääneet väliin, vaikka terassisäitä on kyllä piisannut. Suosin tietenkin vähäsokerisia juomia, joista suosikkini on valkoviinispritseri – kuivaa valkkaria jäillä ja soodavedellä, mieluiten tuopista. Oikea sekoitussuhde on yllättävän tärkeä, ettei juoma maistu ainoastaan vähän laimennetulta valkoviiniltä. Happoja pitää olla kunnolla, mutta jäitä ei saa olla liikaa ettei juoma vallan väljähdy. Hyvä sääntö on, että tuoppiin laitetaan 12 cl kuivaa tai puolikuivaa valkoviiniä (esim. Rieslingiä), korkeintaan yksi kauhallinen jäitä ja loput oikein pirskahtelevaa soodavettä. Kotona olemme kokeilleet raikkaita kesäjuomia muun muassa limestä ja verigreipistä. Sain tuon verigreippi-idean oikeastaan anopilta (kai voi jo näin sanoa vaikka pääsen virallisesti sukuun vasta parin viikon päästä), vaikkakin hänen saunajuomatarjoilunsa oli miellyttävästi alkoholiton versio: tuoreista appelsiineista ja verigreipistä puristettua mehua mustikkakivennäisvedellä lantrattuna, joukossa jäitä. Juoma kannattaa valmistaa isoon kannuun. Tuo mustikkakivennäisvesi (Bonaqua) sopi hyvin, mutta varmaan muutkin makuvissyt sopivat hyvin. Sellainen raparperi-mansikka voisi olla aika passeli appelsiinin ja greipin kanssa. Siinäpä kelpo juoma limpparin sijasta, kelpaa minullekin! Sopii takuulla myös alkoholittomaksi booliksi vaikka kesäjuhliin. Siispä sitruspuristinta ostamaan…
Raikas verigreippidrinkki
- 1/2 verigreipin mehu
- 4 cl votkaa
- 4-5 jääkuutiota
- kivennäisvettä
Drinkki on raikkaimmillaan kun valmistat sen jääkaappikylmistä aineksista, eli votkapulloakin kannattaa säilyttää kylmässä. Valmista juoma korkeaan lasiin. Purista verigreipin mehu ja kaada se lasiin jäiden päälle. Lisää votka ja kuplavesi ja sekoita kevyesti. Tämä on erittäin hyvää myös alkoholittomana.
Limedrinkki
- 1/2-1 lime
- tuoreita mintunlehtiä
- 4 cl vaaleaa rommia (light) tai votkaa
- jäitä tai jäämurskaa
- kivennäisvettä
Lohko 1/2-1 limeä drinkkiä kohden. Murskaa se ison lasin pohjalle mintunlehtien kanssa jollain asiaankuuluvalla välineellä (minä olen käyttänyt morttelin nuijaa). Lisää jäät tai jäämurska ja mittaa rommi tai votka päälle ja lantraa kuplavedellä. Tämä on melkein kuin mojito, mutta koska mojitoon käytetään kai sokeria, niin sitten tämä ei ole sitä. Väitän että tämä on raikkaampaa ja parempaa kuin kaupan esanssisiiderit, vaikka olisivatkin sokerittomia.
Tämä Janin kehittelemä herkkuaamiainen ansaitsee nyt tulla esitellyksi. Oikeastaan en periaatteesta pidä mistään mikä vihjaa menetettyihin herkkuihin (kuten pizzaan), mutta tälle ei nyt voi keksiä parempaakaan nimeä, varsinkin kun nimitys “pizzamunakas” on jo meillä täysin vakiintunut. Täytteeksi voi varmaan laittaa muutakin, mutta meillä yleensä täytteenä on kinkkua, salamia, tomaattia ja juustoa sekä mausteena suolaa, pippuria ja oreganoa. Varsinkin oregano tuo mielestäni tähän sellaisen hyvin pizzamaisen tunnelman, ja varmaankin tomaatilla on myös iso osuus tämän assosiaation syntymisessä. Juusto voi olla jotain melko mietoa, esimerkiksi kermajuustoa tai goudaa, mikseipä myös mozzarellaraastetta.
Oikeastaan tästä ruuasta on jo yksi versio täällä blogissani (jauhelihatäytteiset munakoisot), mutta laitan tämän tänne silti, koska tällainen kasvisversio on nyt ehdottomasti ajankohtainen: kauden kotimaiset kasvikset ovat saatavilla! Ensi alkuun täytyy kuitenkin vuodattaa lievää torikateutta. Asioin viikonvaihteessa Turun suurella vanhalla kauppatorilla, jossa toinen toistaan ihanammat myyntikojut pullistelivat salaatteja, yrttejä, vihanneksia, hedelmiä ja marjoja, ja asiakkaita oli vilisemällä. Tampereella torikulttuuri on sanalla sanoen takapajuista Turkuun verrattuna. Otin tänään ihan asiakseni tutkia mitä Laukontorilla on tarjolla – Tammelantori-ekskursion tehnen tällä viikolla myöhemmin. Myyjiä oli Turun toriin verrattuna paljon vähemmän, eikä asiakkaitakaan ollut ruuhkaksi asti. Tori on toki paljon pienempikin kuin Turussa. Valikoima rajoittui tavallisimpiin kauden vihanneksiin ja marjoihin. Ei ollut yrttejä, salaatteja eikä mitään hedelmiä (lukuunottamatta kirsikoita), eikä puhettakaan esimerkiksi kotimaisesta munakoisosta. Laukontorin hinnat olivat myös korkeammat kuin Turun kauppatorilla. Ostin paprikaa, kesäsipulia ja kesäporkkanoita sekä punajuuria, joita ajattelin laittaa borssikeittoon tässä jonain päivänä. Turusta lähtiessäni ostin kassillisen vihanneksia, mm. kukkakaalia, tomaatteja, aromaattista lehtipersiljaa ja sydänsalaattia. Toivottavasti Tampereen torivihannestarjonta ei ainakaan huonone tulevaisuudessa. Turussa torielämällä on tietenkin pitkät perinteet ja tori on oikeastaan koko kaupungin sydän. Tampereella keskustori on sen sijaan kesäisin pyhitetty nakkifakiirille, muikunpaistajille, kaikenlaisille rihkama- ja t-paitamyyjille ja paljon parjatuille kaljateltoille, ja varsinaiset vihannestorit sijaitsevat sivummalla asiakasvirroista. No, pitää nauttia siitä vähästä mitä on tarjolla. Mutta voitteko kuvitella, että kaupassa esimerkiksi kotimaiset paprikat maksavat n. 4,50/kg, ja Turun kauppatorilla ostin erinomaisia yksilöitä 1,50€ kilohintaan?!
Lehtipersiljassa on aivan mahtava maku! Paljon voimakkaampi ja melko erilainen kuin tavallisessa kähäräisessä persiljassa. Tuoksu on suorastaan alkuvoimainen. Sitä kannattaa ehdottomasti kokeilla, jos se ei ole vielä repertuaarissa. Lehtipersilja kannattaa lisätä ruokaan ajoissa, koska se antaa makunsa kunnolla vasta kuumennettaessa, toisin kuin esimerkiksi basilika joka lisätään vasta lopuksi etteivät sen eteeriset öljyt ehdi haihtua liiaksi. Juustoa pitää myös ilman muuta tässä ruuassa olla. Mozzarellaa voi laittaa, mutta melkeinpä parhaiten sopii hyvä feta. Minä laitoin Stockmannin herkkuosastolta ostamaani Minerva-fetaa, jonka valmistukseen on käytetty ainoastaan lampaan- ja vuohenmaitoa, ja se oli todella hyvää. Lisäksi tein sydänsalaatista vihersalaatin, jonka maustoin ainoastaan suolalla, pippurilla, omenaviinietikalla ja oliiviöljyllä. Ruokailin tällä kertaa yksin, kun mies on työmatkalla (aika tylsää syödä yksinään, ei ollut ketään kehumassa kuinka hyvää ruoka on!). Pahoittelen myös kuvien tavallista huonompaa laatua, joka johtuu siitä että parempi kamera on miehen mukana reissussa ja jouduin turvautumaan pikku-Canoniin. En ihan jaksanut syödä kerralla tätä koko annosta, eli tämä on – ruokahalusta riippuen – yhdelle tai kahdelle.
Imam bayildi
Savulohisalaattia laitamme aina silloin tällöin, ja sellaisen parsaisen ohjeen olen tänne jo laittanutkin, mutta tässä on tällainen toisenlainen ohje. Tämän voi valmistaa näillä ainesmäärillä kahdelle hengelle suoraan lautasille, tai sitten voi tietenkin tehdä isomman satsin useammalle hengelle tarjoilukulhoon. Tein kastikkeen yhdestä kermaviilipurkillisesta ja sitä jäi hieman yli, niin että sen määrää ei ehkä tarvitse automaattisesti tuplata jos vaikka tekeekin salaattia isomman määrän kuin tässä on.
Yrtti-sitruunamarinoidut broilerinfileet
Tänään tein oikein kunnon lihapataa, chili con carnea. Se on täyttävää ja edullista perusruokaa joka on ainakin tällä minun reseptilläni erittäin yksinkertaista valmistaa. Ainesosina sika-nautaa, sipulia, valkosipulia, tomaattimurskaa, tölkkipapuja ja muutamia mausteita. Opiskeluaikana sain kerran lahjottua muuttomiehiksi kavereita lupaamalla laittaa chili con carnea ja tarjoamalla kaljat. Oli kätevää kun muuton tohinassa saattoi vain lämmittää ison kattilallisen edellisenä päivänä valmistettua lihapataa. Hyvin teki kauppansa nälkäisille muuttomiehille!
vihreää salaattia
Hankalasta nimestään huolimatta tämä ruokalajikaksikko on meillä suosittu sunnuntairuoka. Ei mitään vaikeaa ja ihmeellistä, mutta vaatii vähän aikaa ja näpertämistä. Lopputulos on sitten kertakaikkiaan maukas! Tässä on nyt sitten melko runsaan ratatouille-satsin ohje. Jos satsista jää ylimääräistä, ratatouillea voi lämmittää seuraavana päivänä kattilassa ja syödä lounaaksi vaikka mozzarellapalojen ja paahdettujen pinjansiementen sekä rucola-salaatin kanssa. Ratatouille sopii hyvin vihanneslisäkkeeksi lihalle tai kanalle. Tein tällä kertaa mozzarellalla, aurinkokuivatulla tomaatilla ja basilikalla täytettyjä rullia broilerin fileestä. Rullien tekemiseen sopivat oikein hyvin sellaiset maustamattomat ohuet leikkeet, joita voi vielä vaikka muovipussissa taputella nyrkillä litteämmäksi. Myös sellaiset isommat paksut fileet sopivat, mutta niitä pitää sitten vähän enemmän nuijia että niistä saa sopivan litteitä rullattavaksi. Täytettyjen rullien pinta paistetaan nopeasti voissa tai öljyssä kiinni joka puolelta, ja sitten rullat laitetaan uuniin jossa ne saavat kypsentyä läpikotaisin. Sillä aikaa ratatouillekin valmistuu. Jos haluat tehdä nämä ruokalajit yhtä aikaa, niin kannattaa esivalmistella molemmat ennen kuin aloitat vihannesten paistamisen. Apukokistakin voi olla apua, ainakin meillä tämä onnistui kahden kokin systeemillä.
Broilerirullat
